Voiko aikuselle sanoapakko-oireista?
siis oletan että tietysti jokainen tietää itse jos on jotain pakkko-oireita, vaik ei puhu niitsä. tajusin vasta äskeittäin että äidilläni on pakko-oireita,on ollut jo kauan koko elämäni mutta niitä ei huomaan kun tuntee toisen, kummallista? hän siis räpyttelee silmiä jatkuvasti, mutta olen tottunut siihen ja en siis huomaa sitä, kunnes yksi tuttuni sanoi että äitis tekee noin koko ajan.
nyt asia on alkanu häiritsee mua , ja varmasti häiritsee enempi tietty äitiäni mutta en jaksa /pysty jotenkin katsoa silmiin sitä kun koko ajan räpyttelee, tekis mieli sano sille jotain siitä että että onko harkinnut hoitoa?voiko näin sanoa?
ja nyt miksi tämä alkaa häiritsemään on se että lapseni 3v on alkanu tekee jotain tiettä juttuja kuten nuolee huuliaan koko ajan ja kerran kysyi mummoltaan et miksi teet noin(tarkoitti silmien räpsyttelyä), ja rupes matkitaan sitä. en mä halua etä rupeamaa ottamaan vaikutteita mummostaa, joten mitä teen, ei enää tavata sitä vai mitä? ja lapsella nää pahentunu nyt monta kk ja nää monta kk oltu tosi tiiviisti mummonkaa tekemisis kun joutunut hoitaa aika paljonki lapsia.
Kommentit (10)
Jos se on pakko-oire niin se rapsyttelee silmiään joka tapauksessa. Kuulostat vähän ikävälle tyypille.
se tarkoittaisi varmaan jotain psyykenlääkkeitä, mistä sitten taas voi olla muita sivuoireita
Lapsesi saattaa hetken aikaa matkia silmien räpsyttelyä, mutta hänelle se on vain silmien räpsyttelyä, ei mitään pakko-oireita. Pakko-oireisiin liittyy esim. pakkoajatuksia ym., mikä ei näy päällepäin, eikä lapsesi todellakaan saa mitään pakko-oiretartuntaa!
Älä anna räpsyttelyn häiritä! Se on sinun äitisi, hyvänen aika!
Elleivät ne haittaa hänen arkeaan, anna olla ja sopeudu. Oikea pakko-oire-oireyhtymä voi olla tosi hankala sairaus, kts. vaikka komedia Elämä on ihanaa, jossa Jack Nicholsonin esittämä kirjailija kärsii pahasta OCD:stä. Verrattuna siihen äidilläsi ei tunnu olevan ongelmaa.
Mitä sinä tuosta räpsyttelystä sanoisit? "Älä räpsytä"? Ja syynä se, että se häiritsee sinua?! Ja tuo mitä sanot kolmivuotiaasta - nuolee huuliaan ja kerran kysyi mummolta miksi räsyttelee silmiään? Ööö ... Lapset nyt kysyy kaikenlaista, matkii muita ja välillä saattavat jopa nuolaista huuliaan jos ne ovat kuivat tai rohtuneet.
Yritä kiinnostua jostakin muusta, puutarhanhoidosta, kuntoilusta, kirjallisuudesta, politiikasta, niin arjen pikkumurheet asettuvat oikeaan mittakaavaan. :)
Siitä ei ole mitään apua tilanteeseen. Ihminen ei voi "tahtomalla" lopettaa pakko-oireitaan.
Tuhoaisit lapselle tärkeän ihmissuhteen? Sillä saat vain aikaiseksi lapselle stressin, joka saattaa laukaista myös lapsessasi pakko-oireilun. Pakko-oireet eivät tartu. Joku saattaa matkia jonkun aikaa, mutta vain todellinen psykopaatti jaksais näytellä pakko-oireita vuosikaupalla.
Mutta saattaa periytyä.. Voi iskeä vaikka sulle..
Minusta ei, tollaset on ns. tic-oireita ja niitä on neljäsosalla lapsista. Esim. toi sun lapsen huulien nuoleminen on vastaava oire. Siihen ei sitten muuten kannata kiinnittää mitään huomiota, todennäköisesti menee ohi kun lapsi kasvaa. Tai menee pian ohi ja tilalle tulee jokin toinen.
neuroottista pakonomaista toimintaa, joka haittaa normaalia elämää. Kuten käsien kuuraaminen joka välissä.
Tic-oireita on monella, niitä ei voi juurikaan hoitaa (enkä joku aivoleikkaus, mutta sitä ei tosiaan tehdä harmittomissa tapauksissa). J an ei tartu, periytyvyydelle taas ei voi mitään, mallista niitä ei saa eikä mallin puute niitä estä.
sinä kysyä äidiltäsi, onko silmissä jotain vikaa. Mut välttämättä hän ei tajua itse, miten paljon räpyttelee.