Onko kukaan täällä onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä?
Itse pystyn samaistumaan moneenkin keskusteuun/ketjuun täällä.
Ollaan tunnettu avopuolisonkanssa n. 1,5 vuotta ja ehkäisystähuolimatta pikkuinen poika päätti tulla mullistamaan meidän elämäämme. Muutenkin ollut aika isoja elämänkriisejä lähiaikoina (rikossyytettä, puolison vanhempien ero ja nyt syöpä toisella jne. jne.).
Itse olen opiskelija ja etenkin nyt raskauden aikana en ole hirveästi tehnyt töitä (kun on ollut työharjottelu), puolison tulot vajaa 2000e/kk. Meillä on koira ja auto ja asutaan keskustassa kaksiossa. Rahaa ei siis ole hirveästi ns. ylimääräistä, mutta kyllä pärjäillään kun fiksusti yritetään ostella asioita.
Jotenkin vaan tuntuu että täällä kaikki vain muistavat ne omat huolensa ja unohtavat ne kaikki arjen pienet ja isommatkin ihanat asiat...
Kommentit (18)
oikein tyytyväinen elämääni. Vastoinkäymisten kautta tähän on tultu, mutta ilman niitä en tietäisi kuinka onnellinen olenkaan:)
Niin kai se on ettei sitä suomalaiset yleensä kuuluta jos on onnellinen. Pitää aina mennä huonosti ja valittaa...
Niin kai se on ettei sitä suomalaiset yleensä kuuluta jos on onnellinen. Pitää aina mennä huonosti ja valittaa...
eli miksi ei voisi kuuluttaa myös sitä onnellisuuttaan samalla tavalla kun kuulutetaan huolia ja murheita :)
ihana mies, ihana lapsi, hyvät työt jne. voin sanoa että tällä hetkellä elän elämäni onnellisinta aikaa
Ajattelen noin, vaikka olen luonteeltani peruspositiivinen ihminen. Olen terve, valmistun unelma-ammattiini kuukauden päästä ja lapsi on terve. Miehellä on töitä ja itsellekin löytyi kesätyö.
Olen onnellinen :)
Minulla on asiat hyvin ja osaan arvostaa sitä. En ole koskaan joutunut kokemaan mitään isoja takaiskuja (tai tietysti riippuu siitä, miten ne määritellään). Minulla on ihana perhe, mukava koti ja työ, jossa olen hyvä. En tarvitse mitään muuta. Vaikken ole kokenut vielä mitään isompia murheita, tajuan että niinkin voi joskus käydä ja iloitsen tästä päivästä.
Silti voisin hyvin kuvitella valittavani keskustelupalstalla jostakin ihan mitättömän tuntuisesta epäkohdasta, jos se sillä hetkellä sattuisi vaivaamaan. Se ei kuitenkaan poista pohjalla olevaa syvää onnen ja kiitollisuuden tunnetta kaikesta tästä mitä olen saanut.
ihana mies, ihana lapsi, hyvät työt jne. voin sanoa että tällä hetkellä elän elämäni onnellisinta aikaa
Voin allekirjoittaa tuo ylläolevan. Olen ollut mieheni kanssa 12 vuotta yhdessä ja ihan päivittäin täytyy ihmetellä, miten hyvän kumppanin sain.
Elän elämäni parasta aikaa nyt. On kaksi tervettä lasta, mies ja koirakin. Ihanat vanhemmat saavat elää ja olla kohtuullisen terveitä ja näemme heitä aika usein.
Minulla on hieno veli, jonka kanssa voi joskus purkaa perheen asioita.
Äitini kanssa voin jakaa kaikki asiat.
Minulla on upea työ ja jokainen päivä on kuin Diilissä :)
KIITOS, maailmankaikkeus!
kun katselen elämääni taaksepäin, en olis sitä paremmin voinut elää.
tyytyväinen työssäkäyvä suurperheen ulkoäiti
Suurin onneni on, että olen vieläkin tosi onnellinen mieheni kanssa, vaikka olemme olleet naimisissakinjo 20 vuotta.
Olen onnellinen kahdesta fiksusta ja SUHT hyväkäytöksisestä ja terveestä pojasta.
Olen onnellinen, että sain elämäni ensimmäisen vakityöpaikan 40-vuotiaana. Olen onnellinen, että pidän työstäni.
Olen onnellinen siitä tunteesta, kun välillä tuntee itsensä viisaaksi.
Toki välillä tulee päiviä, jolloin on allapäin. Mutta kokonaisuutena minulla ei ole mitään valittamista.
terveyttä, ystäviä, rahaa ja kesä tulee...
Liian paljon kauheuksia maailmassa - en usko onnellisuuteen kohdallani. Miten voisi olla onnellinen kun maailmassa on niin paljon pahoinvointia, mutta niin kuin sanoin: oma elämä täydellistä kaikin puolin: hyvä parisuhde, kaksi tervettä lasta, taloudellinen tilanne riittävän hyvä, mielekäs työ.
Käsi pystyssä. Olen onnellinen ja siitä saan kiittää ihanaa miestäni. Ihana lämmin syli johon voi käpertyä piiloon pahaa maailmaa!
vaikka arki on rankkaa ja huolet ovat vain omilla harteillani. Mutta tämä olotila on itse valittu - lemppasin epäluotettavan ja narsistisen ukon pihalle vuosia sitten - enkä ole päivääkään katunut.
Uskokaa tai älkää, en ole muutes näinä vuosina kauhean montaa vali vali -aloitusta täällä tehnyt :)
onnellinen ja hyvin tyytyväinen elämääni Ruokaa, lämmintä ja rakkautta ihan riittävästi mitäpä sitä muuta
Olen 45, hyvässä työssä ja hyvässä avioliitossa oleva kolmen lapsen äiti.
Jotain pientä huolenpoikasta toki aina on, mutta elämä kannattaa hyvin.
Takana on melko rankkoja juttuja, joten osaan arvostaa nykyistä elämääni.
Liian paljon kauheuksia maailmassa - en usko onnellisuuteen kohdallani. Miten voisi olla onnellinen kun maailmassa on niin paljon pahoinvointia, mutta niin kuin sanoin: oma elämä täydellistä kaikin puolin: hyvä parisuhde, kaksi tervettä lasta, taloudellinen tilanne riittävän hyvä, mielekäs työ.
suurin osa näistäkin kirjoittajista on onnellisia. Mut myös onnelliseen elämään mahtuu asioita joita täytyy purkaa, ja nettikeskustelut on juuri sitä varten - vertaistukea parhaimmillaan.