Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä av-raati: vammainen teatterissa (ov)
02.05.2010 |
Kävimme muutama viikko sitten koko perheellä katsomassa lastennäytelmän teatterissa. Taaksemme tuli istumaan joku kehitysvammainen, olisiko ollut n. 12-14-vuotias. Valitettavasti tämä kyseinen henkilö kuitenkin eläytyi vähän turhan paljon näytelmään: huusi jos tapahtui jotain vähänkin jännittävämpää (omat lapsemme ovat 5 ja 7, eivät pelänneet missään vaiheessa), potki ja ravisteli tuoliani (istui siis suoraan takanani), puhui jatkuvasti kovaan ääneen niin että meillä oli veikeuksia kuulla mitä näyttelijät sanoivat ja alkoi n. 20 minuutin kuluttua kinuta että haluaa pois ja kotiin. Sitkeästi kuitenkin olivat paikalla väliaikaan asti, joten meiltä meni n. puolet ensimmäisestä osiosta ohi kun emme yksinkertaisestsi kuulleet mitä puhuttiin.
Omat lapsemme ihmettelivät toisen käytöstä, johon totesimme vain että näytelmä taitaa olla hänestä aika jännittävä. En halua kieltää missään nimessä kieltää vammaisia tulemasta teatteriin (samassa näytöksessä oli useampiakin vammaisia katsomassa ja he eivät mitenkään häirinneet muuta yleisöä), mutta olenko kohtuuton kun toivon että näiden kovasti eläytyvien kohdalla käytettäisiin enemmän harkintaa ja ainakin lähdettäisiin nopeammin pois jos he hermoilevat?
Kommentit (37)
lapsi kaiken edelle mene, edes kehitysvammaisena. Kyllä lapsen ohjaaja olisi voinut häntä pyrkiä rauhoittelemaan ja jos ei olisi onnistunut, niin olisivat sitten lähteneet vaikka vähän taaemmaksi istumaan. Hienoa, että lapsi oli teatterissa, mutta siellä oli kuitenkin paljon muitakin ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tätä täysin!
tavallisille ja erilaisille. Meillä käy seurakunnassa henkilö, joka on kehitysvammainen ja hän käyttäytyy joskus äänekkäästi eikä aina jaksa istua paikallaan. On mielestäni meidän yhteiskuntamme haava, jos emme ole valmiita hyväksymään joukkoomme jokaista ihmistä. Kehitysvammaisilla on meille paljon opetettavaa. He opettavat usein laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kumpi oli tärkeämpää siinäkin tilanteessa, lapsi vaiko se näytelmä. Minusta se lapsi oli tärkeämpi.
tavallisille ja erilaisille. Meillä käy seurakunnassa henkilö, joka on kehitysvammainen ja hän käyttäytyy joskus äänekkäästi eikä aina jaksa istua paikallaan. On mielestäni meidän yhteiskuntamme haava, jos emme ole valmiita hyväksymään joukkoomme jokaista ihmistä. Kehitysvammaisilla on meille paljon opetettavaa. He opettavat usein laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kumpi oli tärkeämpää siinäkin tilanteessa, lapsi vaiko se näytelmä. Minusta se lapsi oli tärkeämpi.
Käytä seuraavalla kerralla tilaisuus hyväksesi.
oppivat sitä suvaitsevaisuutta ja että maailmassa on erilaisia ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka metelöi koko elokuvan ajan, kiroili huutaen kun jotain jännittävää tapahtui ja hakkasi jaloillaan selkänojaani ja oksensi lattialle filmin loppupuolella. Olen suvaitsevainen ja rakastava ja ymmärrän että alkoholismi on sairaus ja kyseisen nuoren miehen lapsuus on voinut olla traumaattinen! Mielestäni on suvaitsematonta jos meidän omat taidekokemuksemme menevät suvaitsevaisuutemme edelle! Syvällinen aloitus, hyvä ap!
Jos kyseessä olisi ollut TERVE lapsi/ihminen yleensäkin, niin eivätköhän paikan työntekijätkin olisi jo puuttuneet tilanteeseen. Vain siksi, että kyseessä oli kehitysvammainen, kaikkien piti katsoa häiritsevää käytöstä läpi sormien?
Tietysti vammaisia ihmisiä pitää ymmärtää ja hyväksyä heidät sellaisina, mutta voisivat hekin (ja heidän vanhempansa) yrittää ymmärtää ja hyväksyä, jos heistä selkeästi on haittaa ja häiriötä muille ihmisille.
