Jos äitipuolilla ei ole oikeuksia lapsipuoliinsa niin ei myöskään VELVOLLISUUKSIA.

luin kirjoituksesi ja ajattelin kysyä mielipidettäsi omaan asiaani.

miehelläni on 2 lasta ja he asuvat normaalisti äitinsä luona ja ovat meillä (isän luona) 2-4 päivää viikossa. asiani on et aina kun lapset ovat kipeitä tai muuten vaan heidän äidillänsä on jotakin tärkeää menoa niin tämä äiti tuo meille lapset minun hoidettavakseni vaikka ei ole edes meijän hoitovuoro. olen tätä jaksanut katsoa 2 vuotta kunnes tämä äiti haukkui minua yks päivä miehelleni ja nyt taas minun pitäisi ottaa toinen lapsista hoitoon kun on kipeä ja että äiti pääsee ystävänsä juhliin. sanoin näin että olen aika loukkaantunut siitä haukkumisesta ja en mielelläni ottaisi lasta hoitoon tuommoisen käytöksen jälkeen ainakaan ilman mitään korvausta.

tämä äiti sitten vetoaa siihen että ei anna lapsia meille enää ollenkaan kun kerran minä en halua ottaa luokkaantumiseni takia lapsia hoitoon ja meillä ei haluta hoitaa lapsia. miehelläni on juuri sinä päivänä kun lapsen pitäisi tulla hoitoon niin töitä ystävänsä luona ja haluaisin itsekkin mennä sinne kyläilemään mutta täytyy ilmeisesti ottaa lapsi hoitoon että mieheni saa tavata taas lapsiansa. minullahan ei ole mitään velvotteita ottaa mieheni lapsia hoitoon jos lasten äiti pyytää koska tämä äiti on vain minulle pelkkä "kaveri"??? tottakai hoidan muuten niitä lapsia jos ovat meijän hoitovuorolla kipeitä että mieheni pääsee töihin tai muihin tärkeisiin menoihin...

jos maksaa mulle siitä lastenhoitajan palkkion, niin sitten harkitaan.

..ja minä kuulun siihen kastiin. Kukin hoitakoot itse lapsensa, mieheni saa hoitaa omat lapsensa yksin. Toki ruokin ja asiallisesti hoidan jos satun olemaan paikalla, mutta en ole missään vaiheessa suostunut hoitamaan lapsia yksin. Jos lapset tulee meille on isä silloin paikalla. Jos ei ole, en suostu lapsia hoitamaan enkä ottamaan. Kuten sanottu, ei oikeuksia, ei velvollisuuksia..vihdoin ja viimein olen saanut tämän sekä lasten isän että äidin päähän..eikä huvita hoitaa varsinkin, kun kaikki mitä teet on väärin lasten äidin mielestä. Nyt ei mene mielenterveys, kun karkaan vaikka mökille siksi viikonlopuksi kun lapset tulee..tämän koen oikeudekseni.

En oikeastaan edes pidä itseäni äitipuolena vaan lähinnä isän vaimona, onhan mieheni lapsella oikeakin äiti, joka hoitaa lapsensa hyvin.

Lapsi on meillä parina viikonloppuna kuukaudessa ja tänä aikana kyllä katson perään (ettei telo itseään leikeissä, tarvittaessa vaihdetaan puhdasta päälle, ruokailut jne.) ja leikin hänen kanssaan, mutta varsinainen kasvattaminen on lapsen meillä ollessa mieheni tehtävä.

Iltasadun lukeminen lukeutuu myös miehen "tehtäviin", tähän järjestelyyn lapsikin on tyytyväinen - he kuitenkin näkevät isänsä kanssa sen verran harvoin, että ansaitsevat kumpikin myös kahdenkeskistä aikaa.

Mielestäni oma roolini kuviossa on olla mieheni lapselle turvallinen aikuinen, joka ei häntä torju. Kuten sanottu, lapsella on oikeakin äiti, jonka varpaille en halua tässä asiassa astua.

Ainakin meillä tämä kuvio toimii hyvin.

Lasten biologisella isälläkin(tietysti myös äidillä) on oikeus tavata lapsiaan, mutta ei velvollisuutta.



Se vasta on surullista.

Meillä mies tietää, että hänellä on 100% kasvatus ja hoitovastuu etälapsestaan, hänen meillä ollessaan. Teen ruokaa etälle siinä missä yhteisellemmekin, laitan myös hänen pyykit koneeseen ja pesen astiat, mutta voisin sanoa yhtä hyvin miehelle, että hoida ne, eikä hänellä olisi asiaan mitään sanomista.

Itse olen siis biologinen äiti, ja mieheni on isäpuoli, joka asuu kanssamme. Hänellä on velvollisuus hoitaa lasta, viedä harrastuksiin yms. kaikkea samaa mitä itselläni. Hänellä on myös oikeus kasvattaa, komentaa, pakottaa tekemään läksyt.....



No, onneksi hän hoitaa velvollisuudet (tai hoiti, nyt lapsi on jo teini-ikäinen, eikä tarvitse varsinaista hoivaa) ihan vapaaehtoisesti.



