kotityöt ja työt ja muuta iänikuista

Nyt on pakko maukua tästä iänikuisesta asiasta - kotitöiden tekemisestä. Meidän perheessä niistä ei ole pahemmin riidelty, mutta reilu vuosi sitten kun palasin töihin alkoi vääntö.



Kotona lasten kanssa ollessani hoidin suurimman osan kotitöistä, vaikka alun alkaen meillä olikin hieno ajatus siitä että olen kotona lapsia varten. Ja että mieskin osallistuu kotitöihin koska palaan kuitenkin takaisin töihin jossain vaiheessa... ja joutuisi niitä tekemään jos vaikka yksinkin asuisi. Noh, kaunis ajatus. Toetutus olikin sitten toista, mutta itseppähän suostuin kaiken tekemään.



Ja jos mietin aikaa ennen lapsia, niin taisinpa silloinkin olla se joka teki suurimman osan kotitöistä. Se ei vaan haitannut koska sotkua ei paljoa kahdelta aikuiselta tullut...



Mistähän ihmeestä kaikki (sukulaiset ja ystävät) ovatkin saaneet sen käsityksen että mulla on niiiin hyvä ja ihana mies kun se tekee kaikenlaista... Eli grillaa sillon kun on vieraita kylässä ja kokkailee muutenkin mielellään erikoisia gourmet ruokia?



Mutta siinäpä se sitten onkin.



Karu totuus taitaa olla että mies on kovasti tekevinään ja monesti aloittaa jos jonkunlaista projektia, mutta niillä vaan on tapana jäädä vaiheeseen... Tavarat jää levälleen ja sitten taas mitään ei löydy mistään.



Välillä olen kapinallisesti jättänyt hommat tekemättä ja katsonut mitä tapahtuu. Sillä seurauksella että sitten minulla on vaan suurempi sotku siivottavanani koska kyllästyn kaaokseen ennen kuin mies viitsii tarttua toimeen.



Kerran ihan muka sovittiinkin että kumpikin alkaa tekemään osansa (ihan eriteltynä viikkosiivoukseen liittyen). Sitä taisi kestääkin muutaman viikon. Sitten mies "unohti" osansa ja minä kyllästyin odottamaan ja muistuttamaan asiasta ja tein taas kaiken yksin.



Loputon kierre kun aina lopulta teen kaiken kuitenkin ja ukkokin on jo sen oppinut. Mitä sitä siis turhia hötkyilemään?



Siivoaminen on juuri niitä töitä joiden tekemistä kukaan ei edes huomaa ennen kuin ne jätetään tekemättä. Mutta sekään ei sitten haittaa kaikkia yhtä paljon.



Tavaroitahan voi siirrellä jalan alta pois sen verran että mahtuu kävelemään ja vaatteet voi vetäistä päälle suoraan rummusta (tai sitten likapyykkikorista). Villakoirat pysyy nurkissaan kun antaa olla vaan eikä aurinkokaan häikäise pahasti kun ikkunat on sopivasti liasta sumennettuina.



Oliskohan tossa semmosta sopivaa asennetta näin äitienpäiväviikonlopuksi?