FB-kauhutarina
Niin paljon hyviä hetkiä yhdessä ja tähän oli tultu. Yksi typerä riita ja sanoja, joita ei olisi pitänyt ikinä sanoa. Merja tuijotti tietokoneen ruutua ja teki pari simppeliä hiirenklikkausta. Noin, parisuhdestatus oli nyt päivitetty eronneeksi. Siitäs sai. Mitäs oli niin ylimielinen ja itsepäinen. Hetken mielijohde, jota Merja ei ajatellut enempää. Ei edes sitä, että hetken päästä Markuksen työkaveri istuisi työpöytänsä ääreen ja näkisi Merjan fb-päivityksen läppäriltään. Sitten sama työkaveri kävelisi Markuksen työpisteen luo, laittaisi käden miehen olalle ja kysyisi hiljaa "onko se totta?"
Merja jatkoi päiväänsä kuin sumussa. Teki vaadittavat kotiaskareet ja katsoi välillä hermostuneesti kelloa. Taasko se mies on myöhässä?
(Haluatteko lukea lisää?)
Kommentit (33)
Siis eihän tosielämässä kukaan tuollaisia tunne
huonosti ja kliseisesti kirjoitettu, että oikein ahdistaa. Onneksi ei ole pakko lukea. Kommentoida kylläkin.
Kehys oli likainen ja siihen oli tarttunut syksyn lehtiä. Merja pyyhkäisi kädellään lasipintaa ja tunnisti tutut kasvot. Markus ja Merja. Merja ja Markus. Niin sen piti aina olla, ennenkuin kohtalo puuttui peliin. Merja katsoi tarkemmin Markuksen kasvoja kuvassa ja huomasi että jokin oli eri tavalla. Mies ei hymyillyt. Kuvassa oli se sama tyhjä katse, joka Markuksella oli samana päivänä, jolloin Merja näki hänet viimeisen kerran.
Merja tajusi silloin, että oli itse tuhonnut miehen elämän, ennenkuin se oikeasti oli päättynyt. Hän ei antanut Markuksen rakastaa, olla onnellinen. Hän tappoi Markuksen loputtomilla vaatimuksillaan.
Yhtäkkiä kuvassa olevan miehen katse vääntyi irvistykseen ja muuttui lähes muodottomaksi, hirviömäiseksi olennoksi. Samalla Merjan kädessä oleva kehys alkoi polttaa. Merja pudotti kehyksen kauhuissaan ja alkoi juosta niin kovaa kuin pystyi.
MErja tunsi kuinka nielu veti hänet aaltomaisesti ensin ales, sitten ylös suoraan Markuksen viereen. Markus olikin kumonnut laseihin simaa.
Juostessaan autolleen Merja kaatui kivikkoon. Avaimet sinkosivat samalla taskusta ulos ja Merja joutui etsimään niitä sokkeloisesta maasta pakokauhun vallassa. Kun Merja pääsi autolleen, huomasi hän, että polvesta valui tulvimalla verta.
Jotenkin Merja sai avattua auton oven ja käynnistettyä auton. Kun hän ajoi paikalta pois, huomasi hän metsän reunassa tumman hahmon, joka lähestyi puiden välistä. Merja katsoi peruutuspeilistä, kun hahmo käveli tielle ja muuttui vähitellen pieneksi pisteeksi auton ajaessa kauemmas.
Loukkaantunut ja järkyttynyt Merja ajoi suoraan kotiinsa ja lukitsi oven takanaan. Hän ei pystynyt pitkään aikaan tekemään muuta kuin vain makaamaan lattialla hengästyneenä. Hän ei voinut käsittää, mitä juuri oli tapahtunut.
Polvessa oleva haava oli tehnyt lattialle verilammikon. Merja katsoi lammikkoa typertyneenä, kunnes nousi ylös ja meni hakemaan yläkerrasta sidetarvikkeita haavaansa.
Merja istui sängylle sidetarvikkeiden kanssa, muttei pystynyt tekemään mitään. Hän katseli makuuhuoneen seinällä olevia kuvia. Kuvia niistä ajoista, kun heillä oli kaikki hyvin. Kuinka sokea hän olikaan ollut. Rakkaus oli siinä, hänen käsissään, mutta hän oli itse ajanut sen pois. Tuhonnut sen.
Yöpöydällä oleva kännykkä piippasi. Kännykän valo loisti hiljaa hämärässä huoneessa, kun Merja avasi siihen tulleen viestin. Viesti oli Markuksen numerosta ja siinä luki "Olen kotona rakas".
Samalla Merja kuuli, kun alakerrassa ulko-ovi avattiin ja joku astui sisään.
Loppu.
olohuoneesta kuuluu... teetkö mullekin kurkkuleivän?
Merja tajusi silloin, että oli itse tuhonnut miehen elämän, ennenkuin se oikeasti oli päättynyt. Hän ei antanut Markuksen rakastaa, olla onnellinen. Hän tappoi Markuksen loputtomilla vaatimuksillaan.
taannoinen kirjoittelija, jonka mukaan Suomalainen Nainen kastroi ja tappaa miehet monopolisoimalla Kotia ja päättämällä kaikesta, sairastumalla hybrikseen viimeistään äitiysloma-aikana. Suomalainen Nainen ei anna miehen olla mies, ei anna miehelle tilaa hengittää ja olla oma itsensä. Suomalaisella naisella on loputtomat, itsekkäät, kohtuuttomat vaatimukset. Suomalainen mies hivutetaan hiljaa kuolemaan Suomalaisen Naisen toimesta.
Jännittävä kertomus, mutta vastenmielisen naisvihamielinen.
urpoutensa ja kaahailunsa, turha Merja-parkaa syyttää! Niinhän alkkiskin syyttää muita juomisestaan.
Jäin koukkuun! Mielyttävä lukea kun on hyvin kirjotettu!