Lue keskustelun säännöt.
Lahjoin lapseni lukemaan kirjoja
06.05.2010 |
Erittäin vilkas poika 7v. Oppi lukemaan koulussa. Haluan hänen pääsevän kirjojen maailmaan. Ehdotin, että saa jokaisesta luetusta kirjasta 1€:n. Ensimmäinen kirja takana, taikuri luttisen taikatemppukirja.
Miten olette muut saaneet innostettua lapsenne lukemaan?
Puhun nyt niistä lapsista, jotka eivät ala itsekseen lukemaan.
Kommentit (30)
1/30
|
06.05.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Se mitä lapsi lukee ei ole kovin tärkeää. Kirjojen lukeminen on tietenkin hieno ja tavoiteltava asia, mutta myös sarjakuvat, askartelu ohjeet, jne. kelpaavat hyvin.
Vaikka ekaluokkalainen on oppinut lukemaan ei hänen lukutaitonsa kehity millään muulla keinolla kun lukemalla. Yhdessä lukeminen sivu lapselle ja sivu aikuiselle on hyvä keino. Samalla kannattaa jutella luetusta, mitä on tapahtuntu, mitäköhän tapahtuu seuraavaksi, jne.
Nyt kannattaa panostaa! Nyt harjoittelevat kaikki ikätoveritkin, myöhemmin heikko lukutaito johtaa helposti itsetunto ongelmiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko täällä tosiaan niin mustavalkoisia ihmisiä, että heidän mielestään ihminen voi harrastaa joko urheilua tai lukemista, mutta vain toista?
Ap, mielestäni on tärkeää että lapsi lukee: lehtiä, sarjakuvia, kirjoja, mitä vain. Oletko kuitenkaan miettinyt, miten pitkälle tämä lahjontametodi toimii? Maksatko vielä lukiossakin siitä, että lapsi kahlaa Seitsemän veljestä läpi?
Kirjoja lukeneen tunnistaa hyvin väkijoukosta. Tummat silmänaluset, tihrustava katse, huono ryhti, vähän hompsuinen olemus, hajamielinen, kantaa kirjaa mukanaan, laiha, heikot luut... Heitä on joukossamme. Monet kaipaavat apua. Liian moni pakenee todellisuutta kirjoihin. Liian moni. Säästäkää lapset siltä.
Meillä on myös luettu AINA ja paljon. Koti on täynnä kirjoja (yhdeksän hyllyllistä, joka huoneessa vähintään 2)...
Lapsille (8 ja 10v.) luen joka ilta yhä puolesta tunnista tuntiin.
Mutta eivät mokomat silti itse ole kovinkaan innostuneita lukijoita.
Olen kuitenkin seuraavilla keinoilla onnistunut hiukan houkutella heitä. Pakkoa tai lahjontaa en suostu käyttämään, lukemisen pitäisi itsessään olla palkinto ja houkutin.
- annan lukea hiukan vielä sängyssä nukkumaanmenon yhteydessä. Kun saa valvoa lukien, lukee!
- hyvä sarjakuva on aivan oiva luettava. Meidän mukelot rakastavat Asterixia, Lucky Lukea, Barksin ankkatarinoita, Ahmed Ahnetta.
- Tuorein houkutin oli aloittaa iltasatuna Harry Potterit. Mokomissa luvut loppuvat usein aika jännään kohtaan ja esikoinen saa luvan lukea hiukan seuraavaa lukua iltalukemisikseen. Nyt pitää ihan pakottaa sammuttamaan illalla valon ;-)
Näin ajattelin. Ajattelin olevan motivaatio alkuun pääsemiseksi tuo raha. Meillä ei ole viikkorahakäytäntöä muuten käytössä.
Voinhan minä maksaa sen euron isonakin kirjan lukemisesta. Ei oo kovin paha menetys :-). Teini vois ottaa asian jo ihan huumorillakin.
Ehkä taktiikkani väärä. Siksi täällä kyselinkin asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on aina luettu ja paljon. "Hemmottelimme piloille" pojat lukemalla tosi hyviä kirjoja hänelle ääneen. Kuuntelimme myös matkoilla paljon äänikirjoja. Itse lukeminen ei sitten poikaa kiinnostanutkaan. Helpompihan sitä on kuunnella kuin eka-tokaluokkalaisena lukea. Kokeiltiin vuorolukua, lahjontaa, tarinan jättämistä jännittävään kohtaan... Mikään ei toiminut kunnolla. Sitten kerran poika oli rahaa vailla käytettyään kaikki säästönsä. Lupasin 50 dollaria Harry Potterista, jos lukee sen jouluun mennessä. Silloin oli lokakuu. Kahden viikon jälkeen kirja oli jo yli puolivälissä ja poika itse tuumasi, ettei lue enää rahan vaan kirjan takia. Nyt hän lukee vapaaehtoisesti häntä oikeasti kiinnostavia kirjoja.
