Lue keskustelun säännöt.
Täytyykö mun elää avioliitossa lasten vuoksi, mies ns. kunnollinen vaikkei rakkautta
06.05.2010 |
Miestäni en juurikaan rakasta.. ehkä välitän siinä mielessä että olen ollut hänen kanssaan niin pitkään. Mitään tämä suhde ei mulle anna, mies on kuin teini pienten lastemme jatkona.. ei toista aikuista.... hoidan kaiken ja otan vastuun kaikesta 100 %:sesti, mies ei siihen kykene. On kuitenkin kunnollinen, ei ryyppää, petä, hakkaa tms. Vain ihminen joka elää kanssani samassa taloudessa, hänestä ei ole mulle puolisoksi, tukehdun tähän ennemmin tai myöhemmin.
Sitten jos mä haluaisin lähteä ja löytää onnen, se tekee musta pahan ihmisen joka hajottaa perheensä vaikka lasten isä oli ihan kunnollinen...
Kommentit (10)
Turhaan etsin onnea miehistä. Sitä et tule löytämään. Miehet ovat samalaisia. Seurustelu on ihanaa mutta arki on totuus.
Miehesi on varmasti kiitollinen, jos kerrot ettet halua enää olla hänen kanssaan. Aika harva mies haluaisi elää teeskentelijän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti sinulla ei ole ollut kovinkaan monta suhdetta elämäsi aikana.
Kaikki suhteet ovat samanlaisia. Miehet erilaisia, mutta arki Suomessa aina samanlaista. Ei se elämä miksikään muutu uuden miehen kanssa. Etenkään kun miehesi on ok mies, ei hakkaa yms.. mitä ikinä luettelitkaan.
Eriasia on jos haluat elää sinkkuna ja pitää lapset itselläsi. Sellainenkin käy monille miehille.
Itseasiassa harva mies haluaa edes olla tekemisissä lastensa kanssa. Tästä on kokemusta.
Anna lastesi kasvaa ehjässä perheessä. Sulla ei kuitenkaan ole mitään varsinaista syytä erota, väkivaltaa tms.
Lähde litomaan sitten kun lapsesi ovat lentäneet pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmeisesti sinulla ei ole ollut kovinkaan monta suhdetta elämäsi aikana.
Kaikki suhteet ovat samanlaisia. Miehet erilaisia, mutta arki Suomessa aina samanlaista. Ei se elämä miksikään muutu uuden miehen kanssa. Etenkään kun miehesi on ok mies, ei hakkaa yms.. mitä ikinä luettelitkaan.
Eriasia on jos haluat elää sinkkuna ja pitää lapset itselläsi. Sellainenkin käy monille miehille.
Itseasiassa harva mies haluaa edes olla tekemisissä lastensa kanssa. Tästä on kokemusta.
Miestäni en juurikaan rakasta.. ehkä välitän siinä mielessä että olen ollut hänen kanssaan niin pitkään. Mitään tämä suhde ei mulle anna, mies on kuin teini pienten lastemme jatkona.. ei toista aikuista.... hoidan kaiken ja otan vastuun kaikesta 100 %:sesti, mies ei siihen kykene. On kuitenkin kunnollinen, ei ryyppää, petä, hakkaa tms. Vain ihminen joka elää kanssani samassa taloudessa, hänestä ei ole mulle puolisoksi, tukehdun tähän ennemmin tai myöhemmin.
Sitten jos mä haluaisin lähteä ja löytää onnen, se tekee musta pahan ihmisen joka hajottaa perheensä vaikka lasten isä oli ihan kunnollinen...
Onhan sinulla tuo arkikin raskasta kun joudut kaikesta yksin vastaamaan. Lähde etsimään onnea itsestäsi. Tällöin miehesi joko muuttuu oman muutoksesi mukana tai jos jää niille sijoilleen niin jääköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitten sinä saat alkaa elää taas elämääsi. Siihen asti, teet kuten kiltti kotiäiti tekee eli mietit nyt päivällistä ja laittaudut nätiksi nykyiselle miehellesi.
Miestäni en juurikaan rakasta.. ehkä välitän siinä mielessä että olen ollut hänen kanssaan niin pitkään. Mitään tämä suhde ei mulle anna, mies on kuin teini pienten lastemme jatkona.. ei toista aikuista.... hoidan kaiken ja otan vastuun kaikesta 100 %:sesti, mies ei siihen kykene. On kuitenkin kunnollinen, ei ryyppää, petä, hakkaa tms. Vain ihminen joka elää kanssani samassa taloudessa, hänestä ei ole mulle puolisoksi, tukehdun tähän ennemmin tai myöhemmin. Sitten jos mä haluaisin lähteä ja löytää onnen, se tekee musta pahan ihmisen joka hajottaa perheensä vaikka lasten isä oli ihan kunnollinen...
Ja perheenkin perustanut?
Kannattaisi opetella tuntemaan ihminen ensin - ja vasta sitten perustaa se perhe.
Onko ns.kaikki keinot kokeiltu?