Vanhoillislestadiolaiset; onko teiltä "kielletty" ei-uskovaisten kanssa ystävystyminen?
Olen vain pistänyt merkille, kun lapseni koulukavereista suuri osa ovat lestadiolaisia, ja osa heistä eivät juuri koskaan esim käy meillä, eikä lastani kutsuta heille...
Kommentit (11)
ja me ei olla lestadiolaisia. Ei ole näköjään kiellettyä :)
Olin monia vuosia ehkäpä paras ystävä eräälle ihmiselle, joka oli pienenä kuulunut liikkeeseen mutta alkanut "huvittelun". Lopulta hän reilu 30v lähti uudelleen piireihin ja ystävyys katkesi.
"huoruuden perkeleet", ja "synnin palkka on kuolema" tapaiset virkkeet olivat tuttua kuultavaa ennen liittymistä.
Sen jälkeen ei ole näkynyt. Siitä on noin 8 vuotta.
Sanottakoon, että olin auttanut ihmistä, hän asui luonani useita kuukausia jne. Jiten olin uskonut, että ystävyys säilyy kun siihen ei riitoja tullut jne.
miten ristiriitaista, jos tv:täkään ei saa katsoa.
miten synninpalkka voi sitten olla kuolema?
mutta mulla on sellainen käsitys, että saavat käyttää nettiä. Ja siksi, että netistä on helpompi "valikoida" katsottavaa, kuin TV:stä. Voihan se olla vähän ristiriitaista, mutta en mä nyt tiedä, onko se telkkari mikään autuaaksitekevä asia elämässä. Ei meilläkään oo telkkaria, kun ei oo varaa ostaa digiboksia, ja ihan hyvin pärjätään.
Eräs sukulaiseni on pappina lestadiolaisseudulla, ja hän sanoi, että aika monella on nykyään TV.
Ei heillä mitään rajoituksia ollut, saako olla ei-uskovaisten kanssa. Telkkaria se ukkipappanikin katseli, kuunteli radiota..
En tiedä tänä päivänä, mutta yhtä hyvin ateisti voi kieltää lapsiensa leikkimästä seurakunnan papin pojan kanssa :)
lähin naapuri oli vanhoillislestadiolainen perhe, ja kyllä he ainakin saivat leikkiä meidän kanssa ihan ilman rajoituksia!
Väliin vaan piti olla varautunut kommentteihin lasten suusta, esim. heidän 6v tyttönsä sanoi 6v siskolleni: "Sulla ei oo suojelusenkeliä kun et oo uskovainen!" Siskolle oli kuitenkin kotona opetettu että kaikilla on suojelusenkelit, joten itkuhan siitä sitten tuli. Vastaavia tilanteita tuli aika paljon.
koko lestadiolaisyhteisön taholta olisi annettu. Lapsena mun paras kaverini oli lestadiolainen. Hän itse tai vanhempansakaan eivät tehneet siitä mitään juttua, mutta nuoremmat sisarukset kylläkin välillä huomauttelivat siitä miten mikäkin minun tekemiseni on " uskottomien juttuja ". Jotenkin näin jälkeenpäin on alkanut tuntua, että tämän perheen lapset naureskelivat mulle juuri siksi, kun en ollut lestadiolainen.
Tiedän kyllä muutaman perheen, joiden lapsia on neuvottu pysyttelemään ns. omien kanssa. Mutta nämä lienevätkin sitten yksittäistapauksia.
vaikka itse ollaan uskonnottomia. Hyvin ovat suhtautuneet meihin, eikä erilainen vakaumus ole aiheuttanut muuta kuin mielenkiintoisia keskusteluja.
Kahdestaan oikein mukavia, mutta auta armias, jos heidän kanssaan menee esim. työpaikkaruokalassa samaan pöytään silloin, kun siinä on kavereina uskonsisaria. Eivät osaa ollenkaan suhtautua.
Kun aloin tässä miettimään, jokaisen koululaiseni paras ystävä on ei-meikäläinen. Tosin ala-astelaisia vielä ovat.