Onko jotenkin "hienoa" kauhistella

jos ei kestä totuutta niin minkäs sille voi.

Joo. On ilman muuta selvää, ettei kaikilla voi toinen puoliso jäädä kotiäidiksi, eikä se ole tarkoituskaan.



Mutta miksi 7-vuotiaa pitäisi olla yksin kotona iltapäivät? Iltapäivähoitokin on keksitty ja niissä onneksi harvinaisissa tapauksissa, joissa kaikille ekaluokkalaisille ei sellaista kunnan puolesta ole saatavilla, voi aina pistää mammaringin pystyyn ja PALKATA hoitajan. Jos osallistujia on vaikkapa nyt 12, ei se perhettä päälle niin hurjasti kustanna, ja siitä saa kotitalousvähennyksenkin.



Vaivaa se kyllä teettää, se on totta.

jos pieni joutuu olemaan tuntikausia yksin kotona. Sillä tottahan se on, että pitkä yksinolo on riski lapsen hyvinvoinnille. Syyllisyyden kokeminen on vanhemmalle kurjaa, jos olosuhteille ei voi mitään. Toisaalta se voi myös kannustaa vanhempaa yrittämään keksiä, miten helpottaa lapsen iltapäiviä.

muttei ole tullut mieleenkään että 7v olisi ollut iltapäivän kotona. Jompikumpi on ollut kotona ja siksi olenkin tehnyt vain keikkatöitä jotta on voinut kieltäytyä töistä kun tarvis. Asutaan vuokralla, auto on 17 vuotta vanha, laskuja lähes aina rästissä mutta siltikin menee lapset rahan edelle.

Eipä ole ip-kerhopaikkaa ja eipä ole mammoja joiden kanssa rinkiä perustaa. Tai no, on mammoja mutta peräti 3kpl ja heitä asia ei koske.

Olisko sulla lisää viisaita sanoja ja neuvoja jotka on siis itsestäänselviä onnistumaan kaikilla??

Stana!



Ap

Järjestää, mutta vain 1-luokkalaisille ja niistäkin vain osalle. Kun ei mahdu niin ei mahdu.

Toki on toinen ip-kerhopaikka 20km päässä...mitenhän sinne kuskaamisen järkkäis (ei edes ajokorttia) kun itse 1h matkan päässä töissä ja mies työssä josta ei vaan voi lähteä n.2h ajaksi kesken päivän pois.



Ap

Mutta siltikään en ymmärrä, miksi harmitus koululaisen iltapäivähoidosta pitää kääntää muita äitejä vastaan? Ei kai se niiden syytä ole?

Eipä ole ip-kerhopaikkaa ja eipä ole mammoja joiden kanssa rinkiä perustaa. Tai no, on mammoja mutta peräti 3kpl ja heitä asia ei koske. Olisko sulla lisää viisaita sanoja ja neuvoja jotka on siis itsestäänselviä onnistumaan kaikilla?? Stana! Ap

Ap

Minä mitään ole kääntänyt!! Ap

Onko 7- vuotiaallanne kavereita lähistöll joiden kanssa voisi viettää aikaa koulun jälkeen ettei joutuisi ihan yksin olemaan?



Itse olin 8-vuotiaasta koulupäivän jälkeen tunteja yksin kotona mutta meille tuli todella usein kaveri mun seuraksi.



Tuossa ajassa koululainen saa kyllä täyden rauhan keskittyä koululäksyihinsä ja tehdä omia juttujaan. Kunhan ei mitään muuta vastuuta sälytä enää hänelle ja aina saa puhelimella vanhemmat kiinni niin kyllä se hyvin menee!

Olisko mitenkään se, että vois vähän miettiä mitä laukoo kun varsin hyvin tietää ettei muutakaan mahdollisuutta hyvin todnäk ole.

Uskomatonta, että piti rautalangasta tämäkin vääntää://

Ap

Usassa istuisit posessa heitteillejätöstä!

ihan normaali ajatustapa kun kyseessä on noin pieni lapsi.

Eipä ole ip-kerhopaikkaa ja eipä ole mammoja joiden kanssa rinkiä perustaa. Tai no, on mammoja mutta peräti 3kpl ja heitä asia ei koske. Olisko sulla lisää viisaita sanoja ja neuvoja jotka on siis itsestäänselviä onnistumaan kaikilla?? Stana! Ap

enkä tietääkseni ole missään väittänytkään, että osaan antaa yleispäteviä neuvoja. Miten voisinkaan, kun et itse viitsi kirjoittaa tapauksestanne mitään kuin kirosanojen saattelemana.

Miten muut äidit siellä sitten tilanteen hoitavat? Miksi ei ole ip-hoitoa? Jos muut mammat ovat kotosalla, mikset palkkaa jotain heistä katsomaan lastasi? Tuskin se kauheita maksaa, heillehän se on ylimääräistä rahaa ja oma lapsensakin viihtyy paremmin, kun on seuraa. Jo esim. pari h iltapäivässä olisi iso apu ja se, että lapsesi tietää, mistä hakea apua, jos tulee halju olo kotona tai ongelmia.

-3-

kunta kyllä järjestää sinne myös kyydityksen. Ei se ole teidän ongelma. Haette sitten vaan päivän jälkeen kerholaisen kotiin.

Kyllä minä pärjäsin ja tykkäsinkin siitä.

Vaan siitä, onko se lapselle hyväksi.

Minusta ei ole, eikä se ole sitä lastenpsykiatrienkaan mukaan. Kunnat eivät kustantaisi iltapäivähoitoa lapsille, jos sitä ei yleisesti pidettäisi tärkeänä.

PS: olen minä itsekin ollut kuusivuotiaasta lähtien iltapäivät yksin kotona ja ei se nyt mitään herkkua ollut. Joka toinen maanantai oli juhlapäivä, kun vuorotyötä tehnyt äitini piti vapaata ja oli kotona, kun pääsin koulusta.