Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Itkettekö lastenne nähden? Miten suhtautuvat?

Vierailija
05.05.2010 |

Mun tekis mieli huutaa ja parkua, mutta en halua, kun tuo pikkulikka (9v) hämmentyy ja huolestuu.

Kommentit (24)

Vierailija
21/24 |
05.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheessä oli kuolemantapaus vähän aikaa sitten, ja itku tuli monta viikkoa vaikka kesken tiskaamisen. Ei sitä pystynyt pidättelemään, ja olisi varmasti ollut lapsille hämmentävämpää, jos olisin aina välillä mennyt nurkan taakse parkumaan. Ihan kuin läheisen suremisessa olisi jotain hävettävää!



Tottakai lapselle pitää selittää tilanne, että itkeminen on normaalia ja että äidillä ei ole mitään hätää, äiti on vain surullinen.

Vierailija
22/24 |
05.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapset yleensä lohduttavat, kysyvät onko äiti surullinen, silittävät päätä tai yrittävät hauskuttaa.



Poikia kun ovat, niin toteavat, kun lakkaan itkemästä, että äiti ei ole enää surullinen ja jatkavat omia juttujaan.



Ovat niin ihania :-)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/24 |
05.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja lapset tulevat lohduttamaan. Silloin ole hammasta purren taistellut itkua vastaan kun lapset ovat loukanneet pahasti. Kuopusta kun kannoin ambulanssiin en kerta kaikkiaan voinut itkeä vaan piti keskittyä lapsen rauhoittamiseen. Itkinkin vasta sitten parin päivän päästä kun päästiin sairaalasta kotiin.

Vierailija
24/24 |
05.05.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minusta on tärkeää, että myös äiti osaa näyttää tunteitaan. Usein tulevat lohduttamaan ja ovat hämillään. Selitän aina heille miksi itken (siis tyyliin "äitiä harmittaa") ja kerron ettei heillä ole mitään syytä huolestua. Eipä ole kyllä pitkään aikaan tullut itkettyä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän viisi seitsemän