Lue keskustelun säännöt.
Huoh, erimielisyyttä säännöistä (lasten kasvatus)
10.05.2010 |
Meillä on viisi lasta, kaksi vanhinta on miehen edellisestä liitosta (minä tosin olen heidät adoptoinut). Monessa asiassa ollaan yhtä mieltä kasvatuksen suhteen, mutta yhdessä asiassa mielipiteet/ajatukset eroaa.
Mieheni on sitä mieltä, että isomman pitäis aina antaa pienemmälle mitä tämä haluaa, jottei tälle tule paha mieli. Minä sen sijaan olen sitä mieltä, ettei isomman tarvitse antaa leluja pienemmälle vaan voi leikkiä niillä ja pienempi ottaa laatikosta ja kun lelu vapautuu niin sitten sen voi ottaa. Näin on minut itseni kasvatettu ja haluan myös lasteni oppivan, ettei kaikkea voi aina saada vaikka miten haluais.
En vaan tiedä, että miten saisin mieheni tämän ymmärtämään. Väittää ymmärtävänsä, mutta jos olen syystä tai toisesta poissa niin yleensä isompi joutuu antamaan lelun pienemmälle, koska isä on näin määrännyt.
Mieheni on kasvatettu tuolla tavalla, että nuorin saa aina haluamansa.
Kommentit (7)
onko miehesi perheensä nuorimmainen ? Siis aina saanut mitä halunnut ?
Minusta nuoremman ei tarvi saada aina kaikkea haluamaansa. Tosin välillä neuvottelen että esikoinen antaa jotain nuoremmalle omasta leikistään niin kaikilla on helpompaa kun tiedän että kyseinen tavara ei ole esikoiselle tärkeä mutta pienemmälle se olisi tosi tärkeä juttu.
Kysy mieheltäsi mihin ikään asti tämä hänen sääntö pitää. Pitääkö nuoremman lapsen saada aikuisenakin isonsisaruksen auto jos niin haluaa. Yrittääkö miehesi tuolla säännöllään välttää pienimmän pahaa mieltä ? Vältellä riitoja ?
No etköhän sinä jo yskinkin saa opetettua nuorimmallekkin ettei AINA saa kaikkea haluamaansa. Mieti kannattaako asiasta jankuttaa vai annatko miehesi tehdä tuon omalla tavallaan ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysy mieheltäsi, haluaako hän, että isommat sisarukset kokevat pienemmät rasitteeksi ja riesaksi, jotka sotkevat ja keskeyttävät kaiken leikin? Siihen tuollainen nimittäin johtaa, jos pienemmille pitää aina antaa periksi.
Edes minä, aikuinen ja äiti, en anna aina lapsilleni, mitä he keksivät haluta. Jos istun nojatuolissa, en ampaise pois tieltä ja päästä lastani siihen, jos keksii sitä haluta.
Lapsien on hyvä aivan pienestä oppia, että KAIKILLA - siis aikuisilla ja vanhemmilla sisaruksillakin, kuten heillä itselläänkin - on oikeus leikkiä, olla ja elää. Joka ensin on tavaran hakenut leikkiin, saa sillä leikkiä. (Tästä ovat poikkeuksena toisten erityiset lelut - sisaruksen tärkeintä nukkea ei saa lainata leikkiin kuin luvan kanssa).
Tuo neuvottelukin olisi parempi, mutta mieheni mielestä on parempi, että pienin saa haluamansa ja välttyy mielipahalta. Olen ymmärtänyt, että suurin syy tuohon on se, että pienen ei tarvitsisi kokea pettymyksiä ja saisi aina haluamansa. Tällä ei ole hyvät seuraukset, sen näkee kahdessa vanhimmassa lapsessa.
Kyllähän minä periaatteessa saan osoitettua nuorimmallekin, ettei aina saa haluamaansa, mutta eniten tässä haittaa se, että tässä asiassa olemme mieheni kanssa eri mieltä ja minusta vanhempien pitäis olla kasvatusasioissa samaa mieltä ja toimia samoin eikä niin, että toinen toimii toisin ja toinen toisin.
Näin pitäisi miehen mielestä olla ainakin jonnekin 10v ikään.
ap
onko miehesi perheensä nuorimmainen ? Siis aina saanut mitä halunnut ?
Minusta nuoremman ei tarvi saada aina kaikkea haluamaansa. Tosin välillä neuvottelen että esikoinen antaa jotain nuoremmalle omasta leikistään niin kaikilla on helpompaa kun tiedän että kyseinen tavara ei ole esikoiselle tärkeä mutta pienemmälle se olisi tosi tärkeä juttu.
Kysy mieheltäsi mihin ikään asti tämä hänen sääntö pitää. Pitääkö nuoremman lapsen saada aikuisenakin isonsisaruksen auto jos niin haluaa. Yrittääkö miehesi tuolla säännöllään välttää pienimmän pahaa mieltä ? Vältellä riitoja ?
No etköhän sinä jo yskinkin saa opetettua nuorimmallekkin ettei AINA saa kaikkea haluamaansa. Mieti kannattaako asiasta jankuttaa vai annatko miehesi tehdä tuon omalla tavallaan ?
Miten nuorin lapsi sitten oppii käsittelemään mielipahaa? Vaikeampaa se tulee olemaan jos 10-vuotiaana yhtäkkiä kaikki muuttuu eikä saakaan esim. Aku Ankkaa ekana lukea. Kaikkia lapsia pitäisi kohdella samalla tavalla. Muuthan voivat kuvitella, että nuorinta rakastetaan eniten. Onneksi minua nuorimpana neljästä tytöstä ei kasvatettu noin.
Kysy mieheltäsi, haluaako hän, että isommat sisarukset kokevat pienemmät rasitteeksi ja riesaksi, jotka sotkevat ja keskeyttävät kaiken leikin? Siihen tuollainen nimittäin johtaa, jos pienemmille pitää aina antaa periksi.
Edes minä, aikuinen ja äiti, en anna aina lapsilleni, mitä he keksivät haluta. Jos istun nojatuolissa, en ampaise pois tieltä ja päästä lastani siihen, jos keksii sitä haluta.
Lapsien on hyvä aivan pienestä oppia, että KAIKILLA - siis aikuisilla ja vanhemmilla sisaruksillakin, kuten heillä itselläänkin - on oikeus leikkiä, olla ja elää. Joka ensin on tavaran hakenut leikkiin, saa sillä leikkiä. (Tästä ovat poikkeuksena toisten erityiset lelut - sisaruksen tärkeintä nukkea ei saa lainata leikkiin kuin luvan kanssa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
aiheuttaa lapsille ja että haluaako sellaista
Tuo on väärin kaikkia kohtaan, sekä isompaa joka oppii ettei hänen halunsa ole yhtä tärkeitä kuin pienemmän ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa mustasukkaisuutta ja kitkaa sisarusten välille loppuelämäksi jos sama käytäntö jatkuu, sekä pienemmälle joka oppii itsekeskeiseksi narsistiksi jonka ei tarvitse ottaa muita huomioon.
t. toinen viiden lapsen äiti