Te, varakkaat perheet!

Miten nuoriella tai opiskelijalla voi olla sijoitusasunto ILMAN että on sen tai varallisuutta vanhemmiltaan perinyt? Useimmilla korkeakouluopiskelijoilla on täysi tekeminen ihan sen oman asumisensa kustantamisesssa..

aika normaalia nelikymppisten menoa

,miehellä metsää ja peltoja,jotka kaikki ovat vuokrattuna. 7kpl kerrostalo kolmioita vuokralla.Ei velkaa,lapsille on opetettu rahankäyttö,vain lähipiiri tietää,eikä todellakaan ökyillä.

Mikä tässä on poikkeuksellista varakkuutta? Sijoitusasuntojahan on nykyään nuorilla ja opiskelijoillakin.

varakkaana. laskin itse bruttotulot veroilmoituksesta kun tuossa sopivasti ovat. miehen palkka vaihtelee hieman , itse en ole kokopäivätyössä. Jos olisi perintöjä ja sijoitusasuntoja niin sitten varmaan mutta normaali työssä tällaiset tulot ei näy ulospäin mitenkään. elämme taviselämää.

kaksi uutta velatonta autoa ja velaton kesämökki ja talossakin ollaan jo voiton puolella.

meillä ei myöskään autolainaa. asuntolainaakin kohtuudella. mutta ei tässä mistään jää paitsikaan. ja lapset oppii rahanarvoa. kk raha yläasteikäisellä n. 150e.

Emme pröystäile ja rahaa käytämme säästeliäästi. Vanhempamme ovat maksaneet opiskelumme ja maksavat ulkomaanmatkamme ja sijoittavat nimiimme. Uusi talo (rakennettu 2008) 450neliöä, kummallakin uusi auto. Käytän kyllä merkkivaatteita. Ulkomailla käymme kahdestaan ja lapsien kanssa muutaman kerran vuodessa, mutta vanhempamme sponssaavat nämä matkat.Olemme käyttäneet sisustussuunnittelijaa sisustukseen ja emme ole siinä miettineet rahaa vaan tyylikkyyttä ja mukavuutta. Emme koe silti olevamme varakkaita. Ihan tavallista elämää vietämme silti.[\i]

Elät ihan eri todellisuutta kuin 99,9% suomalaisista lapsiperheistä.....

koska rahahuolet ei ole hävinnyt mihinkään. Bruttotulot n. 13000 kuussa, arvoasunto ja suurehko osakesalkku. Hiukan asuntovelkaa.



Rahankäyttöä mietitään kuitenkin tarkkaan, koska ylimääräinen varallisuus on tosiaan kiinni sijoituksissa. Peruselinkustannukset ei tietenkään aiheuta ongelmia, mutta kaikki suuremmat hankinnat (auto, remontti tms.) vaativat säästämistä, joten meillä mietietään tarkkaan mihin rahaa käytetään.

Tuosta 600 euron kuukausirahasta (aivan valtava!) tuli se mieleen, että ympäristöllä on valtava merkitys! Joillain espoolaisilla varakkailla alueilla on ihan ongelmaksi asti edennyt lastenkin kilpavarustelu - ja sitten vanhemmat yrittää koko ajan saada enemmän rahaa. On taloa, autoa, merkkivaatetta. Minusta olisi tosi tärkeää opettaa lapsillekin brändien merkitys ja pyrkimykset, niillä on aina tarkoitus tuottaa rahaa muille, osakkeenomistajille.



Tiedän, että siinä vauhti sokaisee aika hyvin. Kun kaikilla muillakin on, niin helposti alkaa haluta itselleen. Yleensä pysähdys tulee siinä neljänkympin kieppeillä, kun alkaa kaivata elämään muutakin sisältöä ja alkaa pohtia sitä, tekeekö elämässä niitä asioita joista todella välittää. Jos siinä vaiheessa oma kumppani ei olekaan läheinen ja rakas, kulissit tulee alas että rytisee. Tätä on omassa tuttavapiirissä nähty viime vuoden aikana useampaan kertaan.



Totuushan on se, että yleensä rahaa menee sen verran kuin on käytettävissä.



Minusta me olemme rikkaita siinä mielessä, että velkaa ei ole (asumme vuokralla), minä (akateeminen laiska kotiäiti) kotona ja teen satunnaisesti töitä. Tulot meillä varmaan 100 000 e/v -tasolla. Jotain sijoitusvuokra-asuntoa ollaan mietitty hankittavan, pikkuruinen moottorivene on. Omatoimimatkailemme valtameren taakse kerran vuodessa.



