Onko sinulle tullut voimakas tunne, ettet halua enää lapsia? Miksi tällainen tunne tuli?

Näin se vaan menee. Menen mielelläni kurkkaamaan toisten vaunuihin. Ihastelen, kuinka se vauva on sitten pieni ja soma. Mutta ei se herätä mitään, tunteita - se on vain söpö vauva.

Minulla itselläni on kaksi poikaa ja olen oikein kuunnellut itseäni ja fiiliäksini, kun näen tyttövauva. Haluaisinko minä tuollaisen? Tunnenko minä sitä tyttövauvan kaipuuta

, josta av:llakin aina vouhkataan (eli pitää olla molempia sukupuolia)? Tulen aina siihen tulokseen, että ei, en minä tuollaista tarvitse. Meillä on kaksi poikaa ja meidän perhe on täydellinen ja kokonainen. Siitä ei puutu mitään.

Mihin se vauvakuume sitten on kadonnut, niin sitä en tiedä. Se on vain tunne siitä, että meidän perhe on nyt täydellinen.

Nyt kun kuopus on kaksi, on yhä enemmän tullut noita "kiva kun teille syntyy vauva, mutta onneksi meille ei" -fiiliksiä, eli minkäänlaista vauvakuumetta eivät toisten vauvat aiheuta.

jälkeen, niin ihania ja rakkaita ovatkin, tiedän etten jaksa enempää. Välillä sitä miettii, että olis ihana saada vielä vauva, kun nyt tietäisi mitä pitää tehdä, eikä päivät menisi selviytymiseen. MUTTA aina on pelko, että tulee toisetkin kaksoset/koliikkivauva yms. En jaksaisi, joten lapset on varmaan tässä.

ja siksi kai olen raskaana ja odotan neljättämme,eli viimeistä. Nyt otan järjen käteen ja enempää ei meillekään tule. Ei vaikka tuo tunne tuntuu olevan tosi kaukana. Oikein pelkään että kun saan vauvan mahasta tuleekin olo että jos vielä yksi.. Mutta ei ,enää mä en jaksaisi tän jälkeen. Mun voimat on välillä niin äärirajoilla tän pahoinvoinnin kanssa et tunnen olevani 100-vuotias:) Mutta sen tiedän että näille mulla riittää syliä ja aikaa. Enempään en repeä.

Siksi kai meillä onkin monta lasta. Ei miehellekään ole tullut, päinvastoin. Kuitenkin nyt tuntuu, että ikäkin jo alkaa tulla vastaan (35 täytettyä).

Vastasyntyneet on hellyyttäviä ja liikkiksiä ja heistä tulee sellainen kaihoisa tunne. Mutta raskausuutiset ja raskaana olevat naiset herättää eniten tunteita.

Lapset on tärkeintä elämässäni, vaikka kuuluu elämääni paljon muutakin (olen opiskellut, on ammatti, työpaikka, harrastukset, ystävät jne.). Suurperhe tuntuu omalta jutulta ja koen että jaksan, riitän ja ehdin huomioida lapseni.