Lue keskustelun säännöt.
Miten eroon lapsenkaipuusta?
02.05.2010 |
Meillä on kaksi lasta, joita rakastan ja joista olen onnellinen. Heidän saamisensa ei ollut itsestäänselvyys, vaan ensimmäinen tuli hoidoilla, kuopus hieman "yllättäen" luomuna. Haluaisin kuitenkin kovasti vielä yhden lapsen. Tuttavapiiriin on nyt tulossa joitakin kolmansia lapsia, ja tunnen itseni alhaiseksi, epäkypsäksi ja typeräksi, kun minun on vaikea olla onnellinen näiden kavereiden puolesta, olen niin kovin kateellinen. Haluaisin olla raskaana, se on ihanaa, haluaisin synnyttää ja haluaisin vauvan! Ja kyllä, haluaisin myös lapsen, siis isommankin, jos joku nyt ajattelee, että haluan vain uuden vauvan ja nimenomaan vauvan. Uskon myös, että kolmannen jälkeen en enää haluaisi neljättä, en vaikka kaikki kaverit saisivat ;). Toki minut saisi helposti neljänteen ylipuhuttua, jos mies haluaisi.
No, ei halua. Ongelmana onkin se, että mieheni ei enää koskaan, ikinä, ehdottomasti halua yhtään lasta. Hän aikoo teettää vasektomian. Tiedän tämän lapsenkaipuun jäävän kaivamaan minua. Mietin, miten asian kanssa elää. Tuntuu todella surulliselta, etten enää koskaan saa lasta. Olen miettinyt eroakin. En kuitenkaan usko, että enää tapaisin miestä, jonka kanssa ehtisin rakentaa sellaisen suhteen, että saisimme lapsia. Enkä haluaisi (kai) erota. Ikää on 32 v., joten mahdollisesti hedelmälliset vuodet alkavat käydä vähiin. Eipä sillä ole väliäkään, jos tähän suhteeseen jään. Surettaa...
Kommentit (3)
Mies ei halua. Toisaalta minäkään en halua tehdä lisää lapsia tyypin kanssa, joka ei niitä lapsia tosiaan enempää halua (mies ajattelee käytännöllisesti, että kahden kanssa on parempi taloudellinen tilanne, helpompi matkustaa, ei tarvitse niin enää valvoa jne. ja tottahan kaikki tuo on, mutta...). Tosin uskon, että haluaisin vielä kolmannen jälkeenkin lapsia. Joten ei kai tässä mitään voi, on vaan opeteltava olemaan kaksilapsisen perheen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puhuttu on. Monta kertaa. Ei miehen mieli muutu. Siihen hänellä on tietenkin oikeus, enkä minäkään lasta mitenkään puoliväkisin halua, jos toinen osapuoli ei tahdo.
Itse en vaan saa asiaa mielestäni, haluaisin niin kovasti vielä yhden lapsen. Sellainen halu on vaan voimakas, ei siihen auta järkisyyt, tai se ettei toinen halua.
Mietin, miten kykenen tämän asian kanssa elämään, niin etten tule onnettomaksi ja katkeraksi.
Jututapa vielä sitä miestä. Kerro, että todella, todella haluaisit vielä yhden ja et sitten enää enempää. Jos ei auta niin joko etsit uuden isäkandidaatin tai sitten opettelet olemaan ilman sitä kolmatta. Suositan ehkä jälkimmäistä. En osaa sanoa mikä auttaisi lapsen kaipuuseen. Mulla oli sama tilanne ja mies lopulta suostui.