Onnelliseksi minut tekee se, että asumme meren rannalla ns. hyvällä alueella, mutta alue on kuitenkin monimuotoinen. Eli monenlaisia perheitä, koulutuksia, elämänvalintoja. Se rikkaus on paras rikkaus lapsillekin.



Oikeasti en todellakaan käsitä sitä, että elämänvalinnat tehdään sen mukaan, mikä on taloudellisesti paras tai tuottoisin ratkaisu. Se on ihan höpöhöpöä kun järjellä ajattelee. Jossain maailmankaikkeuden skaalassa mitätöntä.



Onni tulee ihan jostain muualta.

Jos joku ei jaksa lukea koko juttua, tässä lainaus:



"Vaikka tuloerot Suomessa ovat vielä maltilliset, ne ovat kasvaneet. Rikkaampaan tulokymmenykseen sijoittuva yhden hengen talous saa käteensä vähintään 38 000 euroa vuodessa eli 3 200 euroa kuukaudessa.



Nelihenkisellä kaksilapsisella perheellä tämä tarkoittaisi 6 700 euron kuukausituloja. Tällaista summaa aika harvat tienaavat pelkillä palkkatuloilla."



Eli rikkaimpaan kymmenykseen pääsee jo 6700 e kuukausituloilla per perhe.



Mikä on oikeasti varakas perhe??



Mekin kuulutaan tuohon rikkaimpaan kymmenykseen, mutta joudutaan kyllä miettimään hankintoja tarkemmin ja eletään normielämää.

Hätkähdyttävää. En ollut kyllä itse tajunnut, että tuloerot ovat kasvaneet noin paljon.

3-5 euroa. Sillä voivat tehdä mitä huvittaa. Tosin maksamme vaatteet, harrastukset, leffaliput ym.

Mutta jos haluavat jotain erityistä niin säästävät tuolla 3-5 euron viikkorahalla tai muilla saamillaan rahoilla (esim. synttärirahoilla).



t. varakas

Meillä bruttotulot ovat suunnilleen 9 000 euroa/kk, mies tienaa hieman enemmän kuin minä, mutta ero ei ole kovin suuri. Tiedostamme olevamme keskitulojen yläpuolella, mutta ei rahaa silti jää edes säästöön. Olemme tienanneen tämän verran vasta muutamia vuosia, ja siksi mm. opintolainaa on vielä jäljellä. Asuntolaina korkoineen vie noin 1400 e/kk (4h+k+sauna+parveke uudessa talossa lähellä meren rantaa), lisäksi vastike 300e/kk, lapsen päivähoito 233e/kk jne.



Meidän valintamme on elää ilman autoa. Käytämme julkista liikennettä ja tarpeen mukaan (isot ostokset, aikainen tai myöhäinen kellonaika, kiire) taksia.



Käytämme suhteellisen paljon rahaa palveluihin. Siivooja käy 2 krt/kk tekemässä perussiivouksen (siitä saamme myös verovähennyksen), lisäksi käymme viikoittain ulkona syömässä.



Matkustamme ulkomaille 2-3 krt vuodessa (viime vuoden aikana uusivuosi Egyptissä koko perhe, kesällä sukulaisvierailu Ruotsiin koko perhe, kesällä kaupunkiloma vanhempien kesken Prahassa, pitkä viikonloppu Tallinnassa hyvässä hotellissa koko perhe.) Teemme aika tavallisia matkoja, ei siis toistaiseksi mitään todella luksusta. Suunnitelmissa on kyllä muutaman vuoden sisällä pidempi matka esim. Malesiaan ja/tai Singaporeen.



Emme kitsaile ruokaostoksissa, ja ostamme hyvälaatuista puolivalmista ruokaa viikolla, koska olemme kahden työssäkäyvän vanhemman perhe.



Miehelläni on sijoitusasunto velaksi, joka ei vielä juurikaan tuota, mutta vuokrattuna maksaa itsensä takaisin. Se on tarkoitettu lapsellemme opiskeluasunnoksi 15 vuoden kuluttua. Itse olen harkinnut vastaavanlaisen asunnon hankkimista sijoitusmielessä.

siihen pääomatulot lisäksi.



Varsinaisesti emme näytä varakkuutta, mutta toki meillä on uusi, iso omakotitalo hyvällä alueella, loma-asunto ulkomailla ym. sijoituksia. Kaksi autoa ovat hyvinkin taviksia, emme halua sijoittaa autoihin enempää kuin käyttötarkoituksen vuoksi on tarpeen.



