Loukkaantuisitko jos
sinulle läheinen ihminen sanoisi, että
- miten sulla on noin kamalan kapea kihlasormus ja vihkisormus?
Sitten vielä lisäisi että:
- kyllä sä näihin sormuksiin 20 vuoden päästä olet jo kyllästynyt kun ovat noin vaatimattoman näköisiä, jos nyt miehesi kanssa ylipäätään olette silloin enää yhdessä...
Kommentit (19)
toisesta todennäköisesti. Jokainenhan ostaa sellaisen sormuksen kuin haluaa, eikä se ole mikään rakkauden mittari, kuinka leveä ja hieno sormus on. Mutta suhteen keston arviointi tuollain on törkeää..
moukkana, joten laittaisin ihan omaan arvoonsa. Ei kannata loukkaantua vaikka sinällään tuo loukkaavaa onkin. Älä turhaan tuhlaa omaa energiaasi moiseen. Minulla on myös yksi "ystävä" , joka sanoo kaikenlaista.
Mutta sanoisin myos etta kuinka sinulla on otsaa arvostella sormustani jonka olen omalla maullani valinnut..ja miehen myos!!
Karun realistinen kommentti.
En loukkaantuisi, mutta tuollainen ehkä säätäisi suhtautumistani kommentin esittäjään.
tuota "totuudentorvea" kohtