Missäpä olitte ,kun estonia upposi .
Minä muistan vain siskoni pojan poika syntyi sinä yönä.
Kommentit (56)
, seurasin niitä ja lähdin sitten järkyttyneenä järjestetylle retkelle Fazerilaan...
enkä tajunnut ollenkaan mistä ne puhuivat. En ollut koskaan kuullutkaan mistään Estoniasta ja luulin että jossain tyyliin Atlantilla oli joku paatti uponnut.
Taisi olla eka vuosi, kun asuin poissa vanhempien luonta ja asuin yksin.
Aamulla avasin radion heti herätyäni ja ihmettelin, että mitä ihmettä ne sielä selostaa. En eka tajunnut sen olevan totta.
Heräsin keskellä yötä siihen, etten saa vedettyä henkeä. Aamulla sitten tajusin miksi.
8v oli lähdössä kouluun ja kinasteli veljensä 6v kanssa, kun avasin telkun, kerta sanomalla lapset hiljenivät, kerrankin, kun tajusimme mitä televisiosta tuli.
Muistan miten 6v:n kanssa vedimme taloyhtiön lipun puolitankoon iltapäivällä, hänen toivomuksestaan.
vauva 3 päivää vanha, hoitajat tuli herättämään ja kokoonnuttiin katsomaan telkkaria, kyllä oli kauhea olo, tuntui jääkylmältä kun ajatteli mitä oli tapahtunut niille ihmisille. Kämppäkaverina oli nainen joka oli itse ollut laivalla töissä ja tunsi monta ihmistä jotka olivat luultavasti sielä Estonialla.
ja ollaan itse ennen uppoamista seilattu sillä laivalla..hyvä ettei upottu silloin!!!
siskoni oli vähän aikaa sitten ollut häämatka risteilyllään, kylläkin Ruotsin laivalla
Luulin ensin, että puhuttiin vanhasta onnettomuudesta (sitä ennen oli englantilainen laiva uponnut).
sanoin ,että en usko. Tottahan se oli kävin tosi pitkään surutyötä niiiten puolesta jotka eivät päässeet pois.
ja olin menossa työvuoroon. Laitoin autoradion uutiset päälle, kun seisoskelin liikennevaloissa...Ympärillä oli aivan pimeää ja tuulista...
Muistan vieläkin sen kauhun, kun uutisesta kuulin. Paria päivää aikaisemmin olin jutellut isäni kanssa, ja hän oli sanonut lähtevänsä laivalle.
Onneksi hän ei ollut siinä.
ja kuulin vasta mentyäni kouluun. Opiskelijakaverit kertoivat ja koko päivän koulun yli pörräsi helikoptereita. Tunnelma on jäänyt päähän; surullinen, äärettömän surullinen :(