miten saada ote elämään?

itselläkin sama juttu. en edes halua seksiä.en halua mieheltäni mitään.haluisin erota...

vaikka se on kiltti mies jne. en tajua.

isommat lapset onneksi auttaa kotitöissä...

mä vaan lihon ja olen ja istun netissä...:(

Minua seksi sattuu vieläkin vaikka synnytyksestä 8kk eik

Itseäni seksi sattuu vieläkin vaikka synnytyksestä 8kk e

auttoi ekan lapsen kanssa kerhoilu 2 x viikossa. Mieliala parani aina selvästi kerhopäivän jälkeen.



Kun lapsi kasvoi, luottamus omaan pärjäämiseen kasvoi samalla. Kaikki äidit eivät nauti vauva-ajasta yhtä paljon. Itse tykkään, että vähän isomman lapsen kanssa on kivempi, kun ei ole niin sidottu kotiin ja vaipanvaihto ja syöttämisrumbaan.



Hei, pyydä apua joltakin! Mieheltä, kaverilta, sukulaiselta, käy juttelemassa depressiohoitajan kanssa terveyskeskuksessa tai psykologin kanssa. Elämä kohenee pieni askel kerrallaan. Et ole yksin vastuussa kaikesta. Laspet tulisi kasvattaa yhdessä ympäristön kanssa, parempaa maailmaa varten- ei niin, että jokainen huolehtii vain itsestään ja omista vaikeuksistaan.

päästä psykologin tms. puheille. Itselläni näin kaksi kertaa, molemmilla äitiyslomilla. Ekan lapsen jälkeen mielialalääkitys, mutta niitä en ole enää tarvinnut. Kannattaa ottaa myös sellainen asenne, että hiljalleen, päiväkerrallaan hissutellen, ettei tule paineita. En minäkään hoitovapaalla saanut paljjon mitään tehtyä, mutta joka päivä kuitenkin pyrittiin käymään jossain ihmisten ilmoilla, puistossa, kerhossa, muskarissa. Matalalennosta ei kannata ottaa paineita, elämässä on sellaisia vaiheita, ehkä syksyllä taas parempaa. Itselleni kävi niin, vaikka töihinmenoa surinkin. Voimia ja lämmintä kesää!

Olen miettinyt neuvolassa puhumista, jotenkin se on vain vaikeaa. Olen käynyt yhden kerran yksityisellä terapeutilla mutta siellä vain itkin ja tunsin itseni ääliöksi keskustelun jälkeen. Kerhoissa en usko viihtyväni, koska olen niin epäsosiaalinen luonteeltani. Ehkä syksyllä helpottaa kun pääsee taas opiskelujen ja työn pariin.

-ap