Mutta samoin ajattelen lapsen isän puolella on kai lähinnä "äitipuolella" ollut oikeus kasvattaa, muttei velvollisuutta hoitaa, ruokkia ja pukea. Mutta se taas on sen perheen asia miten toimivat joka toinen vkl, kun lapsi on isällään.

että miehen pitää olla oikea isä minun pojalle, mutta miehen tytöt on meillä vain miehen lapsia ja minä koen, että he sekoittavat meidän elämän. Rahaa vain vievät mieheltä ja minun lapseni ei saa niin paljon.

Nyt varsinkin kun on taas yksi yhteinen meille tulossa, toivoisin, että miehen tytöt pysyisivät pois meiltä. Toki he voisivat viivähtää meillä siivoamassa ja lapsenvahtina.

ostaa. Välttää kirpparivaatteet, mitä heille ostan. Mutta muka uutta kinuavat isältään. Mihin ex-eukko rahat tunkee kun ovat isältään mitään vailla.

Ja anoppi...ei osta kunnon kallista lahjaa mun pojalla, mutta osteleepa miehen lapsille kyllä. Ihme ämmä. Mun vanhempien ei toki tarvi ostaa miehen lapsille mitään kun nehän ei kuulu perheeseen.

Vaikeaa tämä uusperhe-elämä.

että miehen pitää olla oikea isä minun pojalle, mutta miehen tytöt on meillä vain miehen lapsia ja minä koen, että he sekoittavat meidän elämän. Rahaa vain vievät mieheltä ja minun lapseni ei saa niin paljon.

Nyt varsinkin kun on taas yksi yhteinen meille tulossa, toivoisin, että miehen tytöt pysyisivät pois meiltä. Toki he voisivat viivähtää meillä siivoamassa ja lapsenvahtina.

vaikka bioäiti olisi toivonut mun lähteävän lastensa elämästä Timbuktiin tai vielä kauemmas.



Hoidin vaatehuollon, ruokahuollon yms. Silloinen työnantaja hyväksyi poissaolot hoitaa aviomiehen edellisen liiton lapsia, nykyinen ei hyväksy (työkaverilla sama tilanne). Miehen työstä hän ei pysty olemaan poissa, paitsi jos itse sairastuu. Tai voisi olla poissa, mutta sitten leikkauksia jäisi tekemättä.



Rankkaa aikaa oli, mutta kyllä koen palkitsevana sen, että erityisesti miehen teini-ikäinen tytär juttelee "naisten kesken" mun kanssa, eikä oman äitinsä. Otan sen suurena luottamuksen osoituksena.

lapsen kuin omani. Lapsen äidin kanssa ollaan hvyissä väleissä, hoidettu kaksinkin pojan asioita (niitä miehiä tarvi siihen väliin sotkemaan ;D) ja muutenkin asiat rullanneet kivasti. Ei valittamista.

ja kasvatuksesta. Miehen poika käy joka toinen vkl ja en jaksa ottaa stressiä. Tullaan hyvin toimeen, mutta en ota kasvatusvastuuta kuin ihan akuuteissa tilanteissa. Ruokaa toki annan, mutta en hirveästi huolehdikaan mistään, ellei asia ole tyyliin lähdössä ulos ja omat hanskat märät, niin sitten etsin kuivat tilalle.



Eikä meillä kyllä bioäiti nostaisi mitään meteliä vaan antaa miehen ottaa oikeasti vastuun. Ei varmaan puuttuisi, vaikka sipseillä ruokittaisiin koko viikonloppu. On tajunnut tuon kahteen talouteen jaetun vanhemmuuden idean eli toisen vastuuvuorolla sitten asiat päätetään siellä ja nokka kiinni, jos ei suoraa varaa aiheuteta tai kaltoinkohdella. Turhasta nipotuksesta aiheuttaa vaan riitoja.

...tasan joka kerta kun kypsät aikuiset asioita on hoitamassa. Jokainen fiksu aikuinen tajuaa, että kyse on LAPSEN parhaan ajattelemisesta, ei mistään helvetin kisasta. Jos tätä ei tajua, niin eikö sitten voisi olla ottamatta niitä uusia miehiä/naisia elämään, jos kerran ei ole valmis ottamaan "koko pakettia"?

Lapsellista touhua monilta aikuisilta ihmisiltä. Surullista on tietysti se, etteivät lapset näitä surkeiden aikuisten itsetunto-ongelmia tajua, vaan reppanat luulevat, että heissä itsessään on jotain vikaa.

lapsen kuin omani. Lapsen äidin kanssa ollaan hvyissä väleissä, hoidettu kaksinkin pojan asioita (niitä miehiä tarvi siihen väliin sotkemaan ;D) ja muutenkin asiat rullanneet kivasti. Ei valittamista.

Äitipuolena keon haastavana sen, että kotonaon toiset säännöt ja täällä meillä toiset.

Vaikka Lapset ovat olleet alle 2v. kun olemme uusperheeksi tulleet ovat aik hyvin sopeutuneet tilanteeseen ja oppinut miten meillä menetellään.

Äitipuolena teen melkein kaiken hoidan vaatteet,ruokahuollon ja että kaikki pelaa suht ajallisesti.

