Muilla sama havainto: teini-iässä poikien keskuudessa suosittuja

pitää paikkansa...

Että ne ex-kiltit halveksuu niitä ex-koviksia, vai miehet suosii aikuisena niitä kilttejä??



Mä oon huomannut että ne kiltit ei oo ollenkaan niin kilttejä, ja ne kovikset /rokkityypit on aikuisena paaaljon reilumpaa porukkaa - jos yleistää



itsestäni on tullut teinikoviksen jälkeen aika kiltti aikuinen, en kyllä teininäkään mikään kovin kova ollut, suttuinen vaan ja mustissa vaatteissa ;-)

Seinäruusuja ei huomata sieltä tapetin keskeltä

pärjää elämässä paremmin, koska osaavat suunnitella etukäteen ja panostaa koulutukseen ja uran muodostamiseen.



Ns. kovistytöt taas tuppaavat olla sellaisia, joiden koulu menee huonosti (tai ainakin huonommin, kuin mihin ehkä potentiaalia olisi ollut, jos asenne olisi ollut toinen) ja vaikka havahtuisivatkin aikuisena opiskelemaan lisää, se on hankalampaa ja kestää pidempään.



Reiluus, se taas on hyvin yksilöllistä. Ei kenestäkään tee epäreilua se, että on ollut kiltti. Tai reilua se, että on tykännyt monottaa kilttejä ja olla leuhkana koulussa... Kärjistin tietenkin, molemmissa "kategorioissa" on kaikenlaisia luonteita.

kilttejä olleet, laittavat ranttaliksi aikuisiällä. Kun taas ne "ilkeät" teinit ovat järkeviä nuoria aikuisia ja suuntaavat tarmonsa ihan muuhun kuin rellestämiseen.

että murrosiässä monella kuohuu ja vaikka tuo aika rankaa olisikin, niin se ei tarkoita etteikö elämässä menestyisi hyvin.



Minusta on jopa pelottavaa jos joku yläasteikäinen panostaa tosissaan kouluun, jopa stressaa sitä..! Tuosa iässä pitäisi olla muutakin tekemistä, pitäisi elää sitä villiä nuoruutta kavereiden kanssa jne. ei istua vain kotona lukemassa kokeisiin. On vaikeaa olla liian iso lapseksi mutta liian pieni aikuiseksi välitilassa.



Ja ihan ot. harvoin niistä kympin tytöistä tulee menestyjiä, he eivät usein osaa ajatella omilla aivoilla. Lähes kuka tahansa normaali ihminen pystyy saamaan kiitettäviä jos vaan lukee (joku enemmän, toinen vähemmän).

Menestyjällä pitää olla rohkeutta ja taitoa kyseenalaistaa asioita jne. Ja kiltti kympin tyttö jättä bileet väliin että saa sen kympin, toinen miettii että kasi ihan ok arvosana ja lukee vain vihkomuistiinpanot ja lähtee juhlimaan. Moni kympin oppilas ei osaa ajatella itse vaan tekee niinkuin ylhäältä sanellaan, oli se vitten äiti/isä, opettaja, pomo, jne. eli tarvitsee sen auktoriteetin eikä osaa ajatella itse. (Ja pulassa ollaan sitten jos tuo auktoriteetti on paha, eli dominoiva kaveri, narsisti mies jne.)

Ja ihan ot. harvoin niistä kympin tytöistä tulee menestyjiä, he eivät usein osaa ajatella omilla aivoilla. Lähes kuka tahansa normaali ihminen pystyy saamaan kiitettäviä jos vaan lukee (joku enemmän, toinen vähemmän). Menestyjällä pitää olla rohkeutta ja taitoa kyseenalaistaa asioita jne. Ja kiltti kympin tyttö jättä bileet väliin että saa sen kympin, toinen miettii että kasi ihan ok arvosana ja lukee vain vihkomuistiinpanot ja lähtee juhlimaan. Moni kympin oppilas ei osaa ajatella itse vaan tekee niinkuin ylhäältä sanellaan, oli se vitten äiti/isä, opettaja, pomo, jne. eli tarvitsee sen auktoriteetin eikä osaa ajatella itse. (Ja pulassa ollaan sitten jos tuo auktoriteetti on paha, eli dominoiva kaveri, narsisti mies jne.)

