Lue keskustelun säännöt.
Ero? Olen kyllästynyt mieheeni.
03.05.2010 |
Olen niin tympääntynyt mieheeni, ollaan oltu yhdessä (vasta) kolme vuotta ja meillä on 11kk lapsi.
Olen kyllästynyt siihen että hän aina istuu koneella pelaamassa wowia kuten nytkin. Asiasta on puhuttu miljoona kertaa ja sovittu asioista, mutta aina menee siihen että istuu vaan koneella näpyttelemässä. En jaksaisi enää valittaa koko ajan, miksi mies ei itse voi ymmärtää ja tehdä asialle jotakin?!
Ärsyttää kun mies on lihonut 15kg, ällöttävä läski nykyään. Itse pidän huolta ulkonäöstäni ja toivon sitä kumppaniltakin. Monesti olen yrittänyt ehdottaa "ruokavalion remonttia" ja ulkoilua mutta "en tiiä", "mmmm", "ihan sama".
Koskaan ei voisi innostua mistään.
Ongelmana on vaan se että kukaan ei varmaan huoli 25-vuotiasta yh:ta, tai ainakaan kukaan järkevä ja itsestään huolehtiva.
Välillä taas ajattelen että onhan toi mun mies ihan ihana ja olen onneni kukkuloilla ja rakastunut. Sitten menee 5 min ja inhoan koko ukkoa.
En ilkeä puhua asiasta kenellekkään, kaikki olettaa meidän olevan niin onnellisia.
Oon niiiin kyllästynyt ja tiedän että kuulostan lapselliselta.
Kommentit (7)
-ukko vittuilee
-pelaa lähes koko ajan
-en rakasta sitä
-laiska,ei tee kotitöitä oma-aloitteisesti
-ei koskaan hae kaupasta mulle mitään,itse pitää hakea jotain tekee mieli..itelleen kyllä vaatii tuomaan
-huutaa lapsille kun ärsyttävät häntä..jos vaikka siis leikkivät liian kovaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en vieläkään uskalla olla humalaisen kanssa samassa asunnossa
Ei kukaan sanonut että se olis helppoa, parisuhteessa oleminen. Teidän täytyy molempien haluta sitä ja ymmärtää, että ilman yrittämistä mistään ei tule mitään. On todella helppoa lähteä kävelemään aina kun on tylsää..
Mutta, olet niin saamarin nuori, että pitäähän sulle antaa anteeksi, että liian nuorena olet syöksynyt "vakiintumaan" ja lapsenkin saanut.
Mun mielestä on todella lapsellista ajatella, että mitä jos et kenellekään kelpaa 25 v yh:na! Mieti mieluummin, kuinka montaa Sinä et kelpuuta...
Hakeutukaa parisuhdeterapiaan, jos olette tosissanne. Jos ette, niin hyvin voitte erota, kasvaa vähän aikuisemmaksi, vaikka elää ihan yksinkin jonkin aikaa. Ja sitten tavata sen oikeamman.
Itse halveksin niitä, jotka ovat suhteessa vain siksi, että eivät kestä olla yksin.
Ongelmana on vaan se että kukaan ei varmaan huoli 25-vuotiasta yh:ta, tai ainakaan kukaan järkevä ja itsestään huolehtiva.
Hmm...minun mieheni on siis on kaikkea muuta kuin itsestään huolta pitävä tai järkevä, koska otti minut, 25-vuotiaan yh:n. Noh, onneksi me ollaan onnellisia (niin, ja jopa odotamme yhteistä lastakin!) niin ei tarvitse miettiä asiaa sen enempää.
Erosin 24-vuotiaana, kun minun ja exän lapsi oli vähän alle 2-vuotias.
Itse eroa miehestä en koskaan katunut, koska meidän suhde alkoi vähän hassusti (no, en tiedä onko "hassu" hyvä sana) mutta siis ei ikinä oikeasti rakastettu toisiamme, joten suhde hiipui vuosien kuluessa ihan siihen mahdottomuuteen, että kun yleensä neuvotaan, että kriisitilanteissa pitäisi muistella mihin alussa mieheen rakastui jne. niin mitenkäs muistelet sellaista, mitä ei koskaan ollutkaan...?
No kuitenkin. Ero oli lapselle ihan hirvittävän hankala asia. Et usko kuinka monet itkut lapsi on itkenyt, ja siten kuinka monet itkut olen itsekin öiden pimeydessä itkeskellyt, oman lapsen tuska asiasta on ollut jotain niin hirveää etten ikinä olisi uskonut. Oletin, että se pitää aina paikkaansa (tai ainakin omalla kohdalla) että "ei lapset erosta kärsi, jos vanhemmat eroavat sovussa ja isäkin pitää yhteyttä lapseen". Eipä pitänyt paikkaansa meillä.
Erosta on nyt 6 vuotta aikaa, ja vasta nyt on alkanut helpottaa. Tuntuu kuitenkin, että jouduin eron vuoksi, tai oman lapsen tuskan katselemisen vuoksi sellaisen mankelin läpi, että todennäköisesti en eroaisi jos nyt olisin samassa tilanteessa.
Oman lapsen etu menisi kuitenkin oman etuni ohi, kirkkaasti, varsinkin kun mikäli oma lapsi kärsii, ei siinä itse pysty olemaan onnellinen vaikka olisikin päässyt erään "ikävästä puolisosta".
Tosin jos on jotain väkivalta/alkoholi/huumeongelmia tms. niin sitten eri asia, mutta kyllästymisestä en vielä menisi eroamaan.
Sinulle ap sanoisin, että odottele ja yritä löytää tahtoa rakastamiseen vielä ainakin vuoden-parin ajan vähintään. Harkitse tarkoin. Asiat eivät aina menekään niinkuin luulisi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kannustavia ja ymmärtäväisiä!
Ajattelin että minut varmaan haukutaan lyttyyn, mutta pakko oli saada purettua tämä olo jonnekkin.
Enköhän mä yritä jättää nämä eroajatukset vähän syrjemmälle ja katsoo nyt mitä aika tuo tullessaan. Pakko vaan rueta näitä ongelmia nyt purkamaan ja selvittelemään.
Nyt nukkumaan, hyvää yötä!
Vaikeuksia tulee, ne täytyy selvittää. Itsekin olen 25 v yh ja kuulostaa mustavalkoiselta ja synkältä että kukaan ei koskaan enää haluaisi minua.