Oletko siivousfriikki vai huithalpeli?

mutta pidän puhtaasta kämpästä jossa ei haise, siitä että voi istua sohvalle ilman että siinä on miehen likasukkavuori ja siitä että voi kävellä ilman sukkia, ilman että hiekka ja roskat liimautuvat jalkapohjiin.

Puhtaan asunnon ajattelemisesta siis minulle ainakin motivaatiota siivoamiseen.

Rakastan puhdasta kotia. Kun siivoaa päivittäin, niin aikaa ei kulu kerralla kauheasti, verrattuna siihen, että siivoaisi muutaman kerran kuukaudessa.

Tykkäisin siisteydestä mutta ihoan siivoamista. Nytkin olen aloitellut tuota siivousta koko päivän mutta muuta en ole saanut tehtyä kun raivattua olkkarin pöydän sekä pestyä vessan. Imurointi, pölyjen pyyhintä olisi vielä tekemättä.



Tahtoisi tännekin sitä motivaatiota.

..ovat ulkoisesti kondiksessa, sitä kuvittelee, että ne on sisäisestikin.



Vanhemmiten en vaan enää viitsi ja jaksa. Meillä elää täällä huushollissa kaksi porsasta. Lapsen suurpiirteisyyden vielä kestää, mutta kun mieskin on epäsiisti.

Välillä innostun siivoamaan vaatekomerot ja pesen kylppärit, revin uunin paikaltaan että saa hinkattua puhtaaksi taustan.



Sitten taas toisaalta annan pyykkien kasaantua, pölyn laskeutua ja touhutaan paljon lapsien kanssa ja taas iskee inspiraatio siivota paikat.



Olen löytänyt itsestäni blogi-intoilijan, siis että vierailen toisten sivuilla. Ja siistien ihmisten sivuilla on mukava käydä ihailemassa järjestystä ja nappailemassa ideoita.



Kun miettii tavaroille uusia säilytyspaikkoja niin seurauksena on entistä toimivampi -ja siistimpi koti, helposti!



Tähän minä tähtään; helppoon elämään. Että tavaroille on paikat ja ne saa nopeasti pois näkyvistä.

En pidä siitä että tavaraa lojuu yltympäriinsä mutta en ota asiasta paineita. Liian hätäsesti tehdyt suunnitelmat ei aina ole niitä parhaimpia.

ole ikinä pitänyt itseäni siivousfriikkinä. Itse asiassa, opiskeluaikana miespuoliset opiskelijat teki excursioita mun solukämppään ihan vaan siksi etteivät olleet koskaan nähneet yhtä likaista _tytön_huonetta. Mulla oli tuolloin parempaa tekemistä kuin siivota, ja yleensä sieltä romun seasta sai aina raivattua itselleen jonkinlaisen nukkumispaikan.



Kun muutimme omaan kotiin, aloin olla paljon siistimpi ihan siksi, että tilaa oli enemmän, ja toisaalta opinnot loppui, joten kotiin ei tarvinnut kantaa kilotolkulla A4-saastetta. Ja nyt, pienen lapsen äitinä ja koiranomistajana siivoan joka ikinen päivä niin että tuntuu etten muuta teekään. Mä olen lopen kyllästynyt imuroimaan ja pyyhkimään pintoja joka päivä, harjaamaan koiraa ja pesemään lapsen tahmatassuja. Ja meillä on kaikille tavaroille paikka, tavaraa aika vähän eikä mitään tilpehöörikippoja tai lehtipinoja. Koira sotkee tuomalla kuraa ja karvoja ja lapsi huolehtii epäjärjestyksestä. Ja mä oikeasti kärsin kun koti on ihana tasan puoli tuntia päivässä.

ja mies on friikki. Huoh.

Välillä innostun siivoamaan vaatekomerot ja pesen kylppärit, revin uunin paikaltaan että saa hinkattua puhtaaksi taustan.

Sitten taas toisaalta annan pyykkien kasaantua, pölyn laskeutua ja touhutaan paljon lapsien kanssa ja taas iskee inspiraatio siivota paikat.

Olen löytänyt itsestäni blogi-intoilijan, siis että vierailen toisten sivuilla. Ja siistien ihmisten sivuilla on mukava käydä ihailemassa järjestystä ja nappailemassa ideoita.

Kun miettii tavaroille uusia säilytyspaikkoja niin seurauksena on entistä toimivampi -ja siistimpi koti, helposti!

Tähän minä tähtään; helppoon elämään. Että tavaroille on paikat ja ne saa nopeasti pois näkyvistä.

En pidä siitä että tavaraa lojuu yltympäriinsä mutta en ota asiasta paineita. Liian hätäsesti tehdyt suunnitelmat ei aina ole niitä parhaimpia.

Veit sanat suustani! =) Paitsi että blogeja en ole käynyt lukemassa. En millään yleensä viitsisi tehdä kotitöitä, mutta kun into iskee, saan hurjan paljon aikaiseksi. Minulle ei sovi sellainen "joka päivä vähäsen" -tyyli, vaan elän inspiraatiota odotellen. Kyllä se aina jossain vaiheessa iskee...