7v lapsen harrastus veisi vaikka koko lapsen...

joukkuevoimistelua harrastuksina! Sen sijaan lapset on käyneet erilaisia uimakouluja, luistelukoulun, kesällä jalkapallokoulun ja toinen harrastaa palloiluKERHOa ja toinen kerran viikossa ihan tavallista jumppaa. Minusta lapsen pitää saada olla lapsi ja harrastusten kevyitä ja sellaisia ettei niihin mene koko perheeltäkään aikaa eikä vaivaa.

että olen pojilta kieltänyt jääkiekon ja jalkapallon kokonaan, koska kuvittelen että se on juuri tuota mitä tuossa kerrot...



Lapsi aloitti musiikkiopiston (jee, tunti viikossa, sehän on ihan ok) mutta jotenkin sekin harrastus on turvonnut. Nyt on soittotunti, teoriatunti ja puhallinorkesteri. Toki nämäkin ovat paljon vähäisempiä, kuin jossain joukkueurheilussa, joten annan käydä.



Nuorempi käy vain muskarissa, mutta en mä sitäkään aio päästää jalkapalloon tai jääkiekkoon...

Johan olit itsekin pohtinut noita olennaisia, eli kärsiikö toinen lapsi? Ovatko molemmat vanhemmat mukana arjessa ja kuljettamassa? Silloin ehkä onnistuu.



Lapsen itsensä kannalta antaisin varmaan yrittää, mutta jos näyttää väsyvän niin silloin pitää vähentää menoja - vaikka kesken kauden. Toinen tai oikeastaan ensimmäinen on koulu: sen on mentävä hyvin ja siihen on ensisiajisesti voimien riitettävä.

Päätettiin viime syksynä, kun aloitti ekaluokan, ettei voida harrastaa niin usein kuin olisi pelejä ja harkkoja. Meinattiin jo lopettaa, mutta puhuttiin valmentajan kanssa, joka pyysi antamaan pojan jatkaa, kun on innostunut. Käydään harkoissa ja peleissä silloin kun jaksetaan ja meille sopii. Niin näkyy tekevän suurin osa muistakin.



Ihan hyvin on pärjännyt mukana ja edistynyt. Ei kuitenkaan olla treenaamassa pojasta uutta jari litmasta.

Kuten jo taisin mainitakin, mutta tämä on siksikin niin "hankalaa" kun minusta on hyvin tärkeää myös se että on niitä harrastuksia/harrastus.

Ettei sitten käy niin että lapsi on varhaispuberteetissä tai teinikuohuissaan "vain koulussa ja kotona ruudun ääressä" tai pyöri vain jossakin kylillä jonkun jengin mukana.

Hyviä puolia myös sosiaalistuminen, ryhmähengessä mukana olo, liikunnan saaminen jnejne.

No, kai sitä pitäis valmentajalta kysyä miten suurta osallistumista hän "vaatii" tässä vaiheessa, tai siis taitojen kehitys yms vaatii.

Ihan paikallaankaan ei voi lajissa polkea...



Ap

"se oma juttu", koulutyön katkaisija, itsenäisyyden opettaja, innostaja arjen harmauteen jne.

Ja lapset saavat käydä. Me vanhemmat joustamme. Mutta kun lapsen jaksaminen hiippuu niin vähennetään heti.

puolustelevat tätä sillä ettei sitten teininä roikuta jengeissä tms. Onhan niitä vaikka kuinka niitä harrastuksia joissa käydään 1 kerran viikossa eikä yhtään enempää ja harrastusta voi silti jatkaa vaikka koko elämänsä ajan.



Toki on eri asia jos ihan oikeasti paljo harrastaminen perheelle sopii, mutta pitää muistaa, että muitakin !hyviä! vaihtoehtoja löytyy, sellaisia jotka kuormittaa sekä perhettä kokonaisuutena, vanhempia ja lapsia vähemmän! Meillä ainakin perheen yhteinen aika ja vapaa puuhailu ovat tosi tärkeitä. Kun molemmat vanhemmat käy päivätyössä, yhteistä aikaa on vain illat ja niitä ei viitsisi käyttää pelkästään harrastuskuskailuihin ja harrastusympyröihin muutenkin sekä kellon kyttäämiseen (koska pitää lähteä, koska hakea jne).



Itse suosittelisin ihan reilusti ap:lle ja muillekin rennompaa harrastusta! Niitä löytyy ihan joka paikkakunnalta ja niissäkin saa sellaisen pohjan että hyvin voi edetä "kilpauralle" sitten teininä tms, jos intoa löytyy. Alakouluikäiselle ei minun mielestä kovin hyvin sovi aktiivinen treenaaminen.

Se määrä ei ollutkaan pointtini tuossa "harrastus tärkeää teininäkin" kommentissani..

