Täällä on vanhempia, jotka kannattavat lapsilleen tiukkoja rajoja monissa absurdeissa asioissa.

kulutustavaroihin ja itseensä kaiken rahansa?

Sä oot paras :D

ps. mä oon sossussa töissä

ylimmäiseksi hyvän kasvatuksen mittariksi. Ja: eihän niitä etiikkaan liittyviä asioita tietystikään selitetä niille kaksivuotiaille. Arvot sisäistyvät ensikädessä vanhempien toteuttamien arvojen kautta. Ei ole merkitystä, jos opetetaan luopumista tai että ahneus on väärin, jos samanaikaisesti kulutetaan itseen ja omaan perheeseen kaikki mitä palkkatyöstä saadaan.

kun se ei aina mene niin. Ensinnäkin suuri osa ei ostele citymaastureita ja matkustele edes vuosittain. Ja eihän se lapsi näe välttämättä, mitä niiden maastureiden ja lomamatkojen takana on (työtä, opiskelua) ja toisaalta ei ymmärrä, että se maasturi on jokin turhake ja imagojuttu. Kyllähän monessa muussakin asiassa aikuisilla on erilaiset oikeudet ja rajat.

Meneekö tämä keskustelu nyt niin, että ap:n mielestä on väärin jos aikuinen ostaa itselleen katumaasturin, muttei uhmaikäiselle tikkaria/lelua kun lapsi kiukuttelee karkki/leluhyllyn luona?



Tarkoitatko niitä rajoja, esim. karkkipäivä on kerran viikossa ja vain jouluna ja syntymäpäivänä saadaan uusia leluja?

Ja nämä säännöt ovat sinusta väärin, kun aikuinen voi ostaa itselleen milloin vain mitä vain ja lapsi saa silloin kun aikuinen sen päättää?



No. Vastaanpa nyt jotenkin.

Kyllä. Pidän lapsilleni tiukat rajat noissa asioissa. Äitinä ja kasvattajana en halua että lapseni eivät ymmärrä rahan arvoa. Haluan myös että lapseni oppivat kohtamaan arjen pieniä pettymyksiä. He eivät ole ansarikukkia, joita täytyy varjella kaikelta.

Siinä vaiheessa kun he menevät ensimmäistä kertaa töihin ja saavat palkkaa, saavat he käyttää rahansa miten haluavat.



Me emme myöskään mieheni kanssa osta hetken mielijohteesta mitään, emmekä myöskään hemmottele itseämme millään ravintola illallisilla, hotelliöillä tai lomamatkoilla. Miehelläni kyllä on uusi auto, mutta se on työsuhde-etuja.

Elämme suht "köyhästi" vaikka varaa olisi parempaankin. Ikinä ei kuitenkaan tiedä mitä huominen tuo tullessaan, joten aina pitää olla se "pahanpäivänkassa".



Luultavasti olen kuitenkin tätä ylempänä mainittua "katumaasturisukupolvea".

ihan tavalliseen elämiseen eikä imagoa pönkittävään osteluun ilman kritiikkiä.

Eikä ap:n kirjoituksessa nähdäkseni puhuttu siitä, että aikuiset polttavat kaikki rahansa mielihyvän ja ahneuden alttarilla. Tällaisia tyyppejä on varmasti varsin pieni vähemmistö kaikista vanhemmista. Voin olla väärässä, koska en ole mikään sosiologi.

Ja onko sun mielestäsi oikein, jos aikuinen käytttää kulutustavaroihin ja itseensä kaiken rahansa?

Sä oot paras :D ps. mä oon sossussa töissä

Jos on lusikalla annettu niin ei voi kauhalla vaatia, vaikka sattuisikin olemaan vanhempi. Jos oma näkemys universumista on kovin pintapuolinen, miten sitä voisi lapsille välittää merkityksellisempiä arvoja. Ei mitenkään. Jos on koko elämänsä keskittynyt ulkonäköön ja materiaan, niin ei voi olettaa että kasvattajana vastaa sosoiologi-buddhalaismunkkia.



Kyllä se "meillä muillakin" (koska kukaanhan ei tuohon edellä kuvattuun ryhmään itse kuulu) on usein vaikeaa arjessa muistaa vaalia lasta ja omaa henkistä kasvuaan ja universumia ja diipadaapa kun pitäisi suorittaasuorittaasuorittaa. Herkästi sitä takertuu joihinkin ulkoa opittuihin kriteereihin, ja jää junnaamaan vaikka sitten siihen oman huoneen siivoamisen vaatimiseen, jotta itse kokee olevansa hyvä vanhempi ja saavansa kiitosta ulkopuolelta. Olen samaa mieltä, että onnellisemmaksi sitä itse muuttuu. ja onnellisempia ja tasapainoisempia lapsia varmasti saa aikaiseksi, jos pystyy kokemaan elämänsä joka hetki syvästi mielekkäänä, mielen tiedostavana ja arjen kevyenä, koska pikkuasioitahan ne rutiinit vain ovat. Ja tosiaan, ei niistä ole iloa jos perusta ei ole kunnossa.