Lasten isä kyllä hoitaa ulkoiluja ja hoitaa heitä kun itse olen töissä,mutta kyllä sen huomaa, että välit i ole läheskään niin läheiset kuin yhteisillä lapsilla jotka asuvat meillä.

Välillä sitä laittaa ajattelemaan millaista elämä olisi ilman heitä.

Kaikkia viikonloppu sopimisia menoista,kesälomista ja aina tarvii kattella mikä sopii mihinkin väliin.

Miten saa lasten kesäloman ja omat sovittua järkevästi. Mieheni ei edes ole huoltaja ja on silti joustanut kun lapset ovat sairastaneet vaikka sitten joutuu pitämään lomapäiviä pois.

Tästä tarttisi kyllä äitin kanssa keskustella et turhaa pyytää meitä pitämään sairaslomia kun itse saa palkallista kun on huoltaja.

Ei meille ainakaan ostella sileen vaatteita,leluja mitä omille kun asuvat täällä. Eivät edes tarvi kuin perusvaatetta, että on mitä vaihtaa.

meillä miehen lapset piipahtavat täällä päivittäin, jolloin kyllä ruokin ne (olen vauvan kanssa kotona) ja katson että läksyt on tehty ja puhtaat vaatteet päällä seuraavaksi päiväksi. Sylittely ja halittelu jää sitten äidille sekä iltapalan anto.(silloin kun hän sattuu ehitmään, ikävä kyllä)



rahallisestihan tämä on ihan järjentöntä, bioäiti vetää itselleen esim. lapsilisät, mutta olkoon. Emme jaksa antaa sen välinpitämättömän naisen pilata lasten elämää. Hän ei siis noista asioista huolehdi ikinä.

Miehen työstä hän ei pysty olemaan poissa, paitsi jos itse sairastuu. Tai voisi olla poissa, mutta sitten leikkauksia jäisi tekemättä.

Nykypäivänä sairaalassa kukaan ei ole korvaamaton. Leikkaajia kyllä löytyy, polin tuuraajan löytyminen on jo hankalampaa.

t. kirurginainen, jonka työpaikan kirurgimiehet kyllä hoitavat kotona sairaita lapsiaan, joskin harvemmin leikkauspäivinä, mutta usein polipäivinä

siis kirurgihan rakastaa leikkaamista eikä siksi ole poissa leikkauspäivinä.

Toivottavast olet porvoolainen...



Todellisuudessa näitä äitipuolia on aivan liikaa, aiheuttaen puolisonsa lapsille pysyviä psyykkisiä vaurioita.



Näiden naisten olisi pitänyt valita lapseton mies. Ja mieluiten jättää myös äitiys väliin omalta osaltaan...

Tosielämän äitipuolet yleensä yrittävät tulla toimeen hankalassa pakkoraossaan siten, etteivät lapset kärsi. Tottahan se on että äitipuolella on lapsiin yhtä paljon oikeuksia kuin kenellä tahansa ohikulkijalla, mutta silti ympäristö mies mukaanlukien kohdistaa heihin paljon odotuksia. Heitä/meitä myös vahditaan tosi tarkasti. Esimerkiksi Äiti saa komenta lapsia mielin määrin, mutta jos minä äitipuolena komennan, anoppi on heti epäilemässä, tykkäänkö ollenkaan lapsista. Kun hän jakaa tämän epäilyksensä poikansa kanssa niin siinäpä kiva tilanne taas. Myös mies uskoo, että huudan ja räyhään lapsille hänen poissaollessaan. En tietenkään tee niin, mutta olisikohan hänen sitten syytä olla itse kotona enemmän?

Meillä äitipuoli on kylmä ja etäinen, piruilee selän takana ja vaikuttaa isämme päätöksiin etenkin rahan suhteen. Hänen oma lapsensa ja uusi yhteinen lapsi ovat ylitse muiden ja antaa sen näkyä pitkälle, mutta ei ilmeisesti isälle asti, vaikkakin tämän näkee kyllä sokeakin persreiällään. Kun sisarelleni syntyi lapsi, hän kysyi miksi äitipuoleni haluaisi lapsen häntä kutsuvan (mummo, mummi...) ja siihen nainen vastasi: ei hän koskaan voisi rakastaa jonkun toisen lasta. Etunimellä siis nykyisin puhutellaan edelleenkin. Nyt myös minulle tulossa lapsi, joten saa nähdä taas... En siis erityisemmin ole koskaan halunnut, että tällaisella ihmisellä olisi oikeuksia minuun.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Minulla on mahtava isäpuoli. Hänellä myös omia lapsia, mutten ole koskaan tuntenut samanlaista vähättelyä ja halveksimista kuin toisaalla. Miehen lapset ovat tottuneet elämään ns. helpolla rahalla ja sitä hakevatkin isältään jatkuvasti. En itse koe, että se olisi minulta pois, koska he ovat hänen lapsiaan, minä äitini. Se, miten isäpuoleni suhtautuu meihin, on arvokaampaa. Hänelle suon mielelläni oikeuksia sekä velvollisuuksia itseni tai lapseni suhteen.