Kertooko ihmisestä jotain, kuinka vanha on hänen vanhin ystävyyssuhteensa?

elämäntilanteiden mukaan sillä ne voivat olla hyvin erilaisia eri aikoina. Näin olen lukenut psykologin kommentin jostain naistenlehdestä aiheen tiimoilta.

Voihan käydä niinkin onnellisesti, että ystävän kanssa elämäntilanteet (lasten saaminen, avioliitto ym) menevät suhteellisen yksiin ja aviopuolisotkin mahtuvat ystäväsuhteeseen jolloin siis ysävyydestä voi tulla elinikäinen eikä mikään katkeruus, ero, riita tai lapsettomuus sitä katkeroita. :)





Eli en sanoisi mitään. ;)

löysin parhaan teinikaverini näin kolmikymppisenä äitiyden myötä! Ihkua!

Minun vanhimmat ystävyyssuhteeni ovat n. 10 vuoden takaa, yliopistoajoilta. Ala-asteelta, yläasteelta tai lukiosta ei ketään.



Tutustun helposti ihmisiin, mutta olen liikkuvaista sorttia ja laiska. Olen muutellut ympäriinsä ja uudet ystävät ovat yleensä tulleet vanhojen tilalle, kun välimatkaa on tullut. Minulla on muutenkin vaikeuksia sitoutua (mm. työpaikkoihin, parisuhde on kyllä pitkä) ja olen aika itsenäinen tyyppi.

Me esim muutettiin lukuisia kertoja kun olin lapsi-nuori joten pitkiä ystävyyssuhteita ei ehtinyt syntyä.

ihme jos jollain vielä on ylä aste ajoilta vielä kaveri mukana. tietenkin joskus vähemmän tekemisissä ja samanlaiset elämäntilanteet tuo taas yhteen jos on hyvin saanut säilytettyä yhteyden pidon,

elämästä on pudonnut pois ne, joista ei ole kuulunut mitään enää sen jälkeen kun itse en pitänyt yhteyttä yllä. Eli semmoiset, jotka ei sitten enää mun seurasta niin välittäneetkään, että olisivat havahtuneet soittamaan tms.

Mulla melki sama. Minä löysin parhaan ystäväni 3v. sitten ja vaikka muutimme ulkomaille niin ystävyyttämme se ei ole haitannut enkä ikinä anna haitatakaan ja tunnen hänet niin hyvin ettei anna hänkään. Olen myös kummi hänen lapselleen ja tehtävä on minulle sydämen asia. :)