Kertokaapa miksi itsekurin puute ja laiskuus tekee ihmisestä huonon?

ihmiset, jotka on laiskoja ja joilla on huono itsekuri, on epätoivottavia, koska eivät kykene tekemään töistä ja muusta omaa osaansa.

kaverina rasittava. Aikaansaamaton jahkailija, epäkiinnostava oman mukavuuden maksimoija.

laiska, vaan sopivan toimelias. Tyypillisesti on taas keski-ikäisten hyve olla toimelias. Ehkä olette vielä niin nuoria, että olette laiskojakin? Erityisen hyvin pärjää ihminen, joka on jo nuoresta asti ollut toimelias ja siis tasapainoinenkin.

laiska, vaan sopivan toimelias. Tyypillisesti on taas keski-ikäisten hyve olla toimelias. Ehkä olette vielä niin nuoria, että olette laiskojakin? Erityisen hyvin pärjää ihminen, joka on jo nuoresta asti ollut toimelias ja siis tasapainoinenkin.

Ja katson olevani luonteeltani laiska. Inhoan ns. "aktiivista elämäntapaa", jossa täytyy höyrytä joka paikassa, tekemässä kaikkea mahdollista, osallistumassa kaikkeen, kykenemässä, jaksamassa ja pystymässä. Minulle kiitos ei sellaista. Tahdon rauhaa ja yhdessä paikassa oloa. Mitä ilmeisemmin olen huono ihminen.

ap

olen perusluonteeltani laiska ja mukavuudenhaluinen, itsekurini on huono.



Inhoan myöskin joka paikassa höyryämistä, haluan rauhaa ja aikaa ajatella.



En kuitenkaan ole jahkailija enkä itsekäs tai itsekeskeinen joten tuskinpa mun laiskuudestani tai itsekurin puutteesta ystäväni kärsivät.



Ja kun ihmisellä on aikaa havannoida ja pohtia, se ei tee hänestä epäkiinnostavaa, vaan väittäisin aivan suorastaan päinvastoin.



t. 40v myös

Kas kun jonkun on tehtävä työt kuitenkin. Ja jos kovasti juo ja syö, aiheuttaa valtaisat kustannukset yhteiskunnalle.

Kolussa ja opinnoissa pärjäsin aikanaan hyvin/ erinomaisesti, sillä minulla on hyvä muisti. On siis yliopistotutkinto ja ihan hyvä työkin, mutta laiska olen silti, ihan oikeasti :)

Niin ap täyttää tänä vuonna 40..

laiska, vaan sopivan toimelias. Tyypillisesti on taas keski-ikäisten hyve olla toimelias. Ehkä olette vielä niin nuoria, että olette laiskojakin? Erityisen hyvin pärjää ihminen, joka on jo nuoresta asti ollut toimelias ja siis tasapainoinenkin.

Ja katson olevani luonteeltani laiska. Inhoan ns. "aktiivista elämäntapaa", jossa täytyy höyrytä joka paikassa, tekemässä kaikkea mahdollista, osallistumassa kaikkeen, kykenemässä, jaksamassa ja pystymässä. Minulle kiitos ei sellaista. Tahdon rauhaa ja yhdessä paikassa oloa. Mitä ilmeisemmin olen huono ihminen. ap

että jättää kaiken tekemättä. MInäkin laiska ihminen olen suorittanut akateemisen tutkinnon, käyn töissä (jossa teen omat hommani ihan itse), kotitöitäkin teen ja lapseni hoidan.

Kas kun jonkun on tehtävä työt kuitenkin. Ja jos kovasti juo ja syö, aiheuttaa valtaisat kustannukset yhteiskunnalle.

että se on tää paljonpuhuttu "protestanttinen työmoraali". Koska eihän joka puolella maailmaa arvosteta ahkeruutta ja tehokkuutta. Lämpimien maiden metsästäjä-keräilijä-kulttuureissa arvostetaan nimenomaan vapaa-aikaa, siellä tehdään töitä sen verran kun on pakko ja otetaan sitten iisisti.



