Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää: appivanhemmat tulevat kylään aina yllättäen
03.05.2010 |
Käyvät suurinpiirtein kerran viikossa, joskus voi toki olla kaksikin viikkoa väliä (tai ihan maksimissaan kolme) mutta vastaavasti toisinaan käyvät kolmekin kertaa viikossa.
Eivät soita yleensä ikinä etukäteen, ovat vaan ovella rimputtamassa ovikelloa.
Ei siinä muuten mitään, mutta viikonloppunakin kävi niin, että olimme kutsuneet vieraita illaksi, ja appivanhemmat tulivat (yllättäen taas) noin vartti sen jälkeen kun vieraamme olivat saapuneet, ja appivanhemmat sitten istuivat iloisesti iltaa meillä kaikessa rauhassa, lähtivät sitten vasta sen JÄLKEEN kun vieraamme olivat lähteneet! Että olipa kiva jutella rauhassa ystävän kanssa kun anoppi oli siinä suuna päänä koko ajan välissä.
Ja tämä ei todellakaan ollut ainoa kerta! Näin käy usein!
Ei oikein voi suoraankaan ovella sanoa, että nyt ei käy, siitä tulisi sota. Muuten kivat appivanhemmat ja tiedän että loukkaantuisivat ikihyviksi jos käännytettäisiin ovelta.
Ihmettelen vaan, etteivät ITSE tajua, että kun osuvat niin usein samaan aikaan kuin meidän muut ystävät, että ehkä pitäisi jo soittaa ETUKÄTEEN, tai itse jos yllättäen menisin vierailulle jonnekin, ja siellä olisi jo vieraita, kääntyisin minä ainakin ovelta sanoen että poikkean joku toinen kerta, hauskaa iltaa teille...
Kommentit (7)
että anopilla ja apella ei ollut mitään aikomustakaan lähteä, höpöttelivät niitä näitä ja luulivat ilmeisesti sulautuvan porukkaan ketään häiritsemättä. Minä ja ystäväni vaihdoimme sitten paljonpuhuvia katseita keskenämme...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun appivanhemmat aloittavat kovaan ääneen vihjailut, et pitäisköhän teidän vieraiden jo lähteä, kun he kerta kerrankin tulivat. Jos sanon, että he ovat ihan kutsuttuja vieraita eikä yllätysvisiitillä, niin ei mene jakeluun. Roikkuvat niin kauan, että vieraat lähtee ja sitten kauhistelevat miten jotkut on melkoisia maanvaivoja eikä pois lähdetä. Aivan sama kumpi asiasta sanoo, minä vai mies, niin jo se joka kerta olen minä se hankala ihminen, jolta audienssi pitää kirjallisena varata kuukautta aiemmin.
Kutsuttuna (suullinen tai kirjallinen) eivät kyllä tule tai ilmoita osallistumisestaan.
Tuo lapsensa meille hoitoon eikä tajua, että meillä on menoja tai tulossa vieraita. Lapsi vaan jätetään, kun hänellä on muuta tekemistä.
no, kyllä he juttelevat kohteliaasti anopillekin mutta ovat sanoneet ihan suoraan jälkeenpäin että "olisi kiva kun oltais saatu jutella rauhassa" tai että "tuleeko ne aina noin ilmottamatta eivätkä tajua lähteä" tms.
Kyse siis ihan oikeasti hyvistä ystävistäni, joiden kanssa tulee puhuttua ihan suoraan kahdenkesken, ja kun nähdään, puitua syvällisempiäkin asioita, joita ei sitten anopin läsnäollessa kumpikaan voi puhua ja menee yleiseksi small talkiksi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joka kerta, kun anoppi kuulee siskon olevan meillä, hänen pitää ängetä eväskasseineen, kysellä mille ne hänen mössönsä maistuva, valittaa iänikuisesta kipeästä olkapäästä vaikkei lääkäriin saa aikaseksi mennä. En tajua miten voi anopin tilannetaju puuttua niin pahasti, et ei tajua meillä 2 siskoksella olevan varmaan muutakin puhuttavaa keskenään kuin kilvan kehua hänen sitkeää lihapataansa!
Olisin kuitenkin väärään aikaan ja nauraisin väärässä paikassa enkä tajuaisi lähteä ajoissa. Parempi, että nähdään jossain kahvilassa pikaisesti.