Matkustelemme ulkomailla vuosittain koko perheellä, ostamme mitä tarvitsemme mutta emme käytä rahaa millään lailla näyttääksemme varallisuutta ulkoisilla tekijöillä. Lapsia on monta, ja toki heille maksetaan kalliit harrastukset ja niihin tarvittavat välineet, mutta tämä ei mitenkään poikkea kavereista. Myös lasten vaatteet ovat ihan samaa tasoa kuin kavereilla.



Vaikka meidän ei koskaan tarvitse miettiä onko rahaa vai ei, vaan voimme vapaasti ostella päivittäiseen elämäämme mitä tarvitsemme tai esimerkiksi ilman sen kummempaa miettimistä varata perheelle ulkomaanmatkan, emme toki tätä tuo lapsille esille. Koetamme piekemminkin puhua lapsille että ei kaikkeen ole tuosta van aina varaa ja että rahan eteen pitää tehdä töitä ja käyttää sitä harkiten. Lapsilla itseasiassa varsinkin nuorempina oli se käsitys että monien kavereiden perheet ovat paljon varakkaampia, koska jotkut heistä haluavat näyttää ulospäin että rahaa on, vaikkei sitä todellisuudessa niin kovin olisikaan.

vähän näkyy ulospäinkin, kun asumme alueella jossa ei ole kovin halpoja asuntoja ns. kalliiden postinumeroiden alue Espoossa.

Voimme ostaa mitä haluamme, mutta emme osta turhaa tavaraa jatkuvasti. Tuotteita vertaillaan laadun, käyttöominaisuuksien ym. kannalta ja kun tuote on valittu niin ei osteta Stockmannilta, kun siellä on kaikki kalliimpaa ja huonompi palvelu. .Lapselle ei ole vielä opetettu rahankäyttöä, kun on niin pieni, mutta kaikkea lapselle ei tulla ostamaan mitä sattuu haluamaan.

Riittävästi tienataan (vaikka olenkin nyt kotihoidontuella, ei ole vaikuttanut mitenkään talouteen).

lisäksi pääomatuloja, bonuksia sun muuta. Omaisuutta on: noin 350 neliön talo arvoalueella, sijoitusasunnot, huvila Välimerellä, autoja, klassikkomoottoripyörä ja muuta. En juurikaan ajattele, näkyykö varakkuutemme ulospäin. Ostamme mitä haluamme. Jos lapsi pyytää jotain, hän yleensä saa sen.

Näkyy ulospäin lähinnä laadukkaina vaatteina, kahtena autona ja matkusteluna.



Haluamme asua mahdollisimman lähellä keskustaa, mutta pientalossa, joten ei tulisi mieleenkään rakennuttaa mitään linnaa, vaan 80 vuotta vanha puutalo on entisöity meidän näköiseksi.



Se, että on rahaa tarpeeksi käytössä näkyy normaalielämässä siinä, että ei tarvitse miettiä ostaako, jos jotain haluaa. Meillä ei käytetä eineksiä, vaan ruoat tehdään itse hyvistä raaka-aineista, luomu- ja riistaliha on ainoat, mitä suostun meille ostamaan.

Joilla ei ole rahahuolia. Tienaatte miehesi/vaimosi kanssa hyvin. Näkyykö varakkuus ulospäin? Ostatteko mitä haluatte, vai mietittekö tarkkaan hankinnat? Miten opetatte lapsille rahankäyttöä? Paljonko tienaatte yhteensä kuukaudessa?

Asutaan vanhassa omakotitalossa, tosin ollaan rempattu tää. Autot on premiumia, mutta saahan noita velkarahallakin.

Lapset saa viikkorahaa ja sen eteen pitää tehdä tietyt hommat.

Ostetaan mitä halutaan, toki sen pitää olla mieluisaa, ei ostella ihan ostamisen ilosta.

En kerro mitä tienataan, tosin en ihan tarkkaan sitä edes tiedä.

Asuntolainaa on vielä noin 1,5 vuodeksi, ehkä sen jälkeen alkaa tuntua siltä, että olemme varakkaita.



Talletuksia ja sijoituksia on reilun 100 000 edestä, muuta omaisuutta ei sitten juuri olekaan, sillä perheessä on kolme lasta, jotka kuluttavat ihan iloisesti. Lisäksi miehen palkka, joka on noin 2,5 kertaa omani suuruinen, on ollut noin hyvä vasta reilun vuoden verran. Aiemmin olimme ihan keskikastia.



Asumme Helsingin keskustassa, emme omista ainuttakaan autoa. Varakkuutemme tai hyvä palkkatasomme ei siis varmaan juurikaan näy ulospäin. Toki pukeudumme varmaan siististi, mutta niin Helsingissä tekee moni muukin.



