Onko nykyään joku velvollisuus sisustaa?

sivistyksen ja kulttuurin merkki.

Kun ei sisustaminen kiinnosta niin ei kiinnosta. Ei voi mitään, jos olemme luusereita sen vuoksi.

en ymmärrä, että kotona pitäisi olla jotenkin "trendikästä". Itse viihdyn kun on perussiistiä (kuin nyt 3 lapsen kanssa voi olla) ja ihan tavalliset huonekalut sun muut, neutraalit värit.



Perustetaan siis luuserikerho!

Nykyinen jatkuva tilpehöörin ostaminen on naurettavaa ja ekologisesti kestämätöntä.

sivistyksen ja kulttuurin merkki.

sisustaa kestävästi: kerroksissa ja vanhaa tuunaten.



Tuollainen kertalaakista tilpehööriä oli muotia joskus 10 - 15 vuotta sitten...

Kohta otetaan varmaan lapset huostaan sisustuksen perusteella. Kyllä kunnon ihminen sisustaa ja siivoaa kaiken vapaa-aikansa. Onhan se nyt todella tärkeää millaisessa ympäristössä ihminen käy syömässä ja nukkumassa!

Nykyinen jatkuva tilpehöörin ostaminen on naurettavaa ja ekologisesti kestämätöntä.

sivistyksen ja kulttuurin merkki.

muuten yritetään hankkia tavaramme mahdollisimman kestävinä. Harva tavara meillä on alle 10-vuotias ja muutama alkaa olemaan siinä rajoilla, että olisi antiikkia. Mieluummin ostetaan harvemmin sellaista mistä pidetään ja mikä kestää, vaikka sisustus kokonaisuutena onkin kesken varmaan vielä pitkään. En oikein osaa enkä tykkää sellaisesta "stailaus-sisustamisesta". Mä tykkään siitä, kun tavaroillamme on tarina ja ne kuuluu meidän perheemme historiaan eikä niitä tarvitse olla heti uusimassa.

t. olinko mä kolmonen

jossa asukkaiden elämänhistoria saa näkyä, ei mikään edustustila tai egonpönkitys-hanke.

yleensä juuri syntyy se "neutraali koti perusvärein" vai miten tuo ap omaansa luonnehti.

mutta vissiin tässä yhteydessä nyt tarkoitetaankin jotain muuta kuin perinteistä akateemista sivistystä.

AINA se sisustaminen on ollut sivistyksen ja kulttuurin merkki.

yleensä juuri syntyy se "neutraali koti perusvärein" vai miten tuo ap omaansa luonnehti.

Tällä meidän tyylillä taas syntyy enemmän "Eikö noi voisi edes noita tapetteja vaihtaa" ja "tänne on haalittu opiskeluaikana kaikki sukulaisten vanhat romut" -sisustus. Mutta vähän kerrallaan. Ja jos joku tavara toimii hyvin, vaikka olisikin lastulevyinen arkistokaappi, en mä siitä sen vuoksi luovu.

t. 3

Kun sauvakävely tulee muotiin, kaikilla on oltava sauvat.



Nyt on muutaman vuoden ollut sisustusbuumi (mikäs sen mukavampaa kaupoille!) ja kaikki ovat harhautuneet kuvittelemaan, että se 250-neliöinen messutalo 5 metriä korkeine olohuoneineen on se asumisen standardi. Ja että itse on jotenkin poikkeava jos ei ole (tai mikä kamalampaa: jos ei HALUA!) sellaista.



Jos olet mukana tässä harhassa, tuntuu uhkaavalta jos toinen ilmaisee ettei halua samaa. Sehän on samaa kuin että joku hyökkäisi vaivoin rakentamaasi minuutta vastaan (valitsen ja kulutan näin, olen siis tällainen).



Toisaalta: jos olet sinut itsesi ja kotisi kanssa, miksi edes vaivaudut miettimään toisten mielipiteitä siitä.

mutta vissiin tässä yhteydessä nyt tarkoitetaankin jotain muuta kuin perinteistä akateemista sivistystä.

