Lue keskustelun säännöt.
Siis MITEN pikkulapsiarki pyörii OIKEESTI?!
29.05.2008 |
Mulla on 1, 2 ja 3v lapset eikä tästä meinaa tulla mitään. Jos esim. kokkailen tai teen mitä tahansa, pitää kuopus laittaa matkasänkyyn kun ei pääse perässä juoksemaan. Hän ei kuitenkaan enää viihdy siinä ja alkaa huutamisen aika pian. Jos kuitenkin teen kotihommia huudon säestämänä, me ei ehditä ulos. Jos mennään ulos, lapset joutuvat syömään mitä sattuu kun ei ehdi kokkaamaan. Jos taas jätän kaikki kotihommat iltaan ja teen vaikka ruuankin valmiiksi seuraavalle päivälle, en ehdi itse ikinä lenkille. Ja muutenkin haluaisin että hommat olis tehty kun mies tulee töistä. Toisaalta mun pää ei kestä jos en edes kerran viikossa pääse lenkille, aina en pääsekään. Ja miten ihmeessä esim. leivotaan jos on monta pientä lasta? Kädet taikinassa kyynärpäitä myöten ja joku just silloin vaatii jotain. Neuvokaa avutonta..!!
Kommentit (31)
Miksi laitat 1 v:n matkasänkyyn? Selvähän se on, ettei lapsi siellä viihdy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meilläkin ap on välillä just tuollaista. Tuntuu että jos jotain yrittää tehdä kunnolla, niin sitten jokin toinen juttu kotona kärsii. Esim. just se, että mä haluaisin aina tehdä kunnon ruokaa, enkä mitään einesp***aa. No sehän vie tietty aikaa kun mä paloittelen vihanneksia ja se aika on sitten pois lasten kanssa olemisesta ja vahtimisesta. Mulla kans 3 lasta, 6v-kaksoset ja 2v poika. Toinen kaksosista on erityistarpeinen lapsi, vaatii ylimääräistä vahdittavaa vieläkin. 2-v on vilkas ja ehtiväinen. Arki ei todellakaan ole mitään helppoa.
Sanoisin että jokin asia on jopa vaikeutunut. Vanhemmat lapset ovat jostain syystä alkaneet nukahtaa vasta klo 21.30-22 aikaisemman 20.30 sijaan ja se rassaa todella paljon! Erityistarpeinen kaksonen vaatii aika paljon lisähermoja, pissailee usein sänkyyn esim. Koska kaksoset nukahtavat myöhään, he häiritsevät myös 2-vuotiaan nukahtamista ja toisinpäin. Argghhh!
Ja meillä kun on aina ollut niin hyvät rutiinit ja lapset ovat nukahtaneet aina hyvin vaan eipä enää!
Eivätkä tunnu mitkään ulkoilutkaan auttavan tässä asiassa.
mutta jos teen jotain mistä ei salamannopeasti pääse irti, ehtii 1 vuotiaamme kontata jos vaikka minne ja mahdollisesti satuttaa itsensä. Meillä nämä kaikki ovat vuoden ikäisinä olleet vahdittavia. Liekö se sitten kovinkin epänormaalia? ap
Entä mites päikkärit menee. Mulla kaksoset oli reilu pari vuotiaita ku vauva synty. Rytmitys on kyllä kaiken aa ja oo. Vauva alko 10kk vanhasta nukkua yksiä päikkäreitä ja näin kaikki oli samaan aikaan unilla. Yhä edelleen kaksoset 3,5v ja pienin 1,5v nukkuvat parin tunnin päikyt samaan aikaan ja mulle jää jopa nettisurffailu aikaa päivällä. Kotihommat hoituu täällä lasten hereilläollessakin. Nyt vaan reippautta sinne talouteen ja kyllä se siitä lähtee sujumaan. Meillä ulkoillaan myös paljon ja siellä menee aika mukavasti.
Lisäksi just 2v täyttänyt ja melkein 3v. Kummasti 10 tunnissa saan laitettua aamupalaa, ruokaa ja välipalaa. Ehditään ulkoilemaan ja leikkimään vaikka vaippoja vaihtelen liukuhihnalla. Omat (4 lasta) alle 10v hoidan myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkivät yhdessä, varsinkin 2 ja 3v. 1v joka ei kävele eikä puhu on kuitenkin vähän eri asia. Ei sitä voi vain laittaa johonkin istumaan ja sanoa että leikippäs siinä. Tietty leikkii ehkä aikansa mutta hyvin pian on mentävä perään katsomaan että mihinkäs se nyt menee. ap
Välillä on kaaosta, mutta kun tuli taas lämmintäja lapset voi heittää ulos, niin johan on helpottanut. Meidän nuorimmainen menee isompien perässä kontaten ympäri taloa, enkä todellakaan juokse koko aika perässä katsomassa mitä siellä tapahtuu. Välillä kun alkaa kuulua huutoa tai vanhin ilmoittaa, että kaikki ei ole kunnossa, menen katsomaan. Tämä siis silloin kun teen ruokaa tms. Jos vanhemmat on ulkona, nuorimmainen menee yksinään ympäri taloa ja leikkii yksikseen, välillä tulee jalkoihin pyörimään ja sitten keksin jotain tekemistä
hänelle, jotta saan omat hommani hoidettua.
