kuinka usein itkette?
Kommentit (15)
Toinen liittyi ystävän kuolemaan, toinen äidin sairauteen. En ole itkevää tyyppiä, enkä oikein ymmärrä miksi niin monet naiset itkevä niin herkästi ja usein.
Mietinkin ääneen miehelle, että voisinko sanoa itseäni herkäksi, jos tarvitsisi kertoa millainen olen. Mies sanoi, että itkuisa on kuvaavampi :D
itken ilosta, onnesta, surusta ja vihasta, liikutuksesta ja kaikesta ja aina.
MIeheni ei voi ymmärtää ja juoksee suurinpiirtein karkuun kun alotan vollottamisen.
Osaiski olla itkemättä!
Useinmiten ilosta tai liikutuksesta, muulloin saan pidettyä itseni kasassa ja itken vasta myöhemmin. Itken yleensä yksin, joko illalla pimeässä, yksin saunassa/suihkussa tai jossain metsälenkillä kaukana kaikesta. En usko että kaverini edes uskoisivat millainen itkupilli todella olen. Hautajaisissa en ole itkenyt koskaan, kuolleita läheisiä kyllä, mutta omissa oloissani.
En tiedä milloin minusta tuli tällainen. Teini-ikäisenä muistan miettineeni miksen osaa itkeä kuin ilosta. Ihan hyvä silti, kyllä se vaan auttaa vaikka ärsyttääkin.
Tänään en muuten ole itkenyt kertaakaan! ;) Eilen tämänkin päivän edestä...
En tosin näytä sitä kellekään.
Aina jos mies on kotona lapsen kanssa niin suihkussa saatan alkaa vollottamaan..syytä en aina tiedä itsekään
kun ei siitä ole mitään hyötyä! Ihme ajattelutapa.
Huokailetko koskaan? Mitä hyötyä siitä on?
Suomessa on ihan perverssi itkuton kulttuuri. Hautajaisissakin pitäisi "pitää itsensä kasassa", vaikka sydän särkyy surusta. Mitä kunniakasta siinä on? Kuulostaa enemmän tunnevammalta.
Joskus jopa päivittäin, mutta ehkä keskimäärin kerran viikossa. Liikutun tosi helposti kyyneliin saakka tv:tä katsellessa, lasten kanssa, juhlissa, musiikkia kuunnellessa, kirjoja lukiessa. Suruitku on sitten erikseen. Itken, kun itkettää. Se helpottaa ja itkun jälkeen olo on jotenkin puhdas ja suorastaan euforinen.
Olen todella herkkä itkemään ja kaiken lisäksi erittäin väsynyt 90% ajasta.
Ja miestäni en ymmärrä lainkaan siinä asiassa, ettei hän ole kertaakaan suhteemme aikana itkenyt (eli 8 vuoteen), vaikka 3 lasta on syntynyt, minä olin kerran lähellä kuolemaa, todella vaikeita aikoja on ollut useita jne.
Tunteita ei saisi näyttää (ei positiivisiakaan) ja kivikasvoja pidetään kunnioitettavina.
Itsekin itken lähes joka päivä. Iän myötä olen vain tullut herkemmäksi. Usein minua herkistää musiikki, elokuva tai muistot.
olenko herkkä mutta ainakin masentunut joten itken ehkä 4- 5 kertaa viikossa, varmaan itsesäälistä useimmiten, en kuitenkaan kuin hieman. Joskus myös jonkun elokuvan takia. Ennen lääkkeitä sain itkukohtauksia joita en pystynyt moneen tuntiin lopettamaan, nämä ei oikein sovi esim. luennolle tai asiakaspalvelutilanteisiin, kadulla ja busseissa olen kyllä itkenyt vaikka kuinka mutta se ei niin haittaa.
mutta viime pe meinasin hukkua kasvoja pestessäni. Oli ollut kaikin puolin rankka päivä ja oli paha mieli ja itkin oikein kunnolla. Aloin pestä kasvoja kun vielä vähän itketti ja kova nyyhkytys pääsi just kun huuhtelin kasvoja. Meni varmasti vettä keuhkoon kun yskitti vielä tunti tapahtuneen jälkeen :D
Koko mun elämä perustuu siihen, että pidän itseni kasassa. En uskalla hellittää hetkeksikään, joskus kyllä tuntuu siltä, että nyt itkettäis.