Höpö löpö: "kympin tyttö" voi sujuvasti vedellä niitä kymppejä vaikka "lukisi vaan vihkomuistiinpanot" ja kuuntelisi tunnilla. Ei se, että todistus on 9.5 ja siitä ylöspäin todellakaan tarkoita, että on nyssykkä, joka ei koskaan biletä, tarvitsee auktoriteetin eikä osaa ajatella itse.

Koulumenestys ei välttämättä korreloi älykkyyden kanssa, mutta harvoinpa koulu menee loistavasti sellaiselta, joka ei vaan osaa eikä tajua.

Lukiolaispoikani ystävä on "kympin poika" - vetelee täysiä kymppejä mm. matikassa ja fyssassa - opetti lukion tokalla tarvittaessa matematiikan tunneilla. Kirjoitti L:n matikasta ja kemiasta ja menee siten suoraan sisään TKK:lle (with flying colours). On sen lisäksi aika menevä nuori mies :) eikä todellakaan mikään "auktoriteetteja pelkäävä nyssykkä".

Yleistyksesi kertoo enemmän sinusta itsestäsi: haluat ajatella, että jos olisit "vaan lukenut", niin olisit vedellyt niitä kymppejä ;-). Mutta koska mieluummin otit kasin "ihan ok arvosanana" ja lähdit juhlimaan.

No minäpä aikoinani lähdin juhlimaan, vilkaisin muistiinpanot läpi ja sujuvasti vetelin niitä kymppejä - tosin joukossa oli muutama ysikin. Päästötodistuksen keskiarvo oli 9.6 ja silloisen maailmanajan (eximiaton) ylioppilastodistus yleisarvosana L (5 ällää, 1 ämmä). Pääsin suoraan opiskelemaan ja olen ihan hyvässä työssä ja tasan en ole auktoriteettipelkoinen nyssykkä ;-).

Meillä on kympin kovistyttö. Vetelee lukematta kymppejä ja on ehkä se luokan kovistyttö silti. On kyllä kiltti ja ei kiusaa ketään, mutta ei mikään nysväke ja pukeutuu todella räväkästi.



Eniten minua mietityttää nämä takapenkin tiinat aikuisina. Kun ei ole uskallettu tuoda omaa itseä esille ja on kadehdittu niitä sosiaalisempia ja suositumpia niin se ilmenee sitten pahanilkeytenä ja selkäänpuukottamisena aikuisena.

Eniten minua muuten nyppii "kympin tyttöjen" aliarvostaminen. Miksi olisi väärin lukea kunnolla ja miksi olisi väärin menestyä koulussa? On silkkaa toisten mitätöimistä halveksia "kympin tyttöjä" nyssyköinä ja hikareina.



Olen tämän vuoden psyykannut omaa seiskaluokkalaistani ("kympin tyttöä") siihen, että kun luokan "hei mä biletän ja tyydyn ihan kivaan seiskaan" tyypit haukkuvat häntä hikeksi, niin siihen voi sujuvasti ajatella, että "hei palataan tähän asiaan sitten kun sinä istut siellä kassalla ja minä opiskelen itselleni mieluista alaa". Hän on ihana, fiksu, suloinen, taitava ja erittäin erittäin älykäs. Pärjää hienosti koulussa keskimääräisellä lukemisella, on matemaattisesti lahjakas, kirjoittaa hienoa aineita, osaa englantia loisteliaasti oman ikäisekseen ei-maassa asuneeksi. Ja auta armias, että se nyppii tiettyjä tyyppejä luokallaan.



Ja takaan, että tästä tytöstä kasvaa jotain vallan muuta kuin "nössö auktoriteettipelkoinen". Hänet on kotona opetettu ajattelemaan omilla aivoillaan, kyseenalaistamaan asioita, ajattelemaan kriittisesti, olemaan mediakriittinen jne.

