Mitä tehdä kun omat ystävät ja elämänpiiri on saaneet häpeämään
omia vanhempia siinä määrin, etten halua olla heidän kanssaan tekemisissä?
Ja kaikkein eniten mättää likaisuus, siellä on kuvottavan likaista aina. Äiti loukkaantuu jos alan ensimmäiseksi lapsuudenkotiin mennessäni siivoamaan, mutta en vain kestä sitä *skaisuutta. Vanhemmat eivät ole huonokuntoisia eivätkä varattomia, voisivat hyvin ulkoistaa siivouksen halutessaan. Mutta eivät vain näe tai halua nähdä sitä likaisuutta.
Toinen on itsestään huoltapitämättömyys, ovat ylipainoisia ja siitä huolimatta herkuttelevat koko ajan; suklaata, jäätelöä, leivonnaisia joka päivä pöydässä. Ja sen ovat sitten näköisiäkin.
Raivoaminen ei auta, puhetta eivät kuuntele. Ainoa tapa tulla jotenkin toimeen on rajoittaa käynnin pariin kertaan vuodessa. Pyytelevät kyllä käymään useammin, mutta sitä sitten kiertelen vetoamalla kiireisiin.
Kommentit (9)
parempi antaa vanhempiesi elää niinkuin haluavat. Eivät hekään ilmeisesti ole sinun elämääsi puuttumassa kaikenaikaa ja "määräämässä" mitä sinun pitää tehdä. Yritä vain hyväksyä se tosiasia ettet sinä voi vaikuttaa tilanteeseen mitenkään ja opettele elämään sen kanssa. Kaikesta huolimatta he ovat vanhempiasi ja loppujen lopuksi siisteys on niin vähäpätöinen asia, että et kai tosissasi sen takia ajattele katkaisevasi välejä vanhempiisi??
Tiedän kyllä sen häpeän tunteen, mitä vanhemmat voivat aiheuttaa, mutta sen ei tarvitse antaa hallita. Kukaan järkevä ihminen ei tuomitse sinua sen perusteella, mitä vanhempasi ovat ja jos tuomitsevat, niin sitten he eivät ole järin fiksuja.
vanhempiasi töllistelemään, joten en oikein tajua, miten niin _häpeät_?? Häpeään tarvitaan joku, jonka edessä hävetään. Hyväksy vanhempasi sellaisina kuin he ovat, he mitä ilmeisimmin rakastavat sinua ja haluaisivat nähdä tytärtään (oletan), ja mitä sitten, jos haluavat herkutella yms. vähäpätöistä. Vähän nyt suhteellisuudentajua!!
loppujen lopuksi siisteys on niin vähäpätöinen asia, että et kai tosissasi sen takia ajattele katkaisevasi välejä vanhempiisi??
Joudun tekemään tosissani töitä että oma kotini olisi edes kohtuullisen siisti, mutta siellä on likaista. Niin likaista ettei halua syödä mitään eikä käydä vessassa.
Läskit lähinnä harmittaa ja se, että pilaavat terveytensä turhaan, mutta tuon likaisuuden kanssa..... sitä en vain kestä.
sulla olla jotain muita ongelmia joita sitten yrität hallita maanisella siivoamisella.
Selvitäpä oma pääsi nyt ensi alkuun. Kaikissa meissä on puutteemme, sotkuisuus tai herkuttelu eivät ole niitä vakavimpia.
Mutta anna heidän nauttia elämästä. tärkeintä että ovat onnellisia.
Minä en ainakaan häpeä likaisuutta. tai syömistä. kunhan ei sitten syödä viinereitä ja seuraavaksi syödä jotain laihdutuspusseja ja valitetaa etä kun ei mitään syödä ja silti lihotaan ja varmaan johtuu jostain sairaudesta ja pitää mennä lääkärille leikkautaamaan läskejä pois.
ja sano suoraan vanhemmille että siellä on likaista.
Outoa ettei voi omille vanhemmille asioista puhua.
Siivouksesta olen muistaakseni tapellut teini-iästä asti heidän kanssaan ja viimeisten 5 kotona-asumisvuotta siellä vastasinkin kaikesta siivoamisesta sisareni kanssa. Poismuutettuani en ole katsonut minkäänlaiseksi velvollisuudeksi siivota heillä.
Ainoa ratkaisu on ollut pysyä kaukana; en hyväksy heidän elintapaansa.
sivistymättömyyttä, siis sellaista, että luetaan vaan jotain Seiskaa ja juorutaan vain jotain samantekevää eikä tiedetä tärkeistä asioista yhtään mitään.
Mutta musta noi mainitsemasi asiat eivät ole häpeän arvoisia.