Lahjonta siis sallittu, jos tekee sen taiten ;-)
lahjoin, en tosin rahalla vaan tarroilla, joita asai aina joka luvun jälkeen ja tietyllä tarramäärällä sai pikkuauton, tms.
Luin yhdessä lapsen kanssa sivu sulle, sivu mulle -periaatteella ääneen.
Oon hakenut niitä kirjoja, mistä toinen olis kiinnostunut.
On luettu ulkona, jne.
On luettu jotain, mihin liittyy joku peli tai elokuva, jota myös voi harrastaa.
Olen rehellisesti pakottanut.
Innostus on silti varsin vähäistä, mutta lukutaito on meidän lukihäiriöiselle kuitenkin kehittynyt hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset on erilaisia ja lukeminen ei ole kaikkien juttu.
Minä olen myös yrittänyt kaikkea mahdollista, innostamista, kannustamista, pakottamista, lahjomista. Lukuinto tokaluokkalaisella kuitenkin lähes nollissa, vaikka lukutaito sinänsä on ikätasoa vastaava eikä ope ole huolissaan.
Palkinto lukudiplomin suorittamisesta. 6/12/24 kirjaa. Jos et tiedä mikä lukudiplomi on niin googlaa.
Olen itse aloittanut kirjan lukemisen lapselle ja lapsi on jatkanut itse, kun on halunnut tietää miten jatkuu.
Yrittänyt tuoda kiinnostavia kirjoja kirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun olin pieni, leikin pihalla tai riitelin naapuritalon poikien kanssa, kivisotaa tai nyrkkitappeluita.
Tuhosimme myös lähialueen autoja ja katulamppuja, asuntojen ikkunoita. Olin riiviö ja poliisi oli yhteydessä vanhempiini.
Sitten sain rangaistuksen. Koko kesäloman mittaisen kotiarestin. Kotiarestiin kuului huoneessa oleilu ja 3 ruokailua sekä vessassa käynti aamuisen sekä iltaisin (vain kahdesti etten karkaisi, meillä oli ulkovessa).
Televisioni vietiin, sarjakuvat vietiin. Videopelit vietiin, pelikortit vietiin. Monet leluistani vietiin.
Tilalle sain Fjodor Dostojevskia melkoisen liudan.
Opiskelin kaiken sen kesän aikana. Olin 9 vuotias.
Kesälomani oli käytännössä vapaudenriisto. En sen ikäisenä osanut taistella oikeuksistani.
Sain kotiarestia vielä monesti ja aina kirjoja lelujen tilalle. Olen lukenut helvetisti. Voisin sanoa olevani kirjallisuuden asiantuntija. En kuitenkaan virallisesti ole "se" millaiseksi vanhempani minua tehtailivat.
Kirjallisuus opetti minut kapinoimaan. Minusta tuli myös melkoisen ylimielinen muita kohtaan. Alistin älykkyydelläni kouluni opettajia aikoinaan siihen mittaan että jouduin vaihtamaan 3x koulua. Tämä tapahtui Saksassa.
Eli elä pakota häntä siihen. Kirjallisuus tekee ylimieliseksi ja sairastuttaa mielen, aivan kuten rockmusiikki, sarjakuvat ja videopelit.
Saatat menettää rakkaan lapsesi pirun riivaamille kirjailijoille, heidän otteensa on ylivertainen.
T: 11cm mies
Vaan epäreilut ja kohtuuttomat rangaistukset
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lähtee jo lapsuudesta ja aikuisen esimerkistä.
Olisi tärkeää, että pientenkin kanssa katseltaisiin kirjoja ja luettaisiin. 2-vuotiaani kanssa käymme kerran viikossa kirjastossa, hän odottaa niitä reissuja kovasti etukäteen. Kirjastossa luetaan pari kirjaa ja lainataan muutama kotiin mukaan. Omia kirjoja on myös aika paljon. Joka päivä luetaan.
Luen itse myös paljon, ehkä kaksi tai kolme romaania viikossa.
Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut niin, et lapsi itse olisi alkanut lukemaan.
T: ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tosin maksoin hänelle 1 e per tunti. Aluksi maksoi vitosen per kirja, mutta sitten se meni siihen, että hän alkoi harppomaan kirjaa, jotta saisi sen luettua nopeammin. Muutin sen tuntitaksaksi, jotta hän lukisi huolellisemmin (pojalla lievä lukihäiriö).
