Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Syytänkö kurjaa lapsuuttani
08.05.2010 |
siitä, että sana perhe edustaa mulle kaikkea pahaa ja huonoa ja liitän siihen myös aina sanan -helvetti? Jotenkin jos kuvittelen itseni pyörimässä lasten ja jonkun miehen kanssa omakotitalossa kuulostaa todella ahdistavalta. Viikonloppuaamuna kaikki haravoimme pihaa, sitten käydään kävelyllä ja tehdään ruokaa..joo, mutta miehellä on varmaan suhde sihteeriinsä eikä meillä ole ollut seksiä kahteen vuoteen, en jaksa kuunnella lasten meteliä ja karjun niille, itse nappailen rauhoittavia ja vodkaa..olen siis riitaisasta alkoholistiperheestä. Mitä jos 50- vuotiaana rupeankin ajattelemaan, että perhe onkin kiva sana?
Kommentit (3)
irti ja voit joskus nauttiakin mahdollisesta perhe-elämästä.
Minulle perhe-elämä omakotitalossa on idylliä parhaimmillaan. Vaikka olenkin riitaisasta (ei-alkoholisti) ja työhullusta perheestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta ihmisen on jossain vaiheessa aika ottaa vastuu omasta elämästään. Ei kurjasta lapsuudesta voi kaikkea syyttää. tai tietysti voi, mutta ei kannata, jos haluaa onnellisen aikuiselämän.
Meillä ei itsellä mitenkään unelma perhe ollut. Minä itse olen osannut asian kanssa elää, olen tajunnut, että minä en ole äitini, eikä minun mieheni oli isäni. Kaksi veljeäni ovat sitten taas, tällä "kurja lapsuus, buuhuu" -linjalla ja alkoholi maistuu.
Ei sinun ole pakko perhettä perustaa, jos et sitä oikeasti halua! Mutta ei sitä kannata jättää perustamatta siksi, että sinulla oli huonot vanhemmat! =)
Alue: Aihe vapaa
Kyllä aikuisen ihmisen on osattava päästää irti menneestä. Perhe-elämä ei ole kaikkia varten ja typerintä olis hankkia perhettä vain koska muutkin niin tekevät.
Kyllä 50-vuotiaanakin voi ottaa vaikka sijaislapsia, jos alkaa siltä tuntua.