Enkä tiedä sitäkään mitä ne "5x viikossa harrastuksissa käyvät"-perheet ovat mieltä asiasta, meillä kun se määrä on pysynyt siinä 2-3x/vko ja siinä jo mukana mahdollinen turnaus.



Ap

kun 7-vuotiaamme ei jalkapallosta kiinnostunut jalkapallokoulua pitemmälle. Häntä kiinnostaa enempi taideharrastukset. Ja meillä useampia lapsia, joten viemistä riittää vaikka jokaisella olisi vain 1 harrastus.

Itse kuitenkin ajattelisin, että lapselle on tärkeä harrastaa lajia, josta on kiinnostunut ja jota haluaa harrastaa. Meillä on joukkuelajeista todella innostunut 5-vuotias ja näiden samojen asioiden kanssa painitaan. Mutta itse en kyllä harkitse sellaista vaihtoehtoa, että luopuisimme lapselle rakkaasta harrastuksesta vain sen takia, että vanhemmat haluaisivat jotain rennompaa...

Meillä nimittäin jääkiekko ja jalkapallo ovat lapselle henki ja elämä. Onneksi toistaiseksi kaudet menevät meillä limittäin, jääkiekkokausi juuri loppui ja jalkapallotreenit jatkuvat talvitauon jälkeen ensi viikolla. Lapsi jo toiveikkaasti laskeskeli, että treenejä olisi joka toinen päivä ja oli aika pettynyt, kun sanoimme, että vain kahdet treenit per viikko :) Turnauksia muutama kauden aikana, normaalit sarjapelit yleensä korvaavat toisen harjoituskerran.

Lapsi on pienestä pitäen tuntenut vetoa palloilulajeihin ja pelaaminen on parasta mitä tietää, lapsen sanoin "liian kivaa" (=ei malttaisi lopettaa pelejä...), joten jotenkin yritämme saada aikataulut sopimaan jatkossakin. Me vanhemmat olisimme ehkä ehdottaneet lapselle "helpompia" lajeja, mutta toki kuuntelimme lasta kun pitkään toivoi em. lajeihin pääsevänsä. Ja piti odottaa, että ikääkin tuli tarpeeksi. Mutta kannattaa noiden aikataulujen kanssa tosiaan muistaa, että tekee sen mikä tuntuu hyvältä. Valmentajan kanssa voi olla hyvä neuvotella, mikä olisi teidän tapauksessanne paras ratkaisu, ettei lapsi jää mistään olennaisesta "paitsi". Lapsella täytyy olla aikaa muuhunkin eikä saa kokea harrastusta rasitteena. Sellainen käytännön vinkki vielä, että kannattaa heti alkuun tiedustella kimppakyytimahdollisuutta. Muillakin perheillä on ihan sama kuskausongelma, joten kiinnostuneita voi löytyä useitakin. Jalkapallossa ei edes tarvita sellaista varustemäärää kuin esim. jääkiekossa, joten kyydit helppo järjestää.

Itse suosittelisin ihan reilusti ap:lle ja muillekin rennompaa harrastusta! Niitä löytyy ihan joka paikkakunnalta ja niissäkin saa sellaisen pohjan että hyvin voi edetä "kilpauralle" sitten teininä tms, jos intoa löytyy. Alakouluikäiselle ei minun mielestä kovin hyvin sovi aktiivinen treenaaminen.

tod näk viimeistään teini-iässä lapsi haluaa itse lopettaa ja tilalle tulee kavereiden kanssa hengailu joka parhaimmassa tapauksessa sekin sisältää pelailua, pojat kun on luonnostaan liikunnallisia ja kilpailuhenkisiä. Todella harva harrastaa enää lukioikäisenä jääkiekkoa/jalkapalloa seurassa, verrattuna määriin jotka harrastavat näitä lajeja ala-asteella.

Pitää myöhemmässä vaiheessa lapsen kaidalla tiellä.

Pojilla aina vaara ajautua väärään porukkaan.

Meillä poika 6v. aloittaa jalkapallon pelaamisen.

Toivoisin, että poika jäisi sille tielle.

Nyt jo pojalla aivan vääränlaisia kavereita.

meidän poika lopetti jalkapallon, koska olisi halunnut vain "harrastaa jalkapalloa". Ei jaksanut sitä, että oli neljät treenit viikossa, pakolliset juoksulenkit väli-iltoina, ja lisäksi turnauksia ja pelejä ympäri maakuntaa jatkuvalla syötöllä. Osaksi vaikutti myös se kauhea kilpailuhenki siitä, kuka on paras, ja kuka huonompi. Oltiin tosi tyytyväisiä, kun lopetti, stressasi koko perhettä. Missä on oikeat lasten harrastukset? Sellaiset, joissa vain harrastetaan kerran viikossa, eikä mennä veren maku suussa?