Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Erikoistako?

Vierailija
29.04.2010 |

Olen surustellut nyt 4 viikkoa miehen kanssa jonka olen tuntenut puolisen vuotta. Olemme avoimia vaikeissakin asioissa, tämä on minulle uusi tilanne, ihminen jolle voin uskoa myös vaikeatkin asiat. Eräässä keskustelussa tulin maininneeksi kuinka alkuvuodesta onnistuin sössimään raha-asiani siihen pisteeseen, että muutama vuokra jäi rästiin ja jollen noita rästejä maksa, lähtee kämppä alta. Sossusta saisin varmasti ne rahat, mutta oma ylpeys on estänyt sinne menemästä. Mies vain ilmoitti, että sittenhän ne pitää maksaa ja kysyi paljonko tarvitsen. Kyse kuitenkin yli tonnista! Mies ei ole mikään miljonääri vaan ihan tavallinen duunari jolla ei ole mitään suurempaa varallisuutta. Ja hän vain sanoi, että jos tässä aletaan yhteistä tulevaisuutta suunnittelemaan niin tottakai hän auttaa, ei edes lainaa vaan antaa noi rahat.



Ollaan kyllä suunniteltu tulevaisuutta, puhuttu lapsista, kihloista ja naimisiin menosta, mutta vasta joskus tulevaisuudessa.



Ja jos asia ei olisi ollut kiireellinen ja mulla ei olis ollu kodittomana kohta myös kahta lasta, en olisi ikinä suostunut ottamaan mieheltä tuollaista rahasummaa.



Ikinä en enää anna kyllä omankaan tilanteen mennä tuohon pisteeseen. Ihan hävettää!

Kommentit (3)

Vierailija
1/3 |
29.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Työkuvioissa oli sellainen tilanne, etten saanut täyttä palkkaa, pari isompaa menoerää ja sitten piti miettiä ostanko lapsille ruokaa vai maksanko vuokran. Kuvittelin tyhmänä, että voin sopia erääntyneistä vuokrista maksusuunnitelman, mutta sepä ei onnistunutkaan.



Ja kuten sanoin, hävettää ja on todella tyhmä olo!



t.Ap

Vierailija
2/3 |
29.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa ihan tosissaan miettiä mikä on hyvää ja mikä huonoa ylpeyttä...



Jos kerran töissä käyt jne. etkä ole mikään sossua lypsävä loinen, SINULLA ON OIKEUS SAADA SIELTÄ TUKEA SILLOIN KUN SITÄ TARVITSET...!



Juuri tuota varten maksat veroja palkastasi: jos joskus tulee yllättävät tilanne niin saat apua yhteiskunnalta.



HUOM: olisit voinut hakea sossusta myös nk. sosiaalisen luoton, eli olisivat maksaneet vuokrasi ja sinä olisit sen sossulle maksanut takaisin sovitussa tahdissa (eli tuloista riippuen pikkuhiljaa tai yhtenä kahtena isompana erönä).



Minusta ei ole ylpeyttä vaan sulaa typeryyttä toimia AIKUISENA niin, että ennemmin antaa kodin mennä alta kun menee sossuun hakemaan apua. Muista ap se, että esim. monella (sairas-)eläkeläisellä on niin pienet tulot että heidän on haettava sossusta rahaa vaikka ovat terveinä/nuorina paiskineet kovasti hommia. Eli sossun asiakas ei ole sama kun pummiva looseri, vaan siellä käy myös ihan tavallisia ihmisiä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/3 |
29.04.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kannattaa ihan tosissaan miettiä mikä on hyvää ja mikä huonoa ylpeyttä... Jos kerran töissä käyt jne. etkä ole mikään sossua lypsävä loinen, SINULLA ON OIKEUS SAADA SIELTÄ TUKEA SILLOIN KUN SITÄ TARVITSET...! Juuri tuota varten maksat veroja palkastasi: jos joskus tulee yllättävät tilanne niin saat apua yhteiskunnalta. HUOM: olisit voinut hakea sossusta myös nk. sosiaalisen luoton, eli olisivat maksaneet vuokrasi ja sinä olisit sen sossulle maksanut takaisin sovitussa tahdissa (eli tuloista riippuen pikkuhiljaa tai yhtenä kahtena isompana erönä). Minusta ei ole ylpeyttä vaan sulaa typeryyttä toimia AIKUISENA niin, että ennemmin antaa kodin mennä alta kun menee sossuun hakemaan apua. Muista ap se, että esim. monella (sairas-)eläkeläisellä on niin pienet tulot että heidän on haettava sossusta rahaa vaikka ovat terveinä/nuorina paiskineet kovasti hommia. Eli sossun asiakas ei ole sama kun pummiva looseri, vaan siellä käy myös ihan tavallisia ihmisiä.


Siis hakenut sossusta apua, mutta mies sanoi haluavansa maksaa. En ylenkatso ketään joka sossusta joutuu rahaa hakemaan, oma kynnys mennä sinne levittelemään asioitani on vaan todella korkea. Ja olisin voinut myös niellä ylpeyttäni ja pyytää apua isovanhemmiltani joilla ei ole rahasta tiukkaa ja varmasti olisivat auttaneet. Mun suurin heikkous on nimenomaan tuo ylpeys, vasta tässä uudessa suhteessa olen oppinut puhumaan vaikeista asioista.

Ja olen kertonut miehelle kaikki vikani, en ole kaunistellut mitään. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä, kaikkine vikoineni. Ja kaikesta huolimatta mies tykkää musta.

Ja mitä siihen tulee etten olisi ansainnut miestä, en varmasti olekaan. Ei mieskään täydellinen ole ja on menneisyydessä hölmöillyt omat hölmöilynsä. Viostamme huolimatta, olemme löytäneet toisistamme sen jonkun joka meitä yhdistää ja joka sai meidät toisiimme rakastumaan!

t.Ap