Olen äärimmäisen loukkaantunut miehelleni, turhaanko?
Olemme olleet naimisissa vuoden, tunteneet 4 vuotta. Appivanhemmat tunnen todella etäisesti. Tänään mies sai soiton, anoppi on sairaalassa suljetulla osastolla. Mulle selvisi, että anoppi on ollut vuosia skitsofrenikko. Mulla on tosi petetty ja huijattu olo. Minusta minulla olisi ollut oikeus tietää. Olen vihainen ja loukkaantunut miehelleni, kun on asian multa salannut.
Kommentit (13)
mitä sinä sillä tiedolla olisit tehnyt? Asia on saattanut olla kipeä miehellesi eikä siksi ole halunnut puhua asiasta. Tai ehkä se on pidetty salassa anoppisi pyynnöstä, kukapa haluaisi että tieto mielenterveysongelmasta on kaikilla. Tämä yhteiskunta kun leimaa melko helposti hulluksi.
Miksi olette olleet kaikki nämä vuodet niin etäisiä? Ei tullut mieleen kysyä mieheltä?
jotta tietää kenen ja minkälaisen suvun kanssa menee naimisiin. Nyt mies tuntuu vieraalle, mitähän muuta on jäänyt kertomatta? Kuka edes on? Miksi ei luota minuun?
ap
Kyllä tuollaisesta pitäisi kertoa, koska alttius sairastua on perinnöllistä. Sehän ei tarkoita että miehesi sairastuisi, mutta silti.
Tällä hetkellä kuitenkin myös miehesi kaipaa varmaan tukea. Yritä asettua jonkin verran hänenkin asemaansa. Hanki tietoa skitsofreniasta. Siihen on nykymaailmassa lääkkeitä ja hoitoa.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
http://www.elamaok.fi/Default.aspx?id=1608
on juuri sellainen perinteinen "hullu", siis kun on paha jakso päällä. Sehän on yksi psykoosin muoto, Ei hulluna olemisessa ole mitään hävettävää. Siihen on omat surulliset syynsä kullakin meistä hulluista.
t. hullu
mitä sinä sillä tiedolla olisit tehnyt? Asia on saattanut olla kipeä miehellesi eikä siksi ole halunnut puhua asiasta. Tai ehkä se on pidetty salassa anoppisi pyynnöstä, kukapa haluaisi että tieto mielenterveysongelmasta on kaikilla. Tämä yhteiskunta kun leimaa melko helposti hulluksi.
"Tärkein skitsofreniaa ennakoiva riskitekijä on ensiasteen sukulaisella esiintyvä skitsofrenia. Tällöin sairastumisriski on noin kymmenkertainen normaaliväestöön verrattuna «Gottesman II. Schizophrenia epigenesis: past, present, and future. Acta Psychiatr Scand Suppl 1994:384:26-33»9. Suuren geneettisen riskin omaavat nuoret ovat herkempiä kasvuperheen ilmapiirin poikkeavuuksille kuin pienen riskin omaavat nuoret. On kuitenkin muistettava, että valtaosassa tapauksista skitsofreniaan sairastuneen perheessä ei esiinny skitsofreniaa eikä muutakaan psykoosia.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi35…
Että tuonkin takia on ihan kiva tietää puolison perheen sairauksista.
sinun pitäisi miettiä ennemminkin, miksi miehesi ei luottanut siinuun niin paljoa, että olisi kertonut.
Miten joku voi haluta jakaa elämämnsä mun kanssa ja solmia aviliiton, oli miehen idea, mutta tuollaista asiaa ei pysty minulle kertomaan. Minusta meidän suhteesta katosi pohja, luottamus. Tosi surullinen olo, että mies ei koe mua luottamuksensa arvoiseksi.
miehesi perheessä. Se ei ole sinun vikasi. Skitsofreniaan liittyy paljon pelkoa ja leimaamista. Ehkä anoppisi on käyttäytynyt niin oudosti, että miehesi on pelännyt tutustuttaa teitä paremmin. Ei ole vaan keksinyt, miten toisi asian sinulle ja toivonut ettei se koskaan selviäisi. Tyhmää mutta inhimillistä. Kyllä te tästä yli pääsette, mutta rehellisiä teidän pitää olla.
Appiukko oli ollut ihan ok, ilmeisesti skitsofrenian hoitojaksot oli pystytty hyvin salaamaan ja viime vuodet kaikki oli sujunut hyvin.
Edes naimisiin mennessä tai lapsia hankkiessa miehelle ei tullut mieleen kertoa asiasta, vaikka neuvolassakin kysellään perinnöllisistä sairauksista.
Vanhin lapsista on nyt teini-iässä ja skitsofrenia puhkesi ihan yllättäen ja aika rajulla tavalla. Nyt sitten mies tuli ns. kaapista ja kertoi, että heidän suvussaan kulkee skitsofrenia.
Perheen äiti on aiheellisesti edelleen tosi järkyttynyt ja enemmän kuin loukkaantunut tästä valehtelusta ja salailusta. Lapsia on yhteensä kolme, joilla kaikilla on nyt skitsofreniaepäily päällä, ja vanhemmat tällä hetkellä asumuserossa.
Luottamus on kuulemma lopullisesti mennyt.
Me oltiin oltu miehen kanssa kaksi vuotta yhdessä ennenkuin kerroin että äitini on entinen alkoholisti.
Luotin kyllä mieheeni, mutta kamalan arka aihe minulle. En vain pystynyt kertomaan, alkoi ahdistamaan heti liikaa.
Et reagoi voimakkaasti turhaan. Et tunne mitään turhaan. Sinulla olisi ollut oikeus tietää. Toi on kuitenkin todella iso asia, vaikea varmasti miehellesikin. Mietin mitenköhän hyvin tunnette toisenne... onkohan miehellesi vaikeaa puhua vakavista asioista yleensä?