"Kärsi, kärsi kirkkaimman kruunun saat" tai kenties "kosto on suloinen"...Kuinkahan monen kaltaisesi vanhemman lapsi on mielenterveystoimiston jonossa aikuisena kun ei ehkä saavuttanutkaan kaikkea mitä äiti lupasi (tai kuten tod. näk. lapsen mielessä kääntyy, että odotti)ja se "bilehile" mahdollisesti pärjääkin paremmin?

Entä jos oma tyttösi päätykin sinne "kaupan kassalle"? Jos on oppinut kerta kotona niin kriittiseksi ja kyseenalaistavaksi, mistä tiedät jos päättääkin hypätä suorittamisen oravanpyörästä ja valita osa-aika työn pienpalkka-alalla? Toki olet opettanut niin kriittiseksi että uskaltaa kyseenalaistaa myös äidin odotukset, eikä jätä toteuttamatta unelmiaan siksi, että suorittaa sinun hänelle kaavailemaa tulevaisuutta.

Olen tämän vuoden psyykannut omaa seiskaluokkalaistani ("kympin tyttöä") siihen, että kun luokan "hei mä biletän ja tyydyn ihan kivaan seiskaan" tyypit haukkuvat häntä hikeksi, niin siihen voi sujuvasti ajatella, että "hei palataan tähän asiaan sitten kun sinä istut siellä kassalla ja minä opiskelen itselleni mieluista alaa".

Lapsi on 3. lapseni, kaksi isompaa sisarusta - joista toinen nyt lukion vikalla (eikä todellakaan kympin oppilas) ja toinen jo aikuinen.



Kärsimisestä ei ole kyse, vaan kiusaamisesta - sitähän hikeksi haukkuminen on.



Onko sinulla tarjota jotain toista tapaa suhtautua haukkumiseen? Koska jostain syystä meillä ei 19-vuotias, koulua vasemmalla käyvä urheilullinen poika ole liiemmin törmännyt haukkumiseen ;-), se koskettaa vaan tätä koulussa menestyvää sisartaan.



Minulla ei ole lapselle varsinaisia odotuksia, en missään kertonut, että odotan hänen opiskelevan korkeakoulussa tms. Itse valitsee alansa - ja esim. isoveljensä on suuntaamassa ammattikouluun nyt lukion jälkeen.

ja polttamaan ja jättää läksyt lukematta, ettei pikkupissikset koe alemmuudentunnetta ja kaikki olisivat tasa-arvoisia.



Ihan oikeasti. Peruskoulu on niin helppo, että pitää olla jotenkin vajaa jos ei siitä pääse lukematta kiitettävillä läpi.

Eipä tosin tarvitse miettiä, mistä niitä hikeksi haukkuvia lapsukaisia tuonne kouluun tulee, täältä löytyi jo muutama esimerkki sellaisen vanhemmaksi soveltuvasta.



Minä olisin vetänyt totaalipultit, jos olisin saanut selville, että esim. meidän urheilijanuorukaisemme (keskiarvo nippa-nappa seiska) olisi halveksinut luokkansa kympin tyttöjä. Ja että kokisi olevansa jotenkin parempi ihminen kun "ei stressaa" ja ottaa tässä koulun rennosti.



Ja ihan fakta on, että tuolla lapsella näistä minun lapsistani tulee olemaan hankalinta heistä kolmesta löytää opiskelupaikka. C-papruilla ja vähän yli seiskan keskiarvolla saa nähdä kovasti vaivaa, että pääsee haluamalleen linjalle opiskelemaan.



Minun on pakko kyetä tarjoamaan edes jotain vahvistavaa ajatusta tällekin lapselle, jota hikeksi koulussa haukutaan. Kuten jo sanoin, ei ollut tarve moista tarjota 7 keskiarvoiselle ;-). Eikä muuten myöskään esikoiselle, jolla oli ihan ok keskiarvo - hän kun ei ollut liki silkkaa kymppiä vetelevä kuten sisarensa on. Ja hänkin kun oli enemmän mallia "urheilullinen tapaus", keskiarvostaan huolimatta.

tää palsta taitaa olla tuota ihmistyyppiä pullollaan. Tässäkin ketjussa jo huomaa kyseisiä piireitä ns. takapankin tiinoilta.

