Rasittava 6-vuotias! Kyseleeko muiden lapset nain valtavasti???

7-vuotias pohdiskelee nyt muuten vaan ääneen kaikenlaista. Tänään pohdittiin kyllä yhdessä miten elokuvissa erilaiset kohtaukset tehdään ja missä niitä oikein kuvataan ja kuinka ne kaikki eläimet saadaan sinne viidakkoon juuri oikealla hetkellä jne...



Mutta onneks on pikkuveli, joka oikein mallikkaasti on aloittelemassa uraansa. Vielä ne kysymykset on ihanan simppeleitä - mistä vesi tulee ja onko madot ensin toukkia. Lopulta päädytään juurikin sinne tuonpuoleiseen ja navan alapuolelle ja johonkin päin avaruutta, ni alkaa mennä vaikeaksi.... :D

täyttää kohta 4v.

JOnkin verran kyselee, enemmän luo omassa päässään teorioita asioiden oikeasta laidasta ja niitä teorioita hän sitten ylpeänä esittelee muille.



Tänään hän pohti ainakin sitä, miten maapallon viimeiset ihmiset haudataan, kun ei ole hautaajia, jos tulee maailmanloppu.



Hän myös ajatteli kehittää singon, jolla saa auringon ammuttua rikki.



huh, kun näitä kirjoittaa, niin aika synkkämielisiä juttuja on pojalla ollutkin tänään.



Jumalaa ja Jeesusta hän pohtii paljon, sekä avaruutta ja tähtiä.

ap:n kuvaus kuulostaa aivan mun tyttäreltäni, joka on vasta 4-vuotias. Ja minä kun ajattelin, ettei tätä kestä kuin vuosi tai puolitoista korkeintaan... huoh.



Meillä on silmälasit myös koko ajan jankkauksessa. Toinen aihe on korvakorut, siis se lävistysoperaatio. Ja sukupuolierot (miksi isillä on isompi pippeli kuin pikkuveljellä, miksi tytöillä on pimppi), ja sää (miksi aurinko paistaa, miksi tuulee, miksi sataa), ja kasvit, kun nyt itse laitettiin vähän koristeyrttejä kesää varten kasvamaan. Ihan koko ajan tyttö on jotain kysymässä, ja välillä tuntuu etten pysty keskittymään yhtään mihinkään enkä saa mitään muuta tehtyä, kun tytölle pitäisi koko ajan olla vastaamassa. "Äiti, miksi sulla on silmälasit mutta mulla ei? Millon mä voisin saada silmälasit? Musta tuntuu etten mä oikein näe kunnolla, mä varmaan tarvisin silmälasit, äiti." Kun yritän selittää, ettei silmälaseja huvin vuoksi saa, vaan sitten jos neuvolassa todetaan, että sun näkö pitää käydä silmälääkärillä tarkistamassa, niin silmälääkäri päättää sen, tarvitsetko laseja vai et, niin alkaa "miksi? Äiti, miksi se silmälääkäri sen päättää? Mutta kun minä haluaisin silmälasit, miksen minä saa itse päättää että haluan?" Ja kun siitä on päästy ja jos ei mitään muuta jankattavaa ole, niin alkaa "äiti, koska mä saisin korvakorut? Miksi vasta isompana? Kyllä mä luulen ettei se mua sattuisi se laittaminen, ja sitä paitsi minä haluaisin korvakorut nyt jo neljävuotiaana." Mä olen eri lävistäjiltä selvittänyt asiaa, ja he ovat sanoneet, etteivät laita alle kouluikäisille, mutta eihän se riitä meidän tytölle, että sanoo ettei lävistäjä laita kuin vasta kouluikäiselle. "Äiti, miksei se laita? Jospa minä pyytäisin ihan kauniisti niin laittaisiko se sitten? Ai miksei? Mutta kun minä haluaisin." Kun muistutan, että se sattuu, niin "ai sattuuko? Sattuuko se paljon? Sattuiko suakin? Miksi sä sitten halusit korvakorut, jos se sattui? Miksi se sattuu?"



Mä olen välillä ollut niin julma, että olen sanonut tylysti, että nyt äidillä on tässä tämä ja tämä homma kesken, enkä voi nyt jutella ja vastailla. Kun olen tehnyt tämän, puhutaan sitten. Usein tähänkin kyllä ensimmäisenä tulee että "miksi?", ja joskus tyttö jää siitä huolimatta jankkaamaan, jolloin käsken hänen mennä muualle, että saan hommani tehtyä, ja tulen sitten juttelemaan kun ehdin. Minä en ole alkanut etsimällä etsimään tietoa tytön kysymyksiin, jos en vastausta tiedä niin sanon etten tiedä, tai totean, että se vain nyt on niin. Jos osaan vastata, vastaan kyllä.