Vuorokauteen on tullut kummasti lisää tunteja, kun nuorin herää viimeistään puoli seitsemältä. Yleensä ehdin jo laittaa ruuan ennen kuin lähdetään aamulla ulos.
Lenkkeilykin onnistuu tämmöisen sakin kanssa. Tuplarattaat ja seisomalauta tai vanhin pyörän kanssa mukaan. Kyllä siinä saa hien pintaan. Tosin haaveilen siitä, että saisin joskus mennä yksinkin, ja heiluttaa käsiä juostessa!
Tsemppiä sinulle ap! Tollaset päivät on enemmän kuin tuttuja. Tänään vaan sattu meille hyvä päivä ja kaikki lapset on nyt päikkäreillä, joten äiti ehti tännekin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..ja nyt jo hermostuttaa miten selviän arjesta sitten kolmen kanssa. Kuopus ei vielä kävele, mutta kiipeilee senkin edestä.. keittiö on meillä niin hankalan mallinen, etten näe mitä lapsille tapahtuu, jos teen ruokaa. Se on kyllä totinen tosi, että arki sujuu parhaiten kun tekee niitä rutiineja.
Itse lähden aamupalan jälkeen HETI ulos, muuten ehtii tulla uudestaan nälkä ja sitten on taas kaikki yhtä kitinää.. saatetaan olla ulkona parikin tuntia. Joko käyn lähikaupassa ostamassa einesruokaa lounaaksi tai lämmitän edellisiä, en koskaan kokkaile lounasta sen takia että siihen ei vaan ole aikaa. Tai sitten lapset itkee jaloissa ja siinä taas leviää pää jos pitää varttikin kuunnella.
Onneksi nämä kaksi nukkuvat yhtäaikaa 2-3h päiväunet, sinä aikana ehtii itsekin levätä ja valmistella ruokaa. Mulla on kans semmonen päähänpinttymä että ruoka pitää olla valmista kun mies tulee töistä, vaikka mies ei sitä oikeesti todellakaan vaadi. On vaan niin kiva olla ruoan kans vastassa kun tietää että rakkaalla on nälkä. Monesti oon jo kerennyt syöttää lapset ennen kuin mies sitten lopulta tulee, sitten on kiva syödä rauhassa kahdestaan kun lapset leikkii tyytyväisinä ja kylläisinä.
MUTTA jos tähän rutiiniin tulee jotain muutosta niinku eilen, kun kuopus nukahti pankkireissulla klo 11, eli 2h liian aikaisin, niin loppupäivä oli pilalla. Itelläki itku kurkussa kun kuopus ei vaan nukkunu enää, kitinää, kitinää.. vaikka pidin sylissä ison mahani kanssa ja yritin mitä. Esikoisen kanssa ei koskaan ole ollu niin tarkkaa rytmin kanssa, näköjään sekin on yksilöllistä.
Siivousta meillä ei juuri harrasteta. Järjestelen joka päivä tavarat paikoilleen (sitä voi tehdä siinä sivussa), mutta imurointi ja luutuaminen onnistuu vain jos joku kattoo lapsia. Eli viikonloppuna, jos jaksaa. En välitä vaikka on vähän sotkuista. Lakaisen keittiön monta kertaa päivässä, muut tilat on pölyisiä.. kyllä on vaan ollut pakko laskea tasoa!
Tavaraa ei kannata olla yhtään enempää kuin tarvitsee. Mä laitan monesti leluja piiloon ja sitte taas vaihdan.Muuten on kaikki koko ajan levällään. Ja lapset pitää kotona samoja vaatteita niin kauan kuin ne ei ole kauhean likaisia. Eli vähennän pyykin määrää käyttämällä puolipitoisia. Itsekään en vaihtele koko ajan vaatteita.
Kyllä monesti on mielessä käynyt että töissäolo olisi helpompaa.. tiedän kyllä koska olin 10v uranainen ennen lapsia, nyt ollut 2,5v kotona aivot offilla.
- ei kannata yrittää saada kaikkea valmiiksi ennen kuin mies tulee, päinvastoin: kun tulee kotiin, pyydät menemään lasten kanssa vähäksi aikaa ulos. Lyhyessäkin ajassa saat ihmeitä aikaan ilman lapsia. Esim seuraavan parin päivän ruoat.
- DVD:tä pyörimään: esim Tti-Nalle olisi varmaan ihan OK katsottavaa koko katraallesi. Ja samalla imuroit/ peset pyykkiä /kokkaat.
- Siivotessasi anna jokaiselle pieni rätti (esim joku kulahtanut body kolmeen kappaleeseen leikattuna) käteen ja pyydä pyyhkimään oma tuoli/syöttötuoli. Kivaa on myös kun äiti suihkuttaa Windusta ja saavat hangata jotain ikkunaa.
- Viikonloppuna kun mies on kotona hoidat isot jutut alta pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän menee torkuille ja sitten kauppaan jos tarvii jotain muuta kuin lähikauppajuttuja. Se onkin näköjään fakta että meidän aika on kortilla vaikka ensin pilke silmäkulmassa tein tuon aloituksen. No jospa se tästä, joskus, jotenkin.. Kiitokset kuitenkin teille vastanneille ja jaksamista arkeen, millaista se sitten onkaan! :) ap
Minun lapseni ovat nyt 6v, 3v ja 2v. Lisäksi on jo yli vuoden ajan ollut 2v sukulaislapsi hoidossa 7-8h/päivä ja viitenä päivänä viikossa.