Esim. tuo penkin potkiminen ja ravistelu. Mahtanut olla ap:lla hauska siinä istua - eikä varmaan kehdannut kääntyä ja pyytää, että pitäisivät lapsensa aisoissa. Edelleen, jos kyseessä olisi ollut "normaali" ja terve, niin olisipa tiukkaankin sävyyn saattanut sanoa jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylla se lasten teatterinaytos on ihan jokaista siela olevaa lasta varten. Myos kehitysvammaiset saavat ottaa osaa. MUTTA ei se nyt ihan niinkaan mene etta KOSKA tama lapsi on kehitysvammainen, etta hanella olisi suurempi oikeus olla siela ja meluta niin paljon kuin haluaa. Onhan se nyt kurjaa kaikkia muita kohtaan jos joku meluaa niin paljon etteivat toiset voi seurata esitysta. Oli lapsi sitten vammainen tai ei, niin kylla toisille pitaisi suoda rauha seurata naytosta ja vieda lapsi pois jos se on hanelle selvasti liikaa. Kyse ei ole vammaisuudesta vaan siita kykeneeko lapsi seuraamaan esitysta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja jos kyseessä oli poika niin voi kuvitella millaisilla voimilla ääntä on tuotettu ja penkkiä heiluteltu. Ei kenenkään tuollaista tarvitse sietää minkään suvaitsevaisuuden nimissä.
Olisitteko te silti sitä mieltä, että on ihan ok huutaa, potkia ja riehua teatterissa? Tai jos kyseessä olisi ollut aikuinen?
Miksi ihmisen, joka ei itse nauti teatteriesityksestä ja riistää tuon ilon muiltakin pitäisi saada olla teatterissa? Suvaitsevaisuudesta? Haluaisiko joku perustella hieman tarkemmin?
Kyse ei ole siitä, että kategorisesti vammaiset pitäisi pitää ulkona teatterista, vaan siitä, että kategorisesti ihmiset, jotka eivät kykene käyttäytymään tietyn tilanteen edellyttämällä tavalla tulisi pitäisi pitää pois näistä tilanteista, jos niihin osallistuminen ei ole välttämätöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestä / oli aivan oikeassa, kyllä vammaisen kanssa ihmisen avustajan PITÄÄ tiedostaa tilanteet joissa EI voida olla, ja myöhemmin käydä sitten tietenkin vammaisen kanssa läpi tilanne .
niin salonkikelpoiseti kuin av-mammojen lapset. Kotiin heidän kanssa pitää linnoittautua, ettei kenenkään teatterielämys vaan mene pilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne huutamiset oli useimmiten "Ei! Pelottaa! Tahdon pois! Mennään kotiin!" ja myös yritti mennä pois.
Olen varmaan kamala ihminen, mutta jos olisin ollut ap niin olisin lapsineni vaihtanut paikkaa vähän äkkiä.
että ne huutamiset oli useimmiten "Ei! Pelottaa! Tahdon pois! Mennään kotiin!" ja myös yritti mennä pois.
No niin minäkin varmaan olisin tehnyt, en olisi kesken näytöksen poistunut, enempi häiriötä siitä olisi tullut.
Ei kukaan täällä ole mitenkään kehitysvammaisia vastaan, todettinpahan vain, että on tilanteita, jotka kehitysvammaiselle voivat olla liian rasittavia ja tällöin olisi ihan hyvä, jos lapsi vietäisiin sivummalle rauhoittumaan ja muu yleisö voisi katsoa esitystä rauhassa.
APn suurin hankaluus on se että kyseinen kehitysvammainen ei enää ollut suloinen lapsi vaan ikävän äänekäs teini-ikäinen. Maassa maan tavalla tai maasta pois, valitettavan todellista meillä :(
Kehtaatkin rutista jotain siitä että teatterinautinto menee sinulta ohi! Mieti mikä kehitysvammaiselta menee elämässä ohi ja opettele, tai opeta edes lapsillesi suvaitsevaisuutta!
Ei kehitysvammaisuus oikeuta käyttäytymään toisia häiritsevästi.
Tuossa tilanteessa on voinut olla kyse kehitysvammaisen saamasta vallasta, jota hän ei kykene käsittelemään. Kehitysvammaisen kanssa ei ehkä uskallettu lähteä poois kesken näytöksen, sillä hän olisi nostanut NIIN hirveän metakan, että koko esitys olisi jäänyt toiseksi. Ohjaaja ei ehkä yskaltanut lähteä kuin tauolla?
Näitä on paljon. Liian paljon - sitä että kehitysvammaisuutensa suojaverhossa vammainen käyttäytyykin niin että koko maailma tanssii hänen pillinsä tahdissa. Eivät he tyhmiä ole, he ovat vain kehitykseltään poikkkeavia.
terveisin,
kehitysvammaisen perhehoitaja, joka jakaa arkeaan useamman kehitysvammaisen kanssa ja nauttii elämästään.
tavallisille ja erilaisille. Meillä käy seurakunnassa henkilö, joka on kehitysvammainen ja hän käyttäytyy joskus äänekkäästi eikä aina jaksa istua paikallaan. On mielestäni meidän yhteiskuntamme haava, jos emme ole valmiita hyväksymään joukkoomme jokaista ihmistä. Kehitysvammaisilla on meille paljon opetettavaa. He opettavat usein laittamaan asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Kumpi oli tärkeämpää siinäkin tilanteessa, lapsi vaiko se näytelmä. Minusta se lapsi oli tärkeämpi.