Meillä on kympin kovistyttö. Vetelee lukematta kymppejä ja on ehkä se luokan kovistyttö silti. On kyllä kiltti ja ei kiusaa ketään, mutta ei mikään nysväke ja pukeutuu todella räväkästi.

Eniten minua mietityttää nämä takapenkin tiinat aikuisina. Kun ei ole uskallettu tuoda omaa itseä esille ja on kadehdittu niitä sosiaalisempia ja suositumpia niin se ilmenee sitten pahanilkeytenä ja selkäänpuukottamisena aikuisena.

Harva varmaan tiesi, miten älykäskin. Elämäni on mennyt tosi hienosti, on hyvä tutkinto, perhe, koti ja rohkeutta ja elämänkokemusta nyt roppakaupalla. Salaa naureskelen niille luokkani kovistytöille, jotka vähän minua kiusasivatkin, kun en käyttänyt mitään muotivaatteita jne. Nyt he ovat pääosin niitä matalapalkkaisissa ja epäarvostetuissa ammateissa sinnitteleviä, kun minä taas teen arvostettua asiantuntijatyötä.

Itse olin koulussa kiltti ja tunnollinen, tosin sosiaalinen ja reipas myös. Aikuisena minusta olen samanlainen, mutta ulkonäkö muuttui rokimmaksi.



Miehistä olen havainnut sen, että omassa tuttavapiirissä ne hurjat hevarit ovatkin kaikkein moraalisimpia monissa asioissa, arvostavat perhettä, eivät yritä kaverin vaimoa, auttavat muita jne. ja ne sliipatut kauppislaiset ja porvarit on niitä jotka eniten ajaa OMAA etua ja harrastaa sivusuhteita, sikailee kännissä yms. :P

Jos "hikeksi" haukkuminen vaatii jotain erityistoimia vanhemmilta. Kyllä minuakin hikariksi "nimiteltiin", kun sain hyviä numeroita. Mutta kaukana se oli kiusaamisesta, ihan normaalia tuonikäisten keskustelua esim. "Mä sain kasin, paljon sä sait? -Ysin. -Vähänkö oot hikari"

Vrt. huorittelu, ulkonäön arvostelu, väkivalta, eristäminen jne.

Ja enhän minä mitään yleistänyt, vaan OLETIN jotain sinusta! Itse sen sijaan yleistit "kaupan kassa"- kommentillasi ja olettamalla ettei tyttösi voisi ainakaan sellaista elämältään tahtoa.

Lapsi on 3. lapseni, kaksi isompaa sisarusta - joista toinen nyt lukion vikalla (eikä todellakaan kympin oppilas) ja toinen jo aikuinen.

Kärsimisestä ei ole kyse, vaan kiusaamisesta - sitähän hikeksi haukkuminen on.

Onko sinulla tarjota jotain toista tapaa suhtautua haukkumiseen? Koska jostain syystä meillä ei 19-vuotias, koulua vasemmalla käyvä urheilullinen poika ole liiemmin törmännyt haukkumiseen ;-), se koskettaa vaan tätä koulussa menestyvää sisartaan.

Minulla ei ole lapselle varsinaisia odotuksia, en missään kertonut, että odotan hänen opiskelevan korkeakoulussa tms. Itse valitsee alansa - ja esim. isoveljensä on suuntaamassa ammattikouluun nyt lukion jälkeen.

ne teinipoikien suosimat teinihorot ei ole mitään vaimoainesta.

Niistä "mä en viitti" -tytöistä ei tule yhtään mitään, mutta tylsät keskinkertaiset tapapulpettien Tiinat päätyvät tohtoreiksi ja pankinjohtajiksi. Se halveksittu tylsä elämä on usein synonyymi mukavalle ja rauhalliselle elämälle ilman abortteja ja ranteidenviiltelyä.

Se kympin oppilas jätetään aika herkästi yksin, hyvä numero on kasiluokkalaisten keskuudessa sama kuin syy kampata tai repiä kirjat. Pelkkä hikeksi haukkuminen kuin ei enää riitä.