Mutta en osaa arvioida omaa sijoittumistani AP:n arvoasteikolla, koska minusta ei ole kyseenalaista alkaa kuivaksiopetusta aikaisin, mutta toisaalta en koe olevani myöskään jatkuvasti kiinni materiassa ja omassa navassani, ja täysin vailla korkeampaa ajattelukykyä, vaikka laiska lihansyöjä olenkin. Mutta olipa AP:n kanta mikä vain, ja olipa hänen tapansa tuoda asia esille mikä tahansa, niin kyllä minäkin tiedostan pystyväni parempaan kasvattajana, ja tiedostan että voisin kyseenalaistaa enemmän. Kiitos.

ymmärrä tätä ketjua ollenkaan. Siis kertokaa nyt miten noiden universumikäsitykset ja henkisten kasvujen pitäisi vaikuttaa lasten kasvatukseen? Pitäisikö niitä normaaleja hyväksi havaittuja lapsen rajoja (ketään ei saa lyödä, omat lelut pitää kerätä, pitää syödä terveellisesti, pitää mennä ajoissa nukkumaan) kyseenalaistaa ollakseen jotenkin parempi ihminen? Miksi ihmeessä?

eri asia kuin kulutustavaroiden ostaminen.

yhteisiä pelisääntöjä ja kohteliaisuussääntöjä, jotta hänen elämänsä tulevaisuudessa olisi helpompaa ja sujuvampaa, ihan varallisuudesta riippumatta.

eri asia kuin kulutustavaroiden ostaminen.

juuri. Sen takia en ymmärräkään tätä ketjua.

Siihen että pidetäänkö turvavöitä kiinni, kypärää päässä?



En minäkään saa kaikkea mitä naapurin ämmällä on!

Ja olen sanonut lapsille että äitikin haluaa paljon kaikkea, eikä saa.



Jos sää annat lapsesi painaa ympäri kyliä ilman kypärää niin ei se estä minua sanomasta lapselleni että välitän niin paljon sinusta että sen pää ei halkea jos auto ajaa päin. Kaikki vanhemmat ei välitä.

Itsekin ajan kypärä päässä, se on varmaan se mun "rajoite".

Tai ettei mun huoneessa ole telkkaria, koska ei ole lapsellakaan!

lähde rakentumaan lapsen hoiva ja arkikokemuksista, ihan tavallisesta elämästä.

elämänkatsomuksen ja perheen sääntöjen välillä. Vai meinaako ap, että kaikilla "katumaasturi-vesiskootteriperheillä" on lapsilla tiukat siisteyssäännöt ja toisin päin?



Sinänsä ymmärrän ap:n huolen pinnallistumisesta ja arvojen hmmm... voiko sanoa katoamisesta. Jatkuva mielihyvän perässä juokseminen tuo tullessaan myös tyhjyyden tunnetta ja masennusta. Aina kun ei voi olla kivaa.



t: ei sosiologia nähnytkään

Ap on tainnut lukea muutaman sosiologian kirjan tajuamatta, että sosiologia ei ole ainut tieteenala. Jospa lukisit vielä pari kirjaa lapsen kehityksestä ja vaikkapa kasvatuspsykologiaa. Tieteitä kun kannattaa harrastaa ristiin, niin ymmärtää ettei absoluuttisia totuuksia ole olemassa.

jota harmittaa kun ei oo saanu vanhemmiltaan maasturia eikä paljon muutakaan. Ja yrittää nyt väittää että on parempi olla köyhä ja tyhmä kuin rikas ja fiksu...

ja siis sitä, että MIHIN SILLÄ VIITATAAN. Kun aloituksessa lukee, että "täällä on sellaisia vanhempia...", niin minä tulkitsin sen niin, että täällä palstalla on sellaisia vanhempia.



No, onko tällä palstalla siis ollut useampiakin sellaisia ketjuja, joissa on asetettu niitä tiukkoja rajoja absurdeissa asioissa JA sitten samat vanhemmat ovat kertoneet sallivansa itselleen katumaasturit, risteilyt, kulutushyödykkeet...



Kun en minä vieläkään löydä edes yhtä linkkiä sellaiseen ketjuun (missä siis rajoja ja kulutusta toteuttaisivat samat ihmiset), puhumattakaan että niitä ketjuja olisi useampia.



Jos kuitenkin kyse onkin siitä, että tällä palstalla löytyy vanhempia, jotka asettavat lapsille tiukkoja rajoja, ja jos lisäksi löytyy toisaalta myös sellaisia vanhempia, jotka kuluttavat paljon, niin mikä taivastelun aihe se on olevinaan?

Meillä on ainakin kotona ollut tiukat rajat ja paljon rakkautta. Viikkorahat on ansaittu hyvällä käytöksellä ja kotitöillä, mukaan lukien omanhuoneen siivoaminen ja kotiintuloaikojen noudattaminen. Ikinä ei ole kuitenkaan mitään puuttunut.

Kun sitä lapsena oppii tekemään töitä haluamiensa asioiden eteen, jatkuu sama työmoraali myös aikuisena. Voi sitten ihan rauhassa ostaa sitä audia tai katumaasturia pihaan, itse tienaamillaan rahoilla, eikä tarvitse käydä sossunluukulla itkemässä.

Samalla tavalla kasvatan myös omat lapseni.

Tää on nyt kyllä niin outo keskustelu että ei mitään rajaa!! Uskomatonta!

mistä tässä keskustelunavauksessa on kyse, mutta se ihmistyyppi, jota tässä nyt kritisoidaan, ei ehkä ymmärrä, mistä heitä kritisoidaan. Enkä sano nyt tätä sillä, että ketään tyhmäksi haukkuisin, vaan tarkoitan ihan - miten sen nyt sanois parhaiten - katsomuksellisia eroja. Tapaa millä nähdään maailma.

tätä keskustelua, tai juurikaan sitä miten audit ja huoneen siivous liittyvät yhteen. Ja meillä ei tosiaan niitä audeja ole, ihan "tavalliset" autot vaan, ja lastakaan ei opetettu kuivaksi vuoden iässä, vaan hieman yli 2v kun oli siihen valmis, ja minä ja lapseni emme edes syö lihaa. Joten en siis ilmeisesti kuulu kritisoitaviin mutta en siis todella ihan hiffannut...