Lue keskustelun säännöt.
Saako teidän 2-vuotiaat valtavia raivareita?
01.05.2010 |
Ensiksi sanoisin, että en ole ensiäiti vaan minulla on kyllä vertailukohtaa esikoisesta. Esikoinen kylläkin tyttö ja tämä kuopus poika. Meidän 2v on kyllä aina ollut temperamenttinen ja raivareita on aiemminkin tullut, mutta tilanne on rauennut nopeasti. Nyt nämä raivarit on päälle viikon aikana moninkertaistuneet ja ei meinaa millään laantua. Kerran jo hoidostakin soitettiin, että pikkumies kauheassa raivossa ollut puoli päivää. Nyt olen alkanut laittamaan osan tästä uhmaiän piikkiin ja osan sen piikkiin, että lapsi ei saa yhtä pitkiä yöunia kuin ennen. Isoon sänkyyn siirtyminen 1,5viikkoa sitten on vähentänyt unia noin 1,5-2h/yö. Nukahtaminen kestää kauemman ja herää jo viiden jälkeen. Mitäs luulette voisiko tämä olla yhteydessä? Ja mitä teette kun raivo alkaa? Me koetamme olla huomaamatta, mutta se ei toimi. Sitten syliin ja yrittää rauhoitella, ei toimi. Lopulta kotiolosuhteissa joku lastenohjelma saa pojan yleensä rauhoittumaan. Missä vaiheessa pitää miettiä onko lapsella jotain hätänä, vai onkohan vielä normaalia. Muun ajan ja varsinkin kotona on oikein iloinen ja touhuaa tyytyväisenä. Ei mitenkään haastava vain nuo purkaukset on tosi kummallisia.
Kommentit (26)
heittäytyy ihan maahan karjumaan, kestää 2-10 minuuttia että menee ohi. Parhaiten menee ohi niin, etten kiinnitä huomiota ja jos ei mene niin se yleensä auttaa, että otan lasta käsistä kiinni, katson silmiin ja sanon että äiti tietää että sinua harmittaa ihan kamalasti kun et saanut sitä lelua/et onnistunut laittamaan kenkää jalkaan.
Meillä poika oli vähän kovapäisempi ja haastavampi tässä iässä myös, meni 3v:nä sitten vihdoin ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ollut paljon harmonisempi päivä. Tietysti herkästi raivostuu jos joku asia ei mene niin kuin haluaa, mutta ohi tilanne on mennyt ihan itsestään kun ollaan oltu kiinnostuneita esim. esikoisen tekemisistä ja huomaamatta raivoamista. Näitä raivareita ollut varmaan 4 kpl ja kestäneet max 5 minuuttia. Mutta viime yönä poika nukkuikin 12h! Ja torkkujakin 2,5h. Katsotaan nyt miten huominen hoitopäivä sujuu ja yö...
t.ap
joten en voi auttaa. Normaalilta tuo ei vaikuta, jos hoidostakin otetaan kotiin yhteyttä asian tiimoilta.
Meillä oli myös esikoisella (tyttö) 2v lähtien. Näitä kesti lähemmäs 6-vuotiaaksi (vuotta aikaisemmin kävin neuvolapsykologillakin juttelemassa). Eipä noille oikein mitään voinut. Pahimmillaan kohtaus kesti 2h, pelkkää huutoa, jolloin lapseen ei saanut mitään järkevää kontaktia. Väsymys ehdottomasti pahentaa näitä.
Kannattaa lukea Ben Furmanin kirja "Elina kesyttää tiikerin" tai paremminkin se info sieltä lopusta. Mulle ainakin oli helpotus lukea, ettei vika ole minun toimissani ja kohtauksissakin olen toiminut ihan oikein. Eikä lapsi myöskään ole hullu :) Aivojen kiukunhallinta vaan on kehityksestä jäljessä. Aika parantaa :)
Minulla myös nyt pari nuorempaa, eikä heillä missään nimessä ole ollut tuollaista. Ei juuri mitään mahdotonta uhmaakaan.
aamusta iltaan lähes tauotta juuri parivuotiaana. Jos puin hälle "väärän" paidan kiireessä päälle niin huutoa saattoi kestää pari tuntia helpostikin. Ja ihan normaali lapsukainen on, vaikkakin helposti tulistuva edelleenkin ja nyt 4-vuotiaana ei raivoa läheskään yhtä paljon ja pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta lähinnä raivoaa vain minulle, ei kai ole tarhassa niin "kotonaan" että kehtaisi.
Lapsilla on erilaisia temperamentteja. En nyt lähtisi kauhistumaan jos pk:sta ovat ottaneet yhteyttä, mutta hyvä jos asiaan on paneuduttu.
Tsemppiä ap, huikean temperamentin omaavan lapsen kasvattaminen on vaativaa puuhaa. Mutta ovat kuulemma älykkäitä ja pääsevät elämässä pitkälle, jos vanhemmat vaan osaavat luovia lapsen suuntaamaan energiansa oikeisiin uomiin.
Sitä väsymystä tosiaan olen ajatellut itsekin. Kun aamu meillä alkaa tällä hetkellä klo. 5.00 jotain ja sitten hoidossa on oma meininkinsä ja raivoaminen alkoi tänä yhtenä päivänä juuri ennen torkkuaikaa (oli varmaan ylikierroksilla) ja raivo jatkui kun heräsi torkuilta niin olisikohan jäänyt torkut kesken tai ei ollut saanut juotavaa tarpeeksi. Kiitos vinkistä Ben Furmanin kirjaan. Katsastan sen seuraavalla kirjasto käynnillä. Aika rankkaahan tämä on, mutta jotenkin tuntuisi, että ajoitus on sen sänkyvaihdoksen kanssa. Voi kun ei jatkuisi siihen 6v ikään!
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä johtuu, että esikoisella ei niitä raivareita ollut, mutta tällä kakkosella on? Ihan sama kasvatus.
t.ap
klo 5.00 on kyllä aikainen herätys joten varmasti sillä on suuri vaikutus että lapsi on jo väsynyt päiväkodissa ennen päiväuniaikaa. Ja yliväsyneenä saisi sitten kunnon raivokohtauksia.
Ja tämä voi hyvin olla nopeasti ohimenevä vaihe taikka sitten jatkua jonkin aikaa tai lieventyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkälainen päivärytmi lapsella on muuten? Ulkoileeko joka päivä? Miten lapsi syö (minkälaista ruokaa ja minkä verran)? Saako paljon sokeria?
Muuten kuulostaa suht normaalilta, melkoista showta aikuisen näkökulmasta ja olette varmasti väsyneitä. Pahalta kuulosti kuitenkin se, että tv:tä käytetään lapsen rauhoittamiseen. Ymmärrän että olette kokeilleet kaikkea, mutta olisiko kuitenkaan mitään muuta keinoa? Loppuuko huuto jossain vaiheessa jos vain annatte lapsen huutaa ja raivota?
helpotus kuulla, että tämä suht normaalilta vaikuttaa. Tullut kyllä vähän shokkina minulle ja miehelle. Varsinkin se päiväkodin soitto. Varmasti sekin poikaa ärsyttää kun ei vielä kaikkea ymmärrä ja osaa sanoa vain joitakin sanoja. Mutta tuo väsymys minusta on ollut se suurin syy. Lisäksi huomasin, että hoidossa kaksi tätiä olleet poissa viime viikon ja ihan uusia kasvoja hoitajina. Ehkäpä sekin ollut vähän liikaa muutosta.
Jännä juttu kun aina olen enemmän ollut huolissani herkästä esikoistytöstäni, mutta ehkäpä se herkkä on tuo meidän pieni suuri mies.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mistä johtuu, että esikoisella ei niitä raivareita ollut, mutta tällä kakkosella on? Ihan sama kasvatus.
t.ap
Lapsen temperamentti pitää ottaa kasvatuksessa huomioon ja toimia sen mukaan.
tuo tv tuli sitten käyttöön kun ei mikään muu auttanut. Toisaalta huono juttu, että poika saa sillä negatiivisella käytöksellä huomiota. Pitää seuraavaksi kokeilla vaikka kirjaa.
t.ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen tyttö ja vaikka onkin tempperamenttinen, niin kiukut on aina menneet suht nopeasti ohi. Pojalla alkoi nuo raivokohtaukset juuri reilun kahden vuoden ikäisenä ja nyt 2,5 vuotiaana ovat ehkä hieman helpottaneet. Yleensä annetaan "tilaa omille tunteille"... :) Aina välillä kysellään joko haluaisi sopia jne. ja kun itse on välmis tulee nykyään pyytämään anteeksi. Alussa selitin hänelle näiden kuikkukohtausten yhteydessä tai niiden jälkeen miten paha mieli äitille tulee... ja yritin kannustaa parempaan käytökseen. Vieläkin noita raivokohtauksia tulee, mutta eivät kestä yhtä kauan. Ja mikä tärkeintä niin nykyään pyytää kiukutteluaan anteeksi ja jaluaa sylitellä ja halailla jonkin aikaa.
Tuollaiset 8 antamat kommentit kannattaa jättää täysin omaan arvoonsa. Siinä perheessä todennäköisesti kasvaa todella ahdasmielistä omaan napaan tuijottavaa porukkaa.
Tsemppiä, toivottavasti teilläkin jossain vaiheessa helpottaa!
mistä johtuu, että esikoisella ei niitä raivareita ollut, mutta tällä kakkosella on? Ihan sama kasvatus.
t.apLapsen temperamentti pitää ottaa kasvatuksessa huomioon ja toimia sen mukaan.
ajatellut, että pilkkuja katsotaan, mutta tottakai meillä kasvatuksessa otetaan huomioon lapsen persoona ja temperamentti. Alusta lähtien olen huomannut, että lapseni ovat kuin yö ja päivä: Toinen rakastaa porkkanoita, toinen vihaa, toinen nukkuu hyvin, toinen ei, toinen on ujo, toinen ei jne. Siltikin kasvatusperiaatteet on samat. Ja meillä ainakin kummallakin on esim. se sääntö, että ketään ei saa satuttaa.
t-ap
Osa syy raivokohtauksiin voi myös olla ettei lapsi osaa vielä sanoa selkeästi mitä haluaa... Meillä ainakin tuo raivokohtausten lieventyminen liittyi tuohon puheen oppimiseen. Tai ainakin saatui samaan aikaan, en tiedä minkä verran se siihen vaikutti
OMIA tunteitaan, jos hän joutuu miettimään, miltä ÄIDISTÄ tuntuu. "...miten paha mieli äitille tulee..."
Esikoinen tyttö ja vaikka onkin tempperamenttinen, niin kiukut on aina menneet suht nopeasti ohi. Pojalla alkoi nuo raivokohtaukset juuri reilun kahden vuoden ikäisenä ja nyt 2,5 vuotiaana ovat ehkä hieman helpottaneet. Yleensä annetaan "tilaa omille tunteille"... :) Aina välillä kysellään joko haluaisi sopia jne. ja kun itse on välmis tulee nykyään pyytämään anteeksi. Alussa selitin hänelle näiden kuikkukohtausten yhteydessä tai niiden jälkeen miten paha mieli äitille tulee... ja yritin kannustaa parempaan käytökseen. Vieläkin noita raivokohtauksia tulee, mutta eivät kestä yhtä kauan. Ja mikä tärkeintä niin nykyään pyytää kiukutteluaan anteeksi ja jaluaa sylitellä ja halailla jonkin aikaa.
Tuollaiset 8 antamat kommentit kannattaa jättää täysin omaan arvoonsa. Siinä perheessä todennäköisesti kasvaa todella ahdasmielistä omaan napaan tuijottavaa porukkaa.
Tsemppiä, toivottavasti teilläkin jossain vaiheessa helpottaa!
Esikoinen repäisi aina ihan täydellisesti pelihousunsa (löi, repi, puri, potki...) ja saatiin neuvolasta ohjeeksi kokeilla kiinnipitoa. Se auttoikin ja lopulta lapsi aina nukahti syliin - heräämisen jälkeen sitten juteltiin tilanteesta. Tämä meni ohi ehkä puolessa vuodessa ja nykyään esikoinen (8v) suuttuessaan lähinnä huutaa tai purskahtaa itkuun.
Kuopus taas - lähinnä kiellettäessä - suuttui kiellosta ja tömisteli tiehensä ja heitteli/töni/potki tavaroita tai alkoi huutaa pää punaisena. Tämä helpotti muutamassa kuukaudessa ja kuopus (5v) ei edelleenkään suutu kovin helposti, mutta suuttuessaan haluaa olla yksin eli juoksee tiehensä.
Keskimmäinen lapsi oli paljon tasaisempi eikä raivonnut juuri koskaan. Nämä kaksi muuta ovat varsinaisia kuumakalleja, eli sanoisin ihan normaalia.
mutta onpas mukava, että joillakin muillakin on yhtä temperamenttisia lapsia ja vaihe on ohi menevä. Saas nähdä kauanko kestää, mutta ei auta muuta kuin sopeutua tähän.
Kiitos vastanneille.
t.ap