Lapsilla on myös siistit vaatteet ja kaikkea mitä tarvitsevat, mutta joutuvat myös tekemään työtä rahan eteen. Emme halua opettaa heitä siihen, että he ovat automaattisesti oikeutettuja johonkin luksuselämään.

Joilla ei ole rahahuolia. Tienaatte miehesi/vaimosi kanssa hyvin.

Näkyykö varakkuus ulospäin? Ostatteko mitä haluatte, vai mietittekö tarkkaan hankinnat?

Miten opetatte lapsille rahankäyttöä?

Paljonko tienaatte yhteensä kuukaudessa?

Me olemme tiukkoja rahankäyttäjiä. Varakkuus näkyy siinä, että asumme isossa talossa ja kummallakin puolisolla on autot, ja matkustamme kauemmas ehkä kerran vuodessa. Haluamme välttää kerskakulutusta ja tuhlausta. En ikinä pistäisi kahta tonnia merkkikäsilaukun ostamiseen... Varakkuus takaa mukavan elämän ja nimenomaan sen vapauden, ettei tarvitse miettiä miten pärjää.

Lapsille opetamme myös rahan arvon, eivätkä he saa kaikkea mitä haluavat. Mutta väistämättähän he saavat elämälleen erilaiset lähtökohdat kuin vanhemmillaan oli (tulemme molemmat köyhistä perheistä).

Itseäni harmittaa valtavasti nykyinen keskustelu kermaperseopiskelijoista. Ei tunnuta käsittävän, että joillain perheillä ei ole varaa edes lukion kirjoihin, saati sitten yliopiston maksamiseen. Suomi on pieni maa, jolla EI ole varaa hukata lahjakkaita, fiksuja nuoria, joiden perheillä ei ole varaa maksaa heidän koulutustaan.

Vaikka sain opiskeluaikana opintotukea, jouduin silti työskentelemään opintojen ohessa, jotta sain vuokrat maksettua ja ruokaa läpi vuoden. En olisi mitenkään voinut opiskella maisteriksi yhdistelmällä rajattu opinto-oikeus ja lukukausimaksut.

tai paremmilla elämä ei ole huoletonta. Meillä se on.

Jatkan vielä (olemme se perhe, joka on valinnut autottomuuden).



3-vuotias lapsemme ei vielä osaa paljon pyytää, mutta oma huone hänellä on, ja useimmat hänelle hankitut tavarat ovat uusia. Lapsen vaatteet hankin yleensä uusina, ja koska tykkään pukea lapsen hyvin, menee siihen jonkun verran rahaa (50-100e/kk keskimäärin). Käytetyt vaatteet annan eteenpäin esim. monilapsisille tutuille tai myyn edullisesti. Myös isovanhemmat hankkivat lapselle vaatteita, ei niinkään pakosta vaan omasta halustaan. Vaattet hankin käytännöllisiä ja hyvälaatuisia, kuten Polarn o Pyret, Name It, Me &1, Lindex, Bogi, Viking, Marimekko, Esprit, Reima. Mitään Burberryä en lapselle ostaisi monella sadalla eurolla.



Olemme opettaneet lapsellemme, ettei esim. kaupasta voi saada kaikkea pyytämäänsä ja joka kerta jotakin uutta. Kohtuullisiin toiveisiin usein myönnymme (esim. uudet hiusrenksut tai pinnit, sarjakuvalehti tms.) helposti. Lapsemme alkanee saada viikkorahaa parin vuoden päästä, ehkä aluksi 10e/vko karkkiin ja pikkuostoksiin. Olemme mieheni kanssa puhuneet, että harrastusten pitäisi olla kohtuullisia, ei mmontaa maksavaa harrastusta. Lastentanssia on tarkoitus kokeilla syksyllä kerran viikossa.



Ehkä jossain määrin extraa on se, että lapsemme on matkustellut parikuisesta lähtien säännöllisesti ja pääsee kanssamme säännöllisesti ulos syömään.

Mikä ilahduttavaa tästä tuli ihan asiallinen ketju, eikä toisten haukkumaketju tai rikas-vastaan-köyhä- ketju. Ja hyvä vaan, että toiset asiat puhuttaa, esimerkiksi 600 €/kk-raha! Jos jätetään laskut ja ruokaostokset pois, minä -aikuinen- en saisi kulutettua moista summaa meikkeihin, vaatteisiin, leffalippuihin. Mutta, toisaalta, tässähän näkyy hyvin se kirjo miten kukin elää ja miten rahankäyttöä lapselleen opettaa...

ps. Käyttääkö muiden 11-vuotiaat meikkejä? Meillä ei, ei ole edes osannut pyytää...

-1-