Lue keskustelun säännöt.
Mä en jaksa olla montaa päivää samassa matkakohteessa
11.05.2010 |
Mulle 5 päivää on ihan maksimi, mitä jaksan yhdessä kohteessa olla. Vaikka olisi miten mielenkiintoinen paikka. Mieluiten olen n. 3 päivää, se on juuri sopiva.
Kommentit (26)
ja asiallisesti kommenttini ap! Minä siis kirjoitin tuosta sirkuksesta.
Olen ihan oikeasti huolissani mielenterveydestäsi. Ajattelin, että vuosisatoja sitten ihminen on koko elämänsä sidottu yhteen maaplänttiin, jolta saa elantonsa. Siksi siis olisi ollut tuo sirkus hyvä vaihtoehto levottomalle.
Perustelen myös tuon lapsinäkökulman. Mieheni äitipuoli on ollut aina todella levoton ja mieheni on todella siitä kärsinyt. Tämä äitipuoli on vaatinut yhtenään muuttoa asunnosta toiseen ja suhde mieheni isään on ollut jatkuvasti on/off. Tämän levottomuuden seurauksena on mieheni tullut jotenkin liian itsenäiseksi. Eli hänen on vaikeaa muodostaa vahvaa luottamussuhdetta (vaikka olen erittäin luotettava). Ei hän uskottomuutta pelkää, mutta muu henkinen luotto on huonoa.
no mä en ole tuollainen. Kotona voisin olla vaikka kuinka, ei mulla ole mikään hinku pois. Muutettu ollaan pakon edestä, töiden tms. takia. Ei siis vain huvikseen muuttamisen ilosta. Se, että haluan matkoillani nähdä erilaisia paikkoja enkä vaikka viikkoa samaa kohdetta, ei mielestäni ole mikään mielenterveydellinen vika. Sen sijaan sinulla saattaisi ehkä jotain käsittelemättömiä traumoja tms. olla tuon miehesi takia.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärsit ehkä koko avaukseni väärin. En siis halua suunnitella matkoja, joissa oltain yhdessä paikassa viikko tai yli, vaan suunnittelen matkat niin että yhdessä paikassa ollaan vain muutama päivä. Jos saisin ilmaisen viikon matkan johonkin yhteen kohteeseen, niin toki mä siellä olisin ja _jaksaisin_ olla, se jaksaa oli ehkä sit väärä sanavalinta. En vaan halua olla, vaan mieluummin teen lyhyitä matkoja tai samalla matkalla useampi kohde.
ap
mieheni kanssa on kyllä hankalaa elää, kun hän ei pysty oikein luottamaan. On jotenkin koko ajan varpaillaan.
Anoppipuoleni asunnonvaihtoihin on aina ollut joku "syy". Kyllä hän on niitä aina kovin perustellut. Ihan on ollut pakko muuttaa. Muuttaa vieläkin vanhuksena ja yksikseen. Milloin on liian kuuma asunto, milloin liian kylmä, milloin hissi meluaa liikaa, milloin on liian kaukana keskustasta. Suunnittelee juuri muuttoa lähemmäs vanhusten ruokailupaikkaa. Parin vuoden välein muuttaa edelleen ja on 86-vuotias.
Hyvä sitten, jos koet itsesi tasapainoiseksi Suomessa.
Ap ei ole mitenkään mielenterveysihminen, ei todellakan.
22 on taas niitä ihmisiä jotka haluavat olla jotain ihmeellistä, päteä kai jotenkin koaska oma elämänalue on kai tällä 22:lla jotenkin vaillinainen, ei kai ole matkustellut tai jotain.
Ja minä taas ole sellainen ap:n kaltainen joka viihdyn muutaman päivän kesämökillämme Mikkelin suunnalla, ajomatkaa n.2h 20min kotoa.
Haluan aina tulla kolmessakin päivässä pois pyykit pesemään ja katsomaan postin..ja sitten taas lähteä.
Itse en aja kun ei ole korttia ja mies kyllä viihtyisi kerralla pidempään, kun joutuu vielä ajamaankin. Bensarahankin takia olisi hyvä jos ei edestakaisin ajeltaisi...Tälläkin viikolla olisi töiden puolesta voitu olla jo tästä päivästä alkaen koko viikon, mutta haluan lähteä huomenna keskiviikkona ja tulemme perjantaina, ehkä, mutta viimeistään lauantaina kotiin.
