Suuttuisitko, jos lähisukulaisesi eivät suostuisi kummeiksi?

mutta en ole koskaan ymmärtänyt lähisukulaisten pyyttämistä kummiksi. Hehän ovat lapsen läheisiä ilman kummiuttakin...

ellei oikeasti tahdo.



Jos sinä et halua mennä veljesi häihin siksi että olisit odottanut hänen rupeavan kummiksi vastoin tahtoaan, niin ei hänkään varmaan halua että sinä menet murjottamaan hänen häihinsä.

Eli, jos hän ei halua kummiksi ja ei ryhdy niin minä voin hyvällä omalla tunnolla olla menemättä häihin, kun en halua? Itse koen sen vaan kovin loukkaavaksi, etten menisi sinne, mutta ehkä tämä tavallaan oikeuttaisi sen.

-ap

ellei oikeasti tahdo.

Jos sinä et halua mennä veljesi häihin siksi että olisit odottanut hänen rupeavan kummiksi vastoin tahtoaan, niin ei hänkään varmaan halua että sinä menet murjottamaan hänen häihinsä.

Jos ei halua olla kummi, niin parempi se on myöntää, kun jättää sitten kummintehtävänsä hoitamatta!

Jos häihin meneminen ahdistaa muutenkin, jätä menemättä.

Näin minulle on aina opetettu

se on yksinkertaisesti loukkaavaa. Ei siihen mitään muuta syytä ole, kuin se, että ei jaksa kiinnostaa/vaivautua. (ja tässä ei ole kyse, ettei tunnettaisi tai toinen ottaisi tehtävän niin vakavasti, että vastuu pelottaisi). Ei vaan kiinnosta.

Jos ei halua olla kummi, niin parempi se on

myöntää, kun jättää sitten kummintehtävänsä hoitamatta!

Eikä mikään kosto tyyliin "en mene häihin" ole aikuisen ihmisen käyttäytymistä.



Ei kai kummius ole mikään pakko?

Mun mielestä on parempi kieltäytyä kuin lupautua ja jättää kummius hoitamatta tai hoitaa sitä niin kuin jotain pakkopullaa.



Tuo hääjuttu on sitten asia erikseen. Jos et halua mennä, niin älä mene. Häihinkin on mielestäni olla parempi menemättä kuin mennä ja näyttää hapanta/loukkaantunutta naamaa.

ei tee kenestäkään läheistä.

Joskus, kauan sitten, kun ihmisiä kuoli kuin kärpäsiä, niin kummiudessa oli vähän se idea, että jos vanhempi tai vaikka molemmat kuolivat, niin kummit huolehtivat taloudellisesti. Se oli myös referenssi, eli sillä saattoi edistää uraansa. Nykyinin kummiusajattelu, siis se kirkon virallinen kanta, lähtee siitä, että kummit tukevat vanhempia lapsen kristillisessä kasvatuksessa.

Epävirallinen, maallinen kummius on sitten sitä lahjojen ruinaamista ja kavereiden turhanaikaista sitouttamista (hei haloo!!!)

Itse valitsen kummit perheestä ja suvusta, tämä on meillä ollut traditiona jo useamman sukupolven ja useammassa perheessä.

Eikä mikään kosto tyyliin "en mene häihin" ole aikuisen ihmisen käyttäytymistä.

Ei kai kummius ole mikään pakko?

että kummipyyntö pitäisi esittää valinnanvapaudella. Me ainakin sanottiin kaikille kummeiksi pyydetyille, että emme hae lapselle lahja-automaatteja vaan hyviä aikuisia jotka voivat olla lapselle avuksi hädän tullen tai jos vanhemmille ei voi jostain syystä uskoutua. Otin sen kunnioituksena meitä ja lastamme kohtaan että kaksi pyydettyä halusi vielä miettiä asiaa. Kaikki kolme pyydettyä tahoa suostuivat ja ovat olleet sangen ihania kummeja.



Sen ymmärrän että pahoitat mielesi jos äitiäsi ei kutsuta veljesi häihin. Jokin perheongelma tässä on varmasti taustalla josta et kerro, mutta itse pohtisin osallistumisen mahdollisuuttani juuri näiltä kanteilta. Onko veljesi oikeudenmukainen vai ei...

olla menemättä häihin, mutta kun tämä kasvatus 'mitä kaikki ajattelevat' on aika vahva ja stressaan itseäni häistä nyt kuukausia. Yritän ehkä etsiä jotain oikeutusta, että voin olla sieltä pois.



Mitä kummiuteen tulee, ei hänen kieltäytymisensä varmasti liity harkintaan ja pyynnön kunnioitukseen.



t. ap

Kukaa haluaa lapsellensa kummin, joka suostuu vastentahtoisesti velvollisuudesta? Minusta on reilua ja suoraselkaista kieltaytya jos ei koe tehravaa syysta tai toisesta mieluisaksi.



Sen sijaan tuo kutsumatta jattaminen ja kostoksi haihin meneminen tai poisjaanti on 4-vuotiaan ihmissuhdetaitoa. Aikuisten pitaisiosata paremmin. Tuossa valossa jattaisin myos veljen kummilistalta pois.

Veljesi ei halua alkaa kummiksi.



Mutta sinusta hänen pitää kutsua äitinsä häihinsä?

Miksi, jos kerran on suhde katkolla?



Kyllähän jokainen meistä saa päättää alkaako kummiksi ja keitä juhliinsa kutsuu!

Pakottaa kummiksi, valita häävieraatkin hänen puolestaan. Olet kummallinen ap.

Mielestäni se on vaan rakasamaani ihmistä, eli äitiäni,kohtaan niin törkeää, että en itse haluaisi mennä häihin. Ei kostoksi vaan siksi, että se ahdistaa minua ja teen aina kaiken niin, että miellyttäisin jotain ja mietin, että kerrankin tekisin niin kuin itse näen. Miksi miellyttäisin veljeäni, kun hän ei ilmiselvästi tee mitään sellaista minulle. Eihän minunkaan sitten tarvitse?

En hyväksy sellaista epäkunnioitusta vanhempia kohtaan ja mietin, että kehtaisinko itse jäädä pois, en halua olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä, joka tekee niin äidilleni. Ainoa, joka hänen häihinsä todennäköisesti haluaisi, on äitini.

Ihanko oikeasti te hyväksytte sellaisen? Ja olette itse äitejä?

- ap

Pakottaa kummiksi, valita häävieraatkin hänen puolestaan. Olet kummallinen ap.

Se, että hyväksyykö sitä, on toinen asia.

Veljesi ei halua alkaa kummiksi.

Mutta sinusta hänen pitää kutsua äitinsä häihinsä?

Miksi, jos kerran on suhde katkolla?

Kyllähän jokainen meistä saa päättää alkaako kummiksi ja keitä juhliinsa kutsuu!

traditio lähtee nimenomaan siitä, että se on perhejuhla. Ikävää ehkä, mutta totta. Nykyään se on muodostunut naisten 'prinsessajuhlaksi', missä ei ole minusta mitään perheitä yhdistävää tai perinteistä taustalla.

ryhtyä kummiksi, mutta ei se asiaa paranna ettei se kerro sitä suoraan. Suurin osa ei kehtaa sanoa ei, ovat sitten vain huonoja kummeja. On se kuitenkin pahempi.



Sitä mä en sen sijaan tajua, että miksi ap ylipäänsä halusi veljestään lapsensa kummia, kun perheen suhteet ovat noin huonot.