En ikinä pyytäisi apua neuvolasta,

vaikka olisin kuolemaisillani väsymykseen. En haluaisi kirjoihin ja kansiin mitään perhetyöntekijöitä tai lastensuojeluita... Järjestään saa tältä palstalta lukea että mitään apua ei ole ollut ja sitten on loppuiäkseen ongelmaperhe.

Uskon kyllä että Sinulla ihan oikea pointti.Avun tarjoilioiden olisi kyllä syytä syynätä työtapojaan ja vanhempien kuuntelemista.

Olisko niin että huoli lasten ja perheiden hyvinvoinnista on niin suuri tänäpäivänä että ammattiauttajatkin hosuvat ja tunkeilevat liikaa (hyvää tarkoittaen aivan varmasti!)kuuntelematta mihin vanhemmat apua tarvitsevat.

Ei ole helppoa vanhempien muutenkaan kääntyä apua hakemaan tilanteessa jossa itsetunto usein omassa vanhemmuudessa on nollilla.Kun empatia ja kuuntelu ei toteudu ja apu koetaan pikemmin holhouksena ja tunkeiluna silloin ei kyllä avusta voida puhua!

vanhemmuuteen KUULUU hakea apua silloi kun oma takki alkaa olla tyhjä. Osoittaa todella huonoa arvostelukykyä jättää avunpyyntö tekemättä siinä pelossa, että siitä jää merkintä potilasasiakirjoihin.



Ole itse terveydenhuoltoalan ammattilainen, joka myös itse on tarvinnut apua yllättävän kriisin ja siitä seuranneen masennuksen takia. En koe leimaantuneeni millään tapaa. Päinvastoin koen olevani hyvä äiti, sillä hain apua ja tulin autetuksi. Sain myös tukea vanhemmuuteeni ja eivätkä lapseni joutuneet kärsimään vaikeuksistani kohtuuttomasti.

mutta fiksu vanhempi välttää hankkimasta perheelleen lisävaikeuksia.



Ja se, että olet itse alalla tarkoittaa sitä, että sinua kohdellaan toisin kuin normaalia asiakasta. Et tiedä perusarjesta mitään.



Pelottavaa, että joku sinunlaisesi huseeraa terveydenhuollossa... Tyhmä ja mt-ongelmainen hoitaja ei ole mikään ilo asiakkaille.

mutta tunnen sellaisia jotka ovat. Perhetyöntekijät ovat lopettaneet käynnit kun vanhemmat ovat ilmoittaneet ettei tarvetta enää ole. Mikäs siinä muka on ongelmana? Ei ole tullut soittoja, jälkitarkistuksia, mitään... Lakatkaa nyt jo maalailemasta piruja seinille:D Ihan kuin koko maailma olisi täynnä kusipäitä, vain av:laiset loistavat ihanilla persoonallisuuksillaan. Helou...

Ja se perhetyöntekijä voi vielä vuosienkin päästä kirjoitella perheestä lausuntoja.



Eli sitten pitää toivoa, että a)perhetyöntekijää on pidetty tarpeeksi hyvänä ja että b)yksikään lapsista ei joudu esimerkiksi tapaturmaan tai teininä harhapoluille.



Siinä vaiheessa nimittäin kaivetaan kyllä esiin perheen tausta ongelmaperheenä. Ja tosiaan perhetyöntekijä voi vallan hyvin "muistella" nähneensä ongelmia jo silloin jne.

Ajattelitteko hoitaa/kouluttaa lapsenne ihan yksin? Kieltää ainakin opo-käynnit jne? Kyllä kuka tahansa hoito/kasvatusalan ammattilainen voi "muistella" ja ihan varmasti tehdään muistiinpanoja:) Ja tosiaan myös neuvolassa voidaan leimata ongelmaperheeksi ihan ilman avunpyyntöjä.



Lisäksi kannattaa miettiä, kummalla tavalla teistä todennäköisesti tulee ongelmaperhe: hakemalla apua vai patoamalla ongelmia? Mutta ihan sama, kunhan vain TEITÄ ei voi syyttää, niinkö?

muut kuin perheeseen lähetetyt perhetyöntekijät tai muut sosiaalityöntekijät.



Ja voi tietenkin neuvolakin leimata ongelmaperheeksi, mutta ilman noita raportteja ja muisteluja, se jää vain mielipiteeksi.

että heillä kyllä riittää asiakkaita niin, ettei ketään siellä pidetä pidempään kuin tarvis.



En ymmärrä mistä tämä tämmöinen vastakkainasettelu kumpuaa. Lastensuojelun ideahan on tukea perheitä ja vanhemmuutta ennen kuin tilanne kotona kärjistyy ja jaksaminen loppuu.

Jos itselläni olisi vaikea tilanne, varmasti ottaisin avun vastaan.

Lastensuojelusta puhuttaessa kaikki heti ajattelee jotain huostaanottoa, vaikka se on vasta äärimmäinen toimenpide, kun mikään muu tukitoimi ei auta (kiireelliset tapaukset erikseen). Ensin tuetaan vanhempia avohuollon toimenpiteillä, sen sanoo lakikin.

mikä sitten on "tarvis"? Veikkaanpa että siinä onkin koko jutun pointti - heistä tarvis on paljon suurempi kuin kynsiin joutuneesta.



Ja ei kannata myöskään olla niin sinisilmäinen, että a) uskoo kaiken mitä sieltä sanotaan ja b) kuvittelee että laki jotenkin suojaisi.

Pienillä paikkakunnilla joutuu helposti silmätikuksi ja sana kiirii kauas (turha luulla että mitään salassapitovelvollisuutta kauheasti pienillä paikkakunnilla noudatetaan), sen sijaan isossa kaupungissa ei riitä aika eikä mielenkiinto, joten perheet saavat olla rauhassa lastensuojelun asiakkaina.

sehän juuri ongelman tekee ettei hae apua eikä saa ongelmia ratkaistuksi. Leimautumisen pelko on aika vanhakantaista ja osoittaa huonoa arvostelukykyä. Oletko muuten riippuvainen toisten mielipiteistä? Meillä on toimiva sosiaali- ja terveydenhuolto jolta on mahdollista saada apua vastaan kun sitä vaan pyytää.

Ja leimautumisen pelko on ihan alkeellista itsesuojeluvaistoa.

on niin yleistä että eipä siinä paljoa leimaudu, ainakaan isolla paikkakunnalla. Monella monen lapsen perheellä on ollut perhetyöntekijä (ja ennen oli kodinhoitajan saaminen ihan normaali juttu kaikille) eikä se leimaa perhettä millään lailla.

mutta ei kyllä muuten.



Ja takuulla leimaa ja ne perhetyöntekijän muistiinpanot on myös ikuisia. Ja hän voi kirjoittaa myöhemminkin lausuntoja loputtomiin vaikutelmistaan.



Eli ei sitten kannata yhdenkään lapsen olla hankala teini. Ettei joudu huostaan. Perhehän on siinä vaiheessa jo "vuosien takaa ls-perhe".

itse kyllä todellakin pyysin apua neuvolasta, ja onneksi sitä sain. Meillä on käynyt perhetyöntekijä ja olen itse käynyt perheneuvolassa. En koe olevani kenenkään silmissä ongelmaperhe, kun tarvitsen apua pyydän sitä, ennen kuin todelliset ongelmat alkavat. Missään minua ei myöskään ole kohdeltu mitenkään erityisesti.



Mutta tässä on varmaan todellakin alueellisia eroja. Silti, haluan kyllä rohkaista, jos joku tarvitsee apua kannattaa sitä hakea! Se varmaan se paradoksi onkin, kukaan ei tule kotiin apua tarjoamaan, sitä pitää aktiivisesti osata hakea ja vaatia, mutta toisaalta, kun olet uupunut, niin voimat eivät siihen rumbaan riitä.

pieni paikkakunta ja anoppi vielä kunnalla töissä, hoitaa sosiaalipuolen sihteerin hommia. Varmaan kiirisi sana nopeasti. Onneksi ei ole tarttenut sossun puoleen kääntyäkkään...

on jo lastensuojelua, ehkäisevää sellaista, jotta aika moni suomalainen perhe on lastensuojelun asiakas ;)



Naurettavaa jättää hakematta apua ja joutua kenties vielä suurempaan liriin (vahingoittaa kenties itseään ja lapsen kehitystä), kuin että saisi tukea perheen arkeen ja näin välttyisi mahdollisesti rajuilta seurauksilta.



Ei kai siinä mitään, jos jaksaa eikä koe väsymystä ongelmaksi, mutta siinä vaiheessa, kun jo miettii tarvitsevansa apua, muttei vain "kehtaa" niin väsymys on liian pitkällä.

en minäkään uskaltaisi sanoa neuvolassa miltä tuntuu...pelkään että leimaisivat hulluksi.olen ollut lastensuojelun tarkkailussa,käynnit lopetettiin,kun totesivat ettei oo mitään aihetta ...

Menepä katsomaan Googlesta, mitä tarkoittaa lastensuojelu.



Päivähoito on hoitoa, jota lapsi saa kun vanhemmat ovat töissä.

Perhetyöntekijää tarjottiin, kun kaksoset syntyi. Mitään lastensuojelumerkintää täällä ei tehdä ja perhetyöntekijät olivat aivan ihania ja keskittyivät tosiaan vain lastenhoitoon.



Myöhemmin kävin miehen kanssa myös perheneuvolan parisuhdeterapiassa ja sitä kautta taas tarjottiin perhetyöntekijä meille kerran viikossa muutamaksi kuukaudeksi, jotta saisin levähdystaukoja rankasta arjesta ja jaksaisin sitten ehkä panostaa parisuhteeseenkin. Taas loistava apu :)