kummanko pitää olla tärkämpi miehelle vaimon vai äidin vai voiko näitä edes laittaa järjestykseen
Omat lapsethan tulee ensimmäisenä (toisaalta olen tästäkin kuullut, että puoliso ja lapset olisivat tärkeysjärjestyksessä samalla sijalla tai jopa niin, että puoliso ykkösenä).
Mutta tuleeko sitten oma äiti (ja missä isän sija tässä on)? vai oma vaimo? vai sekä että?
Mutta jos joku ulkopuolinen voima käsiksi valitsemaan niin mikä pitäisi olla arvojärjestys? Minusta 1. lapset, 2. puoliso, 3. vanhemmat.
Toisaalta eihän omia lapsiakaan keskenään voi laittaa tärkeysjärjestykseen.
Kommentit (28)
nostanpa vanhaa ketjua, mutta minusta tässä on yksi selkeä pointti:
1) äidille se oma lapsi tulee aina olemaan ykkönen, eli vanhalle äidillekin se aikuinen tytär tai poika tulee ensimmäisenä listalla
2) mutta se ei mene toisinpäin! Eli sille aikuiselle lapselle se vanha äiti ei ole tärkein, vaan aikuisen lapsen omat lapset.
Eli äiti ja tämän lapset eivät koe toisiaan yhtä tärkeinä mielestäni. Mulle omat lapset menee aina kaikkien edelle, mutta en odota, että minä menen heidän puolisoiden edelle. Tämä on myös sukupolvikysymys: minä haluan, että poikani pelastaa tarvittaessa tulipalosta tyttäreni, ei minua. Elämäni jatkuu lapsissani.
Lapset kakkosena ja omat vanhemmat myös tärkeitä, mutta jäävät kolmannelle sijalle.
Meillä perhe on numero yksi ja perheeseen kuuluvat ne, jotka asuvat samassa osoitteessa. Siis minä, mies ja meidän lapset.
En todellakaan katselisi ihmistä, joka ei tajuaisi, että aikuisiällä lapsuudenperhe ei ole enää perhettä vaan sukua. Tai pitäisi äitiään minua tärkeämpänä tai edes tasavertaisena. :D Hyi saatana.
Omat lapsethan tulee ensimmäisenä (toisaalta olen tästäkin kuullut, että puoliso ja lapset olisivat tärkeysjärjestyksessä samalla sijalla tai jopa niin, että puoliso ykkösenä).
Mutta tuleeko sitten oma äiti (ja missä isän sija tässä on)? vai oma vaimo? vai sekä että?
Mutta jos joku ulkopuolinen voima käsiksi valitsemaan niin mikä pitäisi olla arvojärjestys? Minusta 1. lapset, 2. puoliso, 3. vanhemmat.
Toisaalta eihän omia lapsiakaan keskenään voi laittaa tärkeysjärjestykseen.
eikä sinänsä liity mitenkään kehityspsykologiaan. Klassikkotestihän on se, jossa ollaan uppoavassa veneessä oman lapsen, puolison ja äidin kanssa, ja pitää laittaa järjestykseen missä järjestyksessä nämä henkilöt sieltä pelastaisi. Monessa kulttuurissa mies pelastaa ensin äitinsä, sitten vaimonsa ja viimeiseksi lapsensa ( kun sekä vaimoja että lapsia saa niin helposti uusia, äitejä ei ikinä).
Mutta lähtökohtaisesti mä en ymmärrä NAISIA, jotka lähtee kilpailemaan anoppiensa kanssa miehen suosiosta. Varsinkin kun se on vielä nimenomaan ämmien touhuja, enpä ole kuullut tilanteesta, jossa appiukolla ja vävyllä on kamala tarve kisailla vaimon/tyttären suosiosta.
Vaimon ja äidin roolit, tehtävät yms. on niin kovin erilaiset alusta loppuun asti, ettei niissä edes ole mitään kilpailemista.
vaikka toivottavasti suhde äitiinkin säilyy aikuismaisella tavalla, mutta esim. riitatilanteissa miehen kuuluu olla mielestäni vaimon puolella (tietty riippuen riidan aiheesta).
AIkuiset ihmiset eivät edes riitele naurettavuuksista ( mitä täällä on jatkuvasti puitavana), ja jos riitelee, ne selvitetään ihan henkilökohtaisesti, eikä niin että siihen vedetään ulkopuolisia mukaan.
Kannattaa varmaan etsiä puoliso, joka määrittelee nämä asiat samoin kuin itse. Äidin kanssa juhannusta viettävät pleikkarinpelaajat eivät ole minun silmissäni edes miehiä vaan yli-ikäisiä pikkupoikia.
Meillä näyttää nyt siltä, että avioero tulee ton turhan tiiviin äitipoika suhteen takia.
Anoppi kiusannut mua ja lapsia jo pari vuotta. Miestä olen vaatinut laittamaan äitinsä ruotuun. Nyt olenkin huomannut, että mulle valehtelee. Väittää kertoneensa äidilleen pelisäännöt Ja kieltänyt puuttumasta meidän perheen asioihin. Todellisuudessa nöyristelee äitiään, pyytelee anteeksi mun takia..
Mä nyt katson olevani kolmas pyörä tässä. Se ämmä ei anna edes lasten olla rauhassa ja mies ei pidä meidän puolia.. Järkytys oli itselleni kun tajusin millaisen häntäheikin kans on tullu mentyä naimisiin
Jos en olisi naimisissa mutta perhe-elämäni olisi muuten tällaista, olettaisin myös silloin olevani "sukua" (verta) enkä vain kuka hyvänsä tuttava (vettä).