Lue keskustelun säännöt.
Unelmani: saisimpa elämäni kuntoon
27.04.2010 |
olen 34- vuotias, elän yksin lasten kanssa ja exän kanssa asiaan kuuluvaa tappaelua viikottain. Ei ole harrastuksia, ei ylimääräistä rahaa, eikä oikeen ystäviäkään. Masentaa...voisin nukkua vaan pois tätä pahaa oloa. Yhdellä lapsella vaikeuksia koulussa ja jatkuvasti saa olla syytettyjen penkillä ja setvimässä asioita ym. TOSI rasittavaa. Käyn kokopäivätöissä, eli se nyt sentään on hyvä asia, mut sitten kotona ei jaksa kuin maata.
Saispa JOSKUS olla huoleton, onnellinen ja pirteä. Rakkautta en enää edes toivo. Olisi edes siedettävää tää kaikki.
Kommentit (6)
onpa kiva kuulla et muillakaan ei ole ihan täydellistä. mulla lähelle sama, 33 v ja 3 lasta joiden kanssa elän yksin. miehellä mt-ongelmia, käy kotona joka toinen vkonloppu. mulla ei ole töitä, tulevaisuus huolestuttaa ja pelottaakin. onneks lapset ovat kaikesta huolimatta terveitä ja onnellisia, pärjäävät hyvin koulussa ja toistensa kanssa. jossain ees oon onnistunut. huolestuttaa kyllä jo itsenikin puolesta miten jaksan vielä vuosia ja vuosia tätä, ei koskaan omaa aikaa sekuntiakaan, ystäviin on hankala pitää yhteyttä ja harvoin tavataan, silloinkin lapset aina mukana. toivoisin et voisin tavata joskus ystäviä yksin ihan rauhassa, edes kerran vuodessa. harrastuksista tai matkoista en enää edes haaveile. en ihmettelis jos itse sairastuisin vakavasti, sehän tästä enää puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
välillä lapsia, että saisitte harrastaa tai tavata ystäviänne? Tai aikaa ystävien hankkimiseen harrastusten yms. kautta, jos niitä ei vielä ole?
minä saan lapset kyllä viikonloppuisin hoitoon, mutta jouduin olemaan töissä ne kaikki ajat(olen siis sairaanhoitaja)ihan rahan takia. Huh huh, että osaakin olla uuvuttava elämänvaihe.
tsemppiä teille muillekkin väsyneille. Hyvä tietää ettei ole yksin.
ap
paitsi ex ei ole kiinnostunut lapsista eikä omaa vapaa-aikaa ole mulla käytännössä koskaan. Muuten teksti olisi voinut olla kirjoittamaani, tunnelmat ovat ihan samat. Tsemppiä sinulle ja meille kaikille!
Jos vain voit, niin ajattele tätä vain yhtenä ohimenevänä elämänvaiheena.
Olin itse samanlaisessa tilanteessa muutama vuosi sitten. Halusin välillä jopa kuolla,että saisin levätä.
Mutta...nykyään lapset jo 12v ja 7v ja asustelen uuden upean miehen kanssa.
Jaksamista sisko :)!
asia on hyvin: sinulla on työ ja lapset! Ilmeisesti myös koti.
Mitä kaipaisit eniten? Ystävää ja vertaistukea? Se voisi jo piristää...
Harrastuksetkin ovat asia, mihin voit yrittää itse vaikuttaa.
Onneksi on tulossa valoisa vuodenaika, toivottavasti saat auringosta energiaa. Jos pysyisi väsymys siedettävällä tasolla sen ansiosta...