Miksi osa ihmisistä ei edes yritä avata juhlissa keskustelua?

Sivistykseen, aitoon vanhanaikaiseen sivistykseen ja käytöstapoihin kuuluu, että kyetään ja todella ryhdytään vaikka ventovieraan kanssa keskusteluun, olipa aiheena sää, tapettien väri tai yhteiset tuttavat että vaivautunut tunnelma saadaan laukeamaan tai mieluummin estetään sellaisen syntyminen.

käytöstapoihin, että jos vapaaehtoisesti on lähtenyt juhlimaan kaverien kanssa, edes yrittää pitää yllä hyvää fiilistä. Ei siinä erityisesti teeskennellä tartte, kunhan on normaalisti kohtelias ja iloinen.

jos ne oli ujoja ja estyneitä? Tässä syitä, miksi itse ilman alkoholia (joka vie estoja ja estää ajattelemasta ylimääräisiä, tosin myös lisää tyhmien puhumisen riskiä) istun usein tuppisuuna vieraammassa seurassa: lievimmillään ajattelen, että kaikki mitä sanoisin on niin tyhmää, että parempi olla hiljaa, jotten nolaa itseäni. Ketään ei varmaan kiinnosta mun ajatukset muutenkaan. Olen siis hiljaa, luultavasti nuo toiset kohta bondaavat, kuten yleensä käy. Joskus taas saatan lukea ihmisten katseista, että no ihan selvästi ne pitää mua idioottina vaikken olisi sanonut mitään, ne vaan aistii, että olen ihan kamala tyyppi. Joskus toisten kasvoilta oikein huokuu halveksuntaa, yleensä jälkeenpäin tosin ajattelen, että ehkä ylireagoin. Jos sanon jotain, niin sitten pitää hävetä vielä enemmän. Yllättäen en hirveästi harrastakaan illanistujaisia mutta joskus niitä ei voi välttää.



Kuulemma on narsistista ajatella, että kaikki huomaisivat idioottimaisuuteni, no mieluummin olisin se toisenlainen narsisti, joka rakastaa itseään estoitta.

Ainakaan siis tuossa mainitsemassani tapauksessa. Puhuin siis hyvin tuntemistani ihmisistä ;-)



ap

ei ole opetettu mitään keskustelunavauksia uusiin tilanteisiin ja kaikki eivät ole kovin kekseliäitä kuten minä.

miettiä pääni puhki, miten avaisin keskustelun. Olen tosi huono small talkissa, varsinkin aloittamaan. Jos joku muu tekee aloitteen, lähden mielelläni mukaan, varsinkin jos toinen osapuoli on sellainen sujuvasanainen small talkkaaja, jonka kanssa on helppo keskustella. Joskus vaan seurassa sattuu olemaan useampi "hitaasti lämpeävä" tai yhtä mielikuvitukseton kuin itse olen, silloin tulee se mielikuva ettei kukaan edes tee aloitetta.

En ole tuollaista kotikasvatuksessani saanut. Siis opastusta small talkiin. Mutta sen verran älyä suotu, että olen pikku hiljaa oppinut seuraamaan, miten hommat hoituvat sivistyneesti.

Mielestäni hyvien tuttujen kanssa voi olla hiljaa ilman että olisi vaivautunut tunnelma enkä todellakaan kuvittelisi että harrastaisin kavereiden kesken turhanpäiväistä small talkia! Toisaalta teillä puhuvilla on voinut olla niin tyhmät tai aiheeltaan ei-mielenkiintoiset jutut ettei niihin ole vain mitään kommentoitavaa eikä kohteliaisuudesta viitsi aihettakaan vaihtaa?



Onko oikeasti sinulle yllätys että kaikki eivät vain halua puhua isossa porukassa? En itse halua kilpailla puheenvuoroista ja inhottaa jos joku asia jää keskusteltaessa puolitiehen. Myös sinun asenteesi näitä tuppisuita kohtaan on saattanut näkyä, joka sitten on lopullisesti estänyt puhumisen? Tai sitten on vain jotain henkilökohtaisia ongelmia eikä muut asiat oikein pysy mielessä? Mutta olihan se tietysti KAMALAA kun kaikki eivät sanoneet jotain! Jos seuraavalla jaatte vuorot? Tai kohdistaisit kysymyksiä niille jotka eivät puhu? Oletpa ihana ystävä kun tuollaisista asioista purnaat!

he eivät mielestäsi olleet ujoja tai estyneitä niin mikä mielestäsi esti puhumisen? Mielenkiinnosta kysyn kun en paljon muita syitä keksi olla puhumatta. Ei kai kukaan tahallaan ole epäkohtelias kavereilleen?

Ja nykyäänhän suositaan sitä että saa olla oma itsensä.



Jos on kerran saanut onnen syntyä ekstrovertiksi niin olisi hyvien tapojen mukaista auttaa introverttejä ja vetää heidät mukaan keskusteluun. Me introvertit olemme hyviä keskustelijoita koska me myös KUUNTELEMME emmekä ole kiinnostuneita vain itsestämme.



Ekstroverttien akilleenkantapää on epähuomaavaisuus, joka ilmenee juuri tuolla tavoin kuin ap:llä. Ei olla ollenkaan valmiita ymmärtämään erilaisuutta. Introvertti on pohjimmiltaan yleensä sosiaalisempi kuin ekstrovertti, vaikka e. luulee olevansa sitä.