Miten olette jaksaneet, joilla vähän nukkuva ja paljon itkevä vauva?

Meidän itkuinen vauva syntyi joulukuussa, seuraava muistikuva oli,kun tajusin, että on toukokuu.



mutta varmaankin jakamalla aika palasiin. mitään ei kannata miettiä liian pitkälle. Keskittyy vain selviytymään tästä tunnista, sitten seuraavasta, sitten seuraavasta...



Ja jos joku lässyttää, että nauti nyt kun vauva on pieni niin vähän aikaa, niin vedä suoraan turpiin.

kaksoset valvottaneet viimeiset 3,5 vuotta. Välillä on tarvittu mummon apua (ajanut meille lähes joka viikko 160km suuntaansa). Perhetyöntekijä on käynyt välillä vakituisestikin kerran viikossa. Ja on ollut tosi hyvä apu! En voisi olla tyytyväisempi meidän seudun perhetyöntekijöihin :)

olisin varmaan pöpilässä. Onneksi se tapahtui toisen kanssa, niin elin päivä kerrallaan ja uskoin, että se loppuu aikanaan.



Vieläkin reilun vuoden iässä nukkuu huonosti ja toisinaan itkee paljon. Onneksi saan joskus nukkua kun lapsi menee yökylään. Jälleen kerran olemme menossa allergiakartotukseen.



Kaverini järkyttyi kerran kun tuli meillä käymään vauva-aikana oman saman ikäisen kanssa ja ihmetteli miten meidän vauva vaan huusi ja huusi. Että joo, sopii kokeilla. Oli vähän tiukkaa aikaa mutta onneksi jo helpompaa vaikka ei vieläkään normaalia. Yölläkin unta putkeen kerralla vain 15 min - 1 tunti. Parhaillaan nousin yli 20 kertaa sängystä yöllä.

Ja tietysti miehen, joka töiden jälkeen huolehti vauvasta paljon. Mutta unenpuute on hirveää kidutusta ja vielä pahempaa on syyllisyydentunne, kun väsymyksen vuoksi ei jaksa olla rakkaalle lapselleen mahdollisimman hyvä äiti.



Ainoa lohdutuksen sana on, että kyllä se vielä helpottaa. Meillä ratkaiseva käänne on ollut noin 8kk. ikä.

Meillä oli esikoinen tuollainen vauva. Saimme kyllä perhetyöntekijän, mutta hän myös vain jutteli ja keskusteli, vaikka mekin nimenomaan pyydettiin apua siihen, että saisimme nukkua. Lisäksi neuvolan terkka ohjasi minut lääkärille, joka kirjoitti mulle unilääkereseptin - ikään kuin ongelma olisikin ollut siinä, etten saa nukuttua kun tilaisuus on, vaikka oikeasti olisin kyllä saanut nukuttua, jos siihen olisi joskus suotu tilaisuus.



Mulla tuli myös terveydellisiä ongelmia ja laihduin aivan olemattomiin. Anoppi kävi kyllä aina kun pystyi muutaman yön vauvaa hoitamaan, mutta käytännössä tämä tilaisuus oli 2 kuukauden välein, eli valvottuja vuorokausia ehti kertyä aina melkoisesti siihen välille.



Lopulta pääsimme 6 viikon jaksolle ensikotiin lepäämään. Tämä järjestyi niin, että mieheni tuli mukaan 6kk neuvolakäynnille ja sanoi terkalle todella painokkaasti, että jotakin tälle on tehtävä. Hänen on pystyttävä käymään töissä, mutta miten hän voi muka keskittyä työntekoon, kun oikeasti pelkää mun nukahtavan kotona seisaalleen, huutava vauva sylissä, tai että tapahtuu joku muu onnettomuus. Taisi mies vihjata siihenkin suuntaan, että mahtaa terkan olla mukava tehdä työtään jatkossa, jos selviää, että meidän vauva vaikka tippuu sylistä kun äiti yksinkertaisesti nukahtaa pystyyn väsymyksestä, ja että terkka on tiennyt tilanteesta muttei ole tehnyt asialle mitään. No, vielä samana päivänä sosiaalityöntekijä soitti, että neuvolasta oli hänelle soitettu ja kyselty, miten meitä voisi auttaa, ja tämä sosiaalityöntekijä ehdotti ensikotijaksoa, koska meillä ei ollut sukulaisia tms. jotka olisivat vauvaa voineet hoitaa (siis kyllin lähellä), ja sosiaalityöntekijä oli myös sitä mieltä, että jokin tukiperheratkaisu olisi ollut riittämätön tässä tilanteessa (ilmeisesti normaalisti näissä tilanteissa ehdotettaisiin tukiperhettä). Seuraavana päivänä minä ja vauva lähdimme ensikodille, mies tuli sitten työpäivänsä jälkeen viettämään aikaa meidän kanssamme. Ensimmäisen viikon vauva oli kaikki yöt työntekijöiden hoidossa, ja minä nukuin. Toisella viikolla ruvettiin selvittelemään itkuisuuden syitä, käytiin allergiatesteissä ja vaikka missä, mutta syitä ei silti löytynyt. Mietittiin myös tukiverkostoja jatkon varalle sekä kaikenlaisia "selviytymisstrategioita" ihan arkeen. Viimeisellä viikolla vauvalle yritettiin jopa unikoulua pitää, joskaan sillä ei ollut oikein tuloksia.



Itkut kyllä jatkuivat yöaikaan (päiväsaikaan väheni) edelleen kotiin paluun jälkeen, ja kun sitä oli kotona pari kuukautta taas yritetty sinnitellä, teimme sellaisen ratkaisun, että miehen loman ajaksi (2kk) vuokrasimme pienen yksiön ja vuorottelimme yöt. Toinen lähti iltaisin yksiöön nukkumaan, toinen jäi kotiin vauvan kanssa. Kun yksiön vuokrasopimus päättyi, vauva oli jo n. vuoden ikäinen, lähtenyt kävelemään ja siirtynyt pinnasängystä tavalliseen sänkyyn. Hän herätti edelleen 3-10 kertaa yössä, mutta alkoi jo rauhoittua ilman tunnin-kahden huutoa takaisin nukkumaan (useimmiten).



Helppoa ei ole ollut, esikoisen yöheräilyt ovat vasta viimeisen kahden viikon aikana alkaneet laantua niin, että herää vain kerran tai kaksi ja senkin ennen puoltayötä, eli vasta nyt olemme saaneet nukkua kunnon yöunia. Esikoisemme täyttää tänä syksynä 5v.

Huonosti. Tuli sydämen rytmihäiriöitä!

ja viikoksi sain kotipalvelua- sukulaisia soitin avuksi myös toiselta puolen Suomea



t. vammaisen vauvan äiti/ unta 3 tuntia/ yö

Kylllä monta kertaa yöllä kirveli silmiä väsymys, ja tuli miettityä että mitä on tullut tehtyä. Nyt kun lapset on jo isoja .ei sitä muistakkaan.Aika parantaa haavat.