Olen joskus kesälomalla suostunut olemaan mökillä yhteen menoon viikon, ihan siksi kun pidän miehestäni ja arvostan ja haluan olla vastapainoksi joskus hänenkin mielen mukaan.
Mökillä on kyllä viihtyisää ja mukavaakin, kalastamme, savustamme kalaa, ja saunomme yöaikaan, pelaamme pokeria ja on muuta yhdessätekemistä.
Mikä ihmeen hinku minulla on ottaa kotoa tekemisiä mukaan mökille. Otan aina neuletöitä, koska tuntuu että välillä on kiva neuloa kuten kotonakin tv:n ääressä.
Otan nytkin askartelukartongit ja pinkan askartelulehtiä, että voin tehdä valmiiksi esim. synttärikortteja kun niitäkin aina tarvitsee....mies ihmettelee kun aina on niin paljon "kamaa" mukana, mutta pakkaa kiltisti kassit. Olen joskus ottanut hommikseni mökille mukaan katsoa ison kasan vanhoja negatiiveja joista teetin puuttuvia mukavia kuvia lapsista ym.
Mökillä ainakin minulla pitää olla tekemistä, vaikka osaan kyllä istua ja vain katsella vettä kun se "lipattaa" tai kuunnella lintujen laulua aamukosteudessa.
Et ole ap yhtään kummallinen enkä tunne että olisin itsekään mitenkään sairaalloinen mielenterveydeltäni enkä muutenkaan. Meitä ihmisiä on moneksi, Sinä ap saat olla ihan sellainen kuin olet, älä noteeraa itseensä pettyneiden kommentteihin mielenterveysluuloista, joita Sinulla ei todellakaa ole.
Hyviä ja mukavia pikku lomia Sinulle ap, lähden kohta keräämään huomiseksi askartelut kassiin...
Kerroinkin aiemmin tänään matkastamme Balille, viisi viikkoa reissussa...onneksi läppäri oli mukana ja katsoimme aina seuraavan paikan mihin menisimme, olisi ollut "kokemuksiltaan köyhä" matka jos olisimme esim. jääneet Kutalle viikoiksi.
Mieluimmin erilaisia kohteita, kuitenkin asetuimme muutamaksi päiväksi vähintään. Tulomatkalla olimme Bangkokissa 4 päivää ja nähtävää riitti sielläkin.
toisaalla samaan ketjuun:D Olimme reilu vuosi sitten Balilla ja Singaporessa.
Minulla taitaa olla tuota samaa ADHDtä - en jaksa kökkiä mökillä enkä reissussa vain yhdessä paikassa. Pari päivää menee vielä rannalla ja lähinurkissa mutta sitten otetaan viimeistään auto ja lähdetään suurentamaan reviiriä. Puoli päivää rannalla ja toinen puoli kierroksella on paras vaihtoehto. Nyt kesällä kierrämme ensimmäisen viikon tyyliin 2 yötä/kaupunki, sitten Liguriaan viikoksi ja kolmas viikko Piemontessa eikä varmaankaan vain oman talon pihassa tai rannassa.
Onneksi meillä koko perhe on samanlaisia, ja toisaalta jos jotakuta ei huvita lähteä kiertelemään niin osa jää itsekseen vaikka rannalle.
ja asiallisesti kommenttini ap! Minä siis kirjoitin tuosta sirkuksesta.
Olen ihan oikeasti huolissani mielenterveydestäsi. Ajattelin, että vuosisatoja sitten ihminen on koko elämänsä sidottu yhteen maaplänttiin, jolta saa elantonsa. Siksi siis olisi ollut tuo sirkus hyvä vaihtoehto levottomalle.
Perustelen myös tuon lapsinäkökulman. Mieheni äitipuoli on ollut aina todella levoton ja mieheni on todella siitä kärsinyt. Tämä äitipuoli on vaatinut yhtenään muuttoa asunnosta toiseen ja suhde mieheni isään on ollut jatkuvasti on/off. Tämän levottomuuden seurauksena on mieheni tullut jotenkin liian itsenäiseksi. Eli hänen on vaikeaa muodostaa vahvaa luottamussuhdetta (vaikka olen erittäin luotettava). Ei hän uskottomuutta pelkää, mutta muu henkinen luotto on huonoa.