yh-äipän lapsen isän vaimo

Monimutkaisestihan asia piti ilmoittaa,mutta näinhän se menee..

Eli jostakin vain samaa kokeneita etsin, sekä vähän hermojani rauhottamaan..

Lapseni isä meni naimisiin n.1,5v sitten.. Olemme olleet hyvissä väleissä lapsen isän kanssa ja olen aina antanut ellen patistanut isää hakemaan lasta visiitille..

Ongelmana minulle, on tämä. Vaimo on kylmä, ja kun heillä menee sukset ristiin, ensimmäisenä lapseni isä on soittamassa minulle ja kertoo minkälainen "narttu" tämä on.

Eli kuulen vain negatiivista tästä naisesta.

Olen kyllä tavannut naisen ja alku aikona hän olikin erittäin ystävällinen minulle.

mutta nyt hän ei haluaisi hyväksyä, sitä että olemme lapseni isäni kanssa tekemisissä,koska olemme ystäviä.

Ja nyt minulle on piirtynyt tällainen negatiivinen näkemys naisesta, näen hänet sairaana ja sekopäiseltä.

Vielä kun hän on ylenpalttinen urheiluhullu, ja läskit on pahasta jne.. niin kun lapseni on ollutsiellä 3päivää, ja kun hän tulee takaisin hän puhuu lakkaamatta siitä kuinka lihava hän on ja kuinnka hän on treenannut tosi paljon.. eli niin paljon että selkälihakset ovat krampissa..

niin ja lapseni on 5v...

Niin varmasti moni vanhempi voi vain ymmärtää miten selkäkarvat nousee..

Ja tässä sitten on isoin pulmani, lapseni isä on hurahtanut tähän vartalo ihannointiin, joten hän ei näe koko asiaa. Hänkin puhuu siitä että jos meidän lapsesta tulee lihava hän ei voisi ikinä antaa sitä meille anteeksi..

ja jos otan asian puheeksi hän rupeaa puolustamaan tilannetta ja varsinkin jos he ovat vaimonsa kanssa väleissä, niin silloin minä olen väärässä joka asiassa...

on paljon muutakin,mutta auttakaa nyt hyvät ihmiset! miten saan edes jotain läpitte, en halua että lapsesta tulee syömishäiriöinen koska pelkää että isä jättää koska on vähän pyöreä..

Vaikka sitä hän ei edes ole, normaali 5v lapsi, ihanne mitoissa! posket on vähän pyöreät,mutta niin on monella lapsella..

surullista sinänsä..

ja itse tunnen itseni voimattomaksi,koska en ole itsekään täydellinen äiti, olen rahaton ja siinä sitten samassa hermot kireällä.. Lapsen isä on kovatuloinen yrittäjä jonka luona on aina hauskaa,koska siellä saa tehdä ihan mitä vain (paitsi syödä herkkuja tai monesti päivässä)..

Hän ottaa lapsen kun hänelle parhaiten sopii, minä olen sitten aina lapsen kanssa vaikka se ei sopisikaan (esim sairastelut,työhaastattelut,asioinnilla käymiset,holtiton itku kohtaus) näinä aikoina lapsi tulee mukaani, näkee minut surullisena,hermona, vihaisena,masentuneena..ja tietenkin näkeehän hän minut iloisenakin,mutta ymmärrän täysin,miksi hän haluaa olla isänsä luona,kun siellä aina nauretaan ja pelleilään..



tulipahan tekstiä.. mutta voin sanoa että olo on jo nyt parempi.. vielä kun joku antaisi hyvän neuvon miten otan itseäni niskasta kiinni ja pysyn vahvana, annatte minulle neuvoja miten voin selittää lapselle että koko ei ratkaise vaan teot..