mun mies hakkas mut perjantai-lauantaiyönä.
Nyt mietin mitä tehdä. Stressiä sillä on kun joutui laman takia alkamaan yrittäjäksi. Hakkaa n. 1krt 2kk. Riita tuli siittä kun halusin ravintolaan ja mies ei antanut mennä. Minulla ei ole töitä eikä ammattia, opiskelen vaikka minulla on koulufobia. Opiskelu vie vielä vuoden. Meillä on taaperoikäinen lapsi ja hän jäisi miehelleni koska hänellä tukiverkko ja työ ja talo. Itselläni ei mitään vanhemmat dementoituneita ja siskot ei välitä. Mitä tekisit, antaisitko anteeksi?
Kommentit (58)
ja kerro asiat kuten ne kerroit täällä. Keskustelemalla varmasti asiat selvää, se mikä on sinun oikeutesi ja miehesi oikeus esim. suhteessa lapseen.
että jos he lähtevät he eivät näe lastaan enää ikinä. Se ei ole totta. Sosiaaliviranomaisten avulla luodaan sopiva huoltajuusmalli ja tapaamisoikeudet sovitaan.
silloin ekan lyömiskerran jälkeen, mieheni saisi lähihuoltajuuden näin ihan selvästi sanottiin.
silloin ekan lyömiskerran jälkeen, mieheni saisi lähihuoltajuuden näin ihan selvästi sanottiin.
jota en ala täällä selvittämään. Minä saisin vain viikonloput ja siksi en lähde koska lastani en halua jättää.
taustalla rikosrekisteri, mielenterveysongelmia, päihdeongelmia..
Ei menneistä äitejäkään rangaista.
mutta kyllä olen sen läpikotaisin selvittänyt että huoltajuutta en saisi.
Jos on aktiivinen ja motivoitunut ei menneisyydellä ole merkitystä. Tää on vain tekosyy ja oman uskon puutetta jos jää tuolla syyllä hakattavaksi.
Kyllä olen tämän asian viranomaisilta useiltakin selvittänyt ja kysynyt. Lastani en halua jättää joten ainoa vaihtoehto tämä on.
ja jos sekoilusi ovat tapahtuneet ennen lasta, niin ne ovat menneisyyttä. Jos sinulla on alkoholiongelma, niin miksi menet ravintolaan?
mutta joskus vuosia sitten edellisestä liitosta oleva lapsi huostaanotettiin masennuksen takia jota ei enää ole ja annoin hänet adoptioon.
On vähän liikaa painolastia:
väkivaltainen mies
dementoituneet vanhemmat
ei lainkaan ystäviä tai tukiverkkoa
koulufobia
kroonisia sairauksia
ei työtä, ei ammattia
epämääräinen menneisyys, joka estää lähivanhemmuuden
Ei ole enää uskottavaa.
Olen sen selvittänyt sen asian ja isä jäisi lähihuoltajaksi ja minä etähuoltajaksi. Tämän asian olen ihan viranomaisilta kysynyt. Minulla sellainen menneisyys ettei toivettakaan yh-äitiydestä ole, miksi niin sitä en ala erittelemään. Se ei johdu mieheni toimeentulosta tms.
Sä oot nyt kyllä trollien trolli. Ei ne oikeusaputoimistosta tuollaisia voi edes sanoa.
mutta joskus vuosia sitten edellisestä liitosta oleva lapsi huostaanotettiin masennuksen takia jota ei enää ole ja annoin hänet adoptioon.
mutta een silti usko, että lasta annettaisiin väkivaltaiselle isällekään..
minulla on vain asiat näin huonosti.
arvioida asiakkaan tämänhetkisiä voimavaroja ja mahdollisuuksia.
oletko saanut masennukseen hoitoa, onko se parantunut? Fobiat saattavat kummasti saada kyytiä jos pääset kiinni itsenäiseen elämään. Jokainen lapsi arvioidaan erikseen eikä se, että joksus olisi lapsi huostaanotettu tarkoita että sama toistuisi. Jotain on kuitenkin muuttunut edellisestä kerrasta.
enkä ole enää vuosiin ollut missään hoidossa. Silti uskon että nuo menneet asiat ovat haittana, koska miehelläni tahraton menneisyys, koulutukset, ei sairauksia, tukiverkko yms.
mutta jos tietäisitte menneisyyteni tajuaisitte etten saa lasta itselleni. Olen sitä myös sossusta kysynyt. Siinä tapauksessa että teillä olisi asiat näin ettekä saisi lasta mukaanne niin lähtisittekö?