AINA se sisustaminen on ollut sivistyksen ja kulttuurin merkki.

Käytiin katsomassa myynnissä olevaa asuntoa, jossa kaikesta päätellen asui jos ei proffa niin ainakin yliopiston lehtori ja todennäköisesti vielä kaksi samanlaista. Se oli ihan sellainen peruskoti, vähän oli laitettu, mutta ei mitenkään erityisesti sisustamalla sisutettu. Ja joka paikka täynnä kirjahyllyjä.

t. 3

Meilläkin on paljon vanhaa kamaa, mutta kaikki sopii sävy sävyyn.



Maalilla ja vaikka vanhoja kankaita värjäämällä saa todella hyvää jälkeä! Vanhoista vaatteista saa kivoja mattoja jne.



Paras kirppisbongaukseni on ilmainen puusepän käsin tekemä leikkimökki!

Aina on ollut muotia yrittää saada kotinsa näyttämään kivalta järjestelemällä ja valitsemalla mahdollisimman oman maun mukaiset kalusteet, nykyään sitä vain kutsutaan sisustamiseksi.



Aika harva nyt varmaan sellaista naistenlehdistä tuttua "sisustamista-sisustamista" harrastaa että erikseen mentäisiin sisustusliikkeeseen hakemaan asetelmia lipaston päälle.

ap

Värit ja omaa silmää miellyttävä sisustus on mulle ihan elinehto. En tunne oloani kotoisaksi paikassa, joka ei hivele lainkaan esteettistä silmääni.



Ymmärrän kuitenkin, etteivät kaikki ole samanlaisia. Jokaisella on omat elämänarvot, eikä sisustuksen tarvitse olla listan kärkipäässä. Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä.



Toisen kodissa ollessani "huonokaan" sisustus ei mua yhtään vaivaa. Mulle on tärkeää, että oma koti on mieleiseni mukaan sisustettu, mutta toiset saavat puolestani tehdä omille kodeilleen aivan mitä tykkäävät. Tietty jotkut todella räikeät, riitelevät värit pistävät kyläpaikassakin silmään, mutta juuri sellainen perusneutraali perussuomalainen sisustus/sisustamattomuus riittää tekemään paikasta kuin paikasta viihtyisän.

esimerkiksi oma äitini kertoi, että tottakai ensimmäinen yhteinen koti haluttiin saada mahdollisimman viihtyisäksi, mutta siihen aikaan oli paljon vähemmän tarjontaa ja ennen kaikkea rahaa käyttää "sisustukseen". Suhteessa huonekalut olivat paljon kalliimpia. Oli myös pakko ajatella hyvin käytännöllisesti, koska sohvia sun muita ei todellakaan uusittu mielijohteesta.



Eihän meillä ole ollut Ikeaa ja muita halpaketjuja kuin vasta tosi vähän aikaa - nehän ne toivat "sisustamisen" joka jannun ulottuville.

Aika harva nyt varmaan sellaista naistenlehdistä tuttua "sisustamista-sisustamista" harrastaa että erikseen mentäisiin sisustusliikkeeseen hakemaan asetelmia lipaston päälle.

Aika harva nyt varmaan sellaista naistenlehdistä tuttua "sisustamista-sisustamista" harrastaa että erikseen mentäisiin sisustusliikkeeseen hakemaan asetelmia lipaston päälle.

Nuoret naiset tekevät tätä ja jotkut vähän vanhemmatkin, mutta silti suurin osa suomalaisista ei tätä varmasti harrasta. Ainakaan minun tuttavapiirissäni yli 35-vee naiset ja miehet ei ole sisustuksesta niin kiinnostuneita, että tekisivät asetelmia muuta kuin erikoistilanteissa. Nuoremmastikaan läheskään kaikki eivät ole tuosta innostuneita.

Itse harrastaisin sisustusliikkeissä pyörimistä, jos vain olisi rahaa... t. 25 v nainen