Onko kahden pienen lapsen kanssa etenkin eka vuosi kauhean rankkaa?

Ikäeroa 1 v 8 kk. Valvoin hirveästi, juuri siksi kun esikoinen heräsi aikaisin ja lopetti vieläpä päiväunet alle 2-vuotiaana. Kyllä minä vein lapsia ulos ja tein ruuat ja pyöritin arkea vaikka väsytti. Itsekin lähdin iltakävelylle usein yksin vaikka olin tosi väsynyt, koska uskon, että liikkuminen ja pieni oma hetki antaa kuitenkin voimiakin.



Yhtään hetkeä ei ollut, että olisi ollut liian rankkaa. Eli enemmän lapsista on iloa kuin riesaa. Ja kun kuopus täytti vuoden, elämä muuttui kokonaan. Säännöllinen rytmi ja keskenään viihtyvät lapset. Ja yhtäkkiä elämä onkin helppoa eikä väsytä.

Ja pienemmän vauva aika on menny hurjaa vauhtia ilman stressiä kun on jo toinen.

Elä suotta pelkää, pistät perheelles arkirutiinit kuntoon niin kaikki menee hyvuin!

Meillä esikoinen on ihan mielissään alusta asti ollu vauvasta kun otin aina hänet huomioon, mm.pestiin pylly yhdessä, esikko sai antaa pullosta maitoo, sai työntää vaunuja jne, jne..

Ite oon paljon pirteempi nyt kun esikoisen vauva/taaperoaikaan, nyt elämän osaa ottaa rennommin ilman turhaa panikointia.

Mutta korostan vielä rutiineja, meillä vanhempi tietää mitä seuraavaks tapahtuu niin ei sitten kiukkua vastaan...

esikoisen ja keskimmäisen ikäero 1v4kk ja keskimmäisen ja kuopuksen ikäero 1v8kk. Ei ole ollut minusta muuten rankkaa, kuin ainoastaan sairastamiset. Kahdella ensimmäisellä oli kova korvakierre, joka vei voimia. Keskimmäisellä myös allergiat työllistivät. Mutta paljon leikkivät keskenään eikä mustasukkaisuutta näkynyt!

Meidän lapsilla on ikäeroa 1,5 vuotta. Esikoinen oli helppo lapsi, kuopus taas "hankala". Onneksi molemmat nukkuneet yöt aika hyvin nuorimman synnyttyä, silti oma aika jää vähiin kun kuopus nukkuu vain pienet päiväunet pitkistä yhtämittaisista yöunista (23-07) johtuen. Tunnen monia joilla on ollut toisinpäin, eli esikoinen hankalampi ja kun toinen on ollut helppo niin hehkuttavat, kuinka helppoa on kahden kanssa. Meillä on kyllä ollut raskasta, eikä tosiaan aina ulos jakseta, mutta mitä sen väliä, ei kaikilla täydy olla samanlainen päivärytmi...Me ulkoilemme mielummin iltaisin koko perheen kanssa ja viikonloppuisin. Asutaan kaukana asutuksesta niin ei ole leikkipuistoja ym. Nyt keväällä kyllä ollaan enemmän ulkona, asutaan melkein ulkona:D.



Kannattaa myös varautua siihen, että kahden kanssa ei noin vain lähdetä kauppaan tai kylille (ainakaan meidän villin esikoisen ja känkkäränkkäisen nuorimmaisen kanssa) ja kodinhoito ei voi aina olla niin prikulleen. Silti en missään nimessä kadu että "teimme" kaksi lasta pienellä ikäerolla. Ovat jo nyt hyviä kavereita ja varmasti tulevat olemaan kuin paita ja peppu. Ulkoilu ja kaupoilla käyntikin helpottaa pikkuhiljaa kun esikoisella tulee järkeä päähän.

Ja se myös on erilaista, että sitä todellakiin eletään niiden lasten puolesta ja ehdoilla, että molempien vanhempien on uhrattava omia menojaan ja keskityttävä siihen tärkeimpään. Meillä on ainakin parhaina päivinä hulvattoman hauskaa 1,5 -vuotiaan ja 3-vuotiaan kanssa. Nyt kun vihdoin esikoinen on alkanut käyttää pottaa ja kuopus ei ole enää niin äidissä kiinni, vaan leikkii jo paremmin. Useimmiten koti on kuin taistelutanner sillä esikoinen saa usein "vapaat kädet" tehdä pahuuksiaan kun ei aina voi olla näköpiirissä. Kun sairastaa ja on kotona lasten kanssa, se on kamalaa! Mutta silti olemme harkinneet kolmannen lapsen hankkimista parin vuoden kuluttua, sillä kyllä ne ovat niin iki ihania!

ja sanoisin, että eka vuosi on ollut tähän mennessä helpoin.

Molemmat nukkuivat hyvin yöt ja lisäksi päiväunet eli jäi aikaa itsellekin, pysyivät rattaissa paikoillaan, eivät tapelleet jatkuvasti kuten nykyään, söivät mitä tarjottiin jne.



Nyt kun molemmilla (3 ja 5 vuotiaat) on oma voimakas tahto ja nuorempi on hyvin ehtiväinen tapaus, tekisi mieli pitää välillä muutaman viikon loma tästä sirkuksesta.