Tokalla luokalla häntä ei enää saatu lahjottua... ei raha kiinnostanut.
Meidän perheessä aikuiset lukee koko ajan, myös lapsille on luettu tosi plajon aina-
Tulos: esikoinen ja kuopus ovat melkoisia lukutoukkia, kaksi keskimmäistä eivät ole yhtään innostuneita lukemisesta.
Miehen sisko myös kerran puhui ettei lukeminen ole oikein hänen juttunsa, on kuulemma enemmän visuaalinen tyyppi. Tämä herätti minutkin ajattelemaan että ehkä tosiaan tämäkin asia on kiinni persoonallisuudesta ja synnynnäisistä taipumuksista.
lähtee jo lapsuudesta ja aikuisen esimerkistä. Olisi tärkeää, että pientenkin kanssa katseltaisiin kirjoja ja luettaisiin. 2-vuotiaani kanssa käymme kerran viikossa kirjastossa, hän odottaa niitä reissuja kovasti etukäteen. Kirjastossa luetaan pari kirjaa ja lainataan muutama kotiin mukaan. Omia kirjoja on myös aika paljon. Joka päivä luetaan. Luen itse myös paljon, ehkä kaksi tai kolme romaania viikossa.
ja meilläkin aina luettu kamalasti. Väitän, että paljon enemmän kuin muissa perheissä...
Oma mieheni ei lukenut lapsena ollenkaan, innostus syttyi 20-vuotiaana sattumalta, kun sai lahjaksi hyvän kirjan. Nyt on koko ajan joku kirja luettavana.
Innostus lukemiseen lähtee jo lapsuudesta ja aikuisen esimerkistä.
Olisi tärkeää, että pientenkin kanssa katseltaisiin kirjoja ja luettaisiin. 2-vuotiaani kanssa käymme kerran viikossa kirjastossa, hän odottaa niitä reissuja kovasti etukäteen. Kirjastossa luetaan pari kirjaa ja lainataan muutama kotiin mukaan. Omia kirjoja on myös aika paljon. Joka päivä luetaan.
Luen itse myös paljon, ehkä kaksi tai kolme romaania viikossa.
Itsetehostusta ja omaa erinomaisuutta korostava, muita mollaava ja täysin hydytön kysyjälle tai kenellekään muullekaan asiaa pähkivälle. Ja lisäksi äärimmäisen ennakkoluuloinen.
Kuvitelma siitä, että kun vaan itse lukee ja lukee lapselle, lapsistakin tulee kirjatoukkia, on tyypillinen niille, joiden lapset lukevat paljon. Mutta se ei pidä paikkaansa. Minä olen aina lukenut paljon, luen suurimman osan vapaa-ajastani ja kirjoitan elääkseni. Olen lukenut myös lapselleni paljon pienestä asti. Silti hän ei lue itse asterixia kummempaa tekstiä vappaaehtoisesti. Ja itse asiassa tämä oli nähtävissä jo pienenä, jolloin hän ei useinkaan jaksanut keskittyä lukemista kuuntelemaan ja muiden kuin minun luenta ei kelvannut ollenkaan.
Innostus lukemiseen lähtee jo lapsuudesta ja aikuisen esimerkistä.
Olisi tärkeää, että pientenkin kanssa katseltaisiin kirjoja ja luettaisiin. 2-vuotiaani kanssa käymme kerran viikossa kirjastossa, hän odottaa niitä reissuja kovasti etukäteen. Kirjastossa luetaan pari kirjaa ja lainataan muutama kotiin mukaan. Omia kirjoja on myös aika paljon. Joka päivä luetaan.
Luen itse myös paljon, ehkä kaksi tai kolme romaania viikossa.
tämä on tyypillinen av-vastaus
Itsetehostusta ja omaa erinomaisuutta korostava, muita mollaava ja täysin hydytön kysyjälle tai kenellekään muullekaan asiaa pähkivälle. Ja lisäksi äärimmäisen ennakkoluuloinen.Kuvitelma siitä, että kun vaan itse lukee ja lukee lapselle, lapsistakin tulee kirjatoukkia, on tyypillinen niille, joiden lapset lukevat paljon. Mutta se ei pidä paikkaansa. Minä olen aina lukenut paljon, luen suurimman osan vapaa-ajastani ja kirjoitan elääkseni. Olen lukenut myös lapselleni paljon pienestä asti. Silti hän ei lue itse asterixia kummempaa tekstiä vappaaehtoisesti. Ja itse asiassa tämä oli nähtävissä jo pienenä, jolloin hän ei useinkaan jaksanut keskittyä lukemista kuuntelemaan ja muiden kuin minun luenta ei kelvannut ollenkaan.