Lue keskustelun säännöt.
Ei kirkonpolttaja koko ikjäänsä niitä velkoja maksele!
11.05.2010 |
Jos IF laittaa tyypille laskun 4,3 miljoonaa euroa, eikä tyyppi yllätten voi sitä maksaa, menee se lasku käräjäoikeuteen, jossa siitä annetaan tuomio. Siitä tulee 4 vuoden luottohäiriö ja lasku menee ulosottoon.
Ulosotossa lasku kasvaa tietty korkoa jatkuvasti, mutta sitä laskua voi periä ulosotossa vain 15 vuotta tuomion antopäivästä. Kymmenen vuotta voi tulla lisää perintäaikaa, jos velallinen piilottelee omaisuutttaan tms.
Velka siis ei katoa minnekään, mutta ei sitä peritä kuin 15-25 vuotta. Maksuhäiriökin katoaa neljässä vuodessa.
Kommentit (3)
Rikoksesta syntyny velka on ulosottokelpoinen 20 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulosotto päättyy yleensä 15 vuodessa
Ulosottokaaressa tarkoitettu ulosottoperuste, jossa luonnolliselle henkilölle on asetettu maksuvelvoite, on täytäntöönpanokelpoinen 15 vuoden ajan. Määräaika on 20 vuotta, jos ulosottoperusteessa tarkoitettu velkoja on luonnollinen henkilö tai jos korvaussaatava perustuu rikokseen, josta velallinen on tuomittu vankeuteen tai yhdyskuntapalveluun. Määräaika lasketaan siitä, kun yksipuolinen tuomio taikka lainvoimaiseksi tullut tuomio tai muu lopullinen ulosottoperuste on annettu.
Jos edellä tarkoitetun määräajan kuluessa saatavan perimiseksi on toimitettu ulosmittaus tai saatava on ilmoitettu ulosottolaissa säädetyssä myynnissä, määräajan umpeen kuluminen ei estä maksun saamista ulosmitatuista varoista.
Jos velkaa koskeva ulosottoperuste on annettu ennen 1.3.1993, velka on perittävissä ulosotossa 1.3.2008 tai 1.3.2013 saakka määräajan (15 tai 20 vuotta) pituudesta riippuen. Jos ulosottoperuste on annettu 1.3.1993 tai sen jälkeen, määräaika lasketaan ulosottoperusteen antopäivästä.
Katso lisätietoja ulosottoperusteisten velkojen vanhentumisesta kohdasta Velkojen vanhentumisesta/Ulosottoperusteiset velat.
Ulosoton määräajan jatkaminen
Velkoja voi nostaa tuomioistuimessa kanteen velallista vastaan ja vaatia edellä mainitun määräajan jatkamista. Tuomioistuin voi määrätä määräajan jatkumaan 10 vuotta laskettuna alkuperäisen määräajan päättymisestä, jos velallinen on alkuperäisen määräajan kuluessa olennaisesti vaikeuttanut velkojan maksunsaantia siten, että hän on:
1) kätkenyt tai lahjoittanut omaisuuttaan;
2) lisännyt perusteettomasti velkojensa määrää;
3) salannut tietoja tai antanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja taloudellisesta asemastaan konkurssissa, ulosotossa, yksityishenkilön velkajärjestelymenettelyssä tai yrityssaneerausmenettelyssä; taikka
4) muilla vastaavilla, selvästi sopimattomilla toimilla järjestellyt taloudellista asemaansa velkojien vahingoksi.
Ulosottoperusteen määräaikaa ei kuitenkaan saa jatkaa, jos sitä voidaan pitää velallisen kannalta kohtuuttomana. Kanne ulosottoperusteen määräajan jatkamisesta on nostettava viimeistään kahden vuoden kuluttua alkuperäisen määräajan päättymisestä.
Ulosoton määräaikaisuudella ei ole vaikutusta esimerkiksi verojen tai muiden sellaisten maksujen perintään, jotka vanhenevat perintäaikaa lyhyemmässä määräajassa; katso lisätietoja kohdasta Velkojen vanhentumisesta.
kun tyyppi todennäköisesti todetaan varattomaksi ulosotossa.