Mä haluaisin löytää jonkunlaisen balanssin elämässäni tämän suhteen. Voisin vuodattaa vaikka kuinka pitkään tästä aiheesta... Olen kolmekymppinen nainen, jolla on todennäköisesti jonkinlainen keskittymishäiriö, joka sitten johtaa esim. masennukseen. Mun aloitteellisuus on tällä hetkellä todella huono, ja elämänhallinta olematon. Päässä velloo keskeneräisten ajatusten puuro. Tunnen olevani maailman hylkiö.



Tiedän, pitäisi hakea apua, mutta mua on jo tähän ikään mennessä hoidettu kahdesti masennuksen takia, enkä ole koskaan kokenut sellaista tunnetta, että olisin tullut täysin ymmärretyksi esimerkiksi terapeutin tai psykiatrin taholta. Sen takia koko ajatus avun hankkimisesta tuntuu nin vastenmieliseltä.



Meni vähän sivupoluille.

että jättää kaiken tekemättä. MInäkin laiska ihminen olen suorittanut akateemisen tutkinnon, käyn töissä (jossa teen omat hommani ihan itse), kotitöitäkin teen ja lapseni hoidan.

Kas kun jonkun on tehtävä työt kuitenkin. Ja jos kovasti juo ja syö, aiheuttaa valtaisat kustannukset yhteiskunnalle.

Ap tässä samalla kirjoittaa työselostusta refraktometriasta... Siis opiskelen, hoidan lapseni, meillä on aina puhdas koti ja olen paiskonut ravintolatöitä n. 20 vuotta. Mutta silti olen todella laiska luonteeltani, en tasan tee enempää kuin on pakko. Kun en viitsi.

saamattomalle. Minäkin olen laiska, silti pärjännyt hyvin opinnoissa ja töissä, ja nyt pienen lapsen kotiäitinä vedän kerhoja ja touhuan paljon lapsen kanssa, retkeillen ja lorutellen. Mä vaan en viitsi vaivautua (tai kykene motivoitumaan) asioihin joista ei ole konkreettista hyötyä ja jotka ei tuo mulle mitään mielihyvää. Mä en ole koskaan ymmärtänyt, miksi varsinkin naisten pitäis puuhata koko ajan jotain toisarvoista ja huolehtia kaikenlaisista pikkujutuista. Mun mielestä laiskat ihmiset just on hyvää seuraa, koska heillä on usein rikas sisäinen maailma, johon on hauska kurkistaa.:)

Kyllähän hikariudella ja luterilaisella työmoraalilla saa nurkat täyteen kamaa, mutta samalla ryövätään maapallon resurssit ja lapset jää ilman vanhempien aikaa. "Laiska" on viisas ja ennen kaikkea omaa todella vahvan itsetunnon pystyessään asettumaan yhteiskunnan yhden totuuden paradigmaa vastaan.

laiska, vaan sopivan toimelias. Tyypillisesti on taas keski-ikäisten hyve olla toimelias. Ehkä olette vielä niin nuoria, että olette laiskojakin? Erityisen hyvin pärjää ihminen, joka on jo nuoresta asti ollut toimelias ja siis tasapainoinenkin.

Ja katson olevani luonteeltani laiska. Inhoan ns. "aktiivista elämäntapaa", jossa täytyy höyrytä joka paikassa, tekemässä kaikkea mahdollista, osallistumassa kaikkeen, kykenemässä, jaksamassa ja pystymässä. Minulle kiitos ei sellaista. Tahdon rauhaa ja yhdessä paikassa oloa. Mitä ilmeisemmin olen huono ihminen.

ap

tuossa ole laiskuutta tai itsekurin puutetta. Etkä ole mitenkään huono ihminen. Perustyöt on joka päivä tehtävä, mutta sen jälkeen ei ole mikään pakko hankkia kaikenmaailman roinaa tai kokemuksia. Kuulostaa siltä, että osaat arvostaa oikeita juttuja. Tuollaista elämää lapsetkin oikeasti tarvitsisivat, kiireettömyydestä ja pienistä asioista nauttimista. Maapallokin kiittää.