Mikä olisi hyvä harrastus pienikokoiselle liikunnalliselle pojalle?

Sinne vaan, saa kokeilla kaikenlaista sekalaista ja nauttia ulkoilmasta. Googleta lähialueesi urheiluseurat. EIkä siihen mene koko kesää kuten johonkin jalkapalloon.



Uimisessa ei ole pituudella väliä, eikä pyöräilyssä ja on varmaan paljon muitakin lajeja esim. laskuvarjohyppääminen tai autourheilu. :) Kaikenlaista vaan kokeilemaan.

jalkapallo : )

ois paras

Täytyy miettiä noita. Jos vanhempiinsa tulee, tulee vanhempanakin olemaan aika siro, joten painonnosto ei ehkä ole paras, vaikka onhan siinäkin "kevyiden" sarjoja.



Haluan vähän miettiä etukäteen mitä lapselle voisi ehdottaa ja viedä kokeilemaan. Tuskin lapsi osaa edes ajatella mitä kaikkia lajeja on olemassakaan, joten mielelläni hieman ohjaan häntä myös sellaisten harrastusten pariin, joissa ei jää heti heikommaksi fyysisen kokonsa vuoksi.



t. ap

Liiasta pituudesta on haittaa, joten pieni koko on etu. Vaatii kuitenkin lihasvoimaa ja notkeutta. Varsinkin notkeuden takia kannattaa aloittaa varsin varhaisessa vaiheessa, n. 4-5-vuotiaana. Silloin kyllä yleensä puhutaan vain voimistelusta, esim. "voimistelukoulu".

ei ollutkaan tullut mieleeni. Jos vanhempiinsa tulee ruumiinrakenteeltaan tuo olisi sen puolesta ihan passeli. (Tai kunhan ei peri äitinsä kankeutta;-)



Täytyypä laittaa muistiin. Toivottavasti pojalla on vanhempana sen verran pokkaa, ettei "tyttömäinen" harrastus haittaa.

ja vähän isompana voisi kokeilla breakdancea. Perinteisesti miesten laji. Kaikki parhaimmat tanssijat ovat melko lyhyitä, liiasta pituudesta on vain haittaa. Hieno, hauska, hyvin fyysinen ja näyttävä tanssilaji, josta pojatkin yleensä innostuvat helposti.

oletkos nähnyt niiden kundien kroppia aikusena ;) siitä on tyttömäisyys kaukana :)



Olisin ehdottanut myös tuota telinevoimistelua tai futista.

Sitä ehdotan minäkin.

Hauskaa yhdessä oloa ja lajin oppimista leikin varjolla.

piti kommentoida... :) Ei ainakin meilläpäin pojat treenaavat pikkulasten temppukoulujen jälkeen ihan omissa poikaryhmissään. Ja telinevoimistelu tosiaan vaatii niin paljon voimaa, että enemmän harrastavilla on treeneissä "tyttömäisyys" kaukana. Ja aikamoiset lihakset löytyy jo nuorilta pojiltakin, joten ainakin tosi miehekkään kropan tuossa harrastuksessa saa (vrt. vaikka jalkapallo tms. "miehinen" laji). Omissa lapsissani löytyy sekä voimistelun, jalkapallon, että jääkiekon harrastajia, joten on tullut noita vertailtua ja voimistelusalilla vietettyä aikaa. Meillä kaikki lapset tykkäävät telinevoimistelusta ja nauttivat päästessään kokeilemaan uusia "temppuja" milloin telineillä, milloin trampalla ym. Hyvä kunto tulee sitten kaupan päälle.

ei ollutkaan tullut mieleeni. Jos vanhempiinsa tulee ruumiinrakenteeltaan tuo olisi sen puolesta ihan passeli. (Tai kunhan ei peri äitinsä kankeutta;-) Täytyypä laittaa muistiin. Toivottavasti pojalla on vanhempana sen verran pokkaa, ettei "tyttömäinen" harrastus haittaa.

Maailman parhaat latinalaistanssijat on tosi lyhyitä. Eikä vakiotanssijatkaan kovin pitkiä ole. On muutenkin ihan loistava harrastus, etenkin pojille :)

on myös siitä hyvä laji, että antaa hyvän pohjan siirtyä muihin lajeihin, koska on niin monipuolinen.

pallopeli, vaikka sähly?

että se voisi vaikuttaa jotenkin liikuntaharrastusta rajoittavasti. Kyllä lyhytkin voi pelata koripalloa. Ehkä ei ammattilaisliigaan pääse, mutta älkää te äidit leikkikö curlingmammaa. Kyllä lapsi itse löytää mielekkäät harrastukset ja tukekaa te häntä siinä

on niin monipuolinen laji,että saa siitä mahikset moneen juttuun :) ellei sitten innostu ko lajista!

Tykkää tanssimisesta kamalasti Ajateltiin syksyllä aloittaa hip hop

En itse pidä telinevoimistelua erityisen tyttömäisenä lajina, enkä mitään lajua vain tytöille tai pojille sopivana. Mutta määrätyssä iässä eivät lapset ajattele niin monimutkaisesti, että tajuaisivat telinevoimistelun ulottuvuudet vaan jotkut jutut vaan leimaantuvat tyttömäisiksi ja siten ovat "yök". Kaveripiiristä ja lapsestahan tämä johtuu.



Tanssiakin pitää miettiä.



Eikä tietenkään koripallo tai muu vastaava ole mitenkään poissuljettu, mutta jos lapsi innostuisi harrastamaan lajia pidemmällekin, on vähän tylsää, jos laji johon on panostanut jää siksi, ettei pystynyt enää pärjäämään siinä fyysisten ulottuvuukiensa vuoksi. Varsinkin teini-iässä on mielestäni hyvä, jos on joku pitempään jatkunut harrastus. Monesta lajista "tipahtaa" pois juuri teini-iän kynnyksellä, kun muutenkin on paljon myllerrystä elämässä. Toivoisin, että lapselle valinta on aidosti hänen, eikä este etenemiselle nouse heti fyysisistä tekijöistä, joille hän ei voi mitään.



En näe mitään syytä erityisesti työntää lasta harrastuksiin, joissa hänen ominaisuutensa ovat enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Jos hän haluaa itse alkaa harrastamaan sumopainia ja koripalloa, niin siitä vaan. Esittelen hänelle mielelläni muitakin vaihtoehtoja. Jos valinta jää yksin hänelle, poikaporukassa vaihtoehdot ovat usein aika suppeita, joten haluan antaa laajemminkin vaihtoehtoja.

ja tykkää kovasti. Uinti voisi olla toinen laji, siinä ainakin saa hyvän uimataidon kaupanpäälle.

ja tykkää siitä kovasti. En ole kyllä koskaan ajatellut, että koko sinänsä rajoittaisi harrastusta, enemmänkin persoona. Oma poikamme ei ole hirveän fyysinen "rymyäjätyyppi", siksi esim. paini ja jääkiekko eivät ehkä hänelle niin luotaisia. Mutta itse on saanut päättää, olemme muuten ehdottaneet myös esim. tanssia, jota siskonsakin harrataa.

Ja lisäksi vielä siitä näkökulmasta että miten herkkä ja pieni poika pystyis parhaiten pärjäämään esim. yläkoulussa. Ajattelin laittaa sen johonkin itämaiseen kamppailulajiin. Telinevoimistelu voisi olla hyvä vaihtoehto myös koska poika on todella ketterä ja sai neuvolassa kiitosta tasapainosta ja kunnosta, mutta onko laji ehkä tosiaan vähän tyttömäinen? Otetaan söpö, muutenkin tyttömäinen ja siro poika ja sitten se ilmoittaa harrastavansa telinevoimistelua? Tai tanssia? Hölmöjä murheita nämä kai on, mutta silti sitä toivois että oma lapsi olisi koulussa enemmän porukan keskiössä eikä marginaalissa niin kuin itse olin. Toki jos lapsi ilmoittaa haluavansa vaikka nyt tanssimaan niin mikäs siinä. Mutta en ajatellut sitä ekana ehdottaa.