Onko kellään vinttikoiraa lapsiperheessä? Esim. greyhoundia?

lapsiperheeseen. Ovat lapsirakkaita, eivätkä vahingossakaan astu lattialla leikkivän lapsen päälle, ja suurin osa narttu irliksistä on "helpommin" opetettavia ja miellyttämisenhaluisia kuuntelijoita. Todella ihana rotu lapsiperheeseen, samoiten ku pystiffi. Mitä suosittelen kanssa :)

mut näin parinkymmenen vuoden kokemuksella kyseisestä rodusta voisin sanoa sinulle että SE voi olla ongelma.



Pienet lapset vievät aikaa ja energiaa enkä voi suositella sinulle sitä että uhraisit ajasta jonka käyttäisit perheesi kanssa vähintään 8 tuntia viikossa afgaanin turkin hoitoon.



Lisäksi maalla iso ja aidattu piha tarkoittaa todennäköisesti sitä että se turkki on täynnä puolet metsikköä kun päästät koiran ulkoilemaan ja ne roskat on nypittävä siitä irti JOKA ulkoilun jälkeen ja kurat pestävä turkista.



Afgaani ja lapset eivät ole mahdoton yhtälö, mutta vaativat sellaista sitoutumista siihen koko perheeltä että en voi suositella sitä ihmiselle jolla ei ole ollut afgaania jo ennen lapsia.

Jos nyt valitsisin ihan kokonaan rodun uusiksi ja lapset olisivat pieniä, saattaisin päätyä hyväluontoisista linjoista olevaan Borzoihin, eli venäjänvinttikoiraan.



Rauhallisia ja kauniita koiria.



Salukia en ainakaan ottaisi kuuna kullan valkeana. Niiden luonteet on usein niin epävakaita ja hermostuneita verrattuna afgaaniin tai muihin.

Itse olen taas sitä mieltä että vinttikoirat (lähes kaikki) sopivat lapsiperheen koiriksi. Tämä siksi että eivät ole varsinaisia vahtikoiria, eivät paimenna näykkimällä, eivät ole dominoivia ja eikä pitäisi olla agressiivisia.



Moni muu vinttis kuin irlis on enemmän varautuneempi ja voi kaivata sitä rauhaa (ei halua liian äänekkäitä liian lähelle änkeviä lapsia). Mutta osaavathan ne koirat vaihtaa paikkaa rauhallisempaan halutessaan (ja aikuiset rauhoittaa sitä koiran omaa petipaikkaa lapsilta).



Meillä kokemusta vain irliksistä ja whippeteistä, jotka molemmat avoimimmasta päästä olevia ja ei ehkä niin tyypillisesti vinttikoiramaisina pidettyjä luonteeltaan. Whippet on kuitenkin irlikseen verrattuna selkeästi se luonteeltaan pehmeämpi ja reagoi herkemmin ympäristöön, voisi sanoa että kavahtaa helpommin asioita. Tässä asiassa whippet muistuttaa enemmän niitä muita rotuja kuin irlis. Toisaalta taas irliksen kyky olla kuulematta ja miellyttämättä (itsepäisyys) voi olla lähempänä muita isoja vinttikoirarotuja, sekä irliksen itsenäisyys juosta ja irtautua on aika sama kuin noilla muilla isoilla vinttikoiraroduilla. Saisiko näistä yhdistämällä sen käsityksen mitä voisi olla ja olettaa tuollaisen toisentyyppisen vinttikoiran kanssa?



Mutta menkää nyt ihmeessä kasvattajilla käymään ja tutustumaan rotuun. Saatte käytännössä paremman kuvan millaisia rodut ovat luonteeltaan. Niissä varmasti on eroja. Olettaisin afgaanin olevan enemmän omanarvontuntoinen ja greyhoundin taas hitusen pehmeämmän luonteeltaan.

Meillä on irlanninsusikoira. Aikaisemmin oli myös toinenkin kyseisen rodun edustaja, mutta se kuoli pari kuukautta sitten vanhuuttaan. Lisäksi meillä on ollut kaksi tanskandoggia, mutta nuo olivat ennen lapsia. Mies unelmoi vinttarista, joko afgaanista tai sitten tuosta greyhoundista. Mites nuo sopivat lapsiperheeseen (lapset 8v, 5v ja 2v), jossa on myös kaksi laiskaa kissan rötkälettä? Afgaanillahan on todella työläs turkki, se ei ole ongelma. Meillä on iso piha, joka on aidattu (asutaan maalla) ja mennään parin päivän välein kaverin luokse, jolla on iso (ollut aikaisemmin hevosaitaus) aidattu pelto, mihin voi koirat laskea vapaaksi juoksemaan (kaverilla on pari sakua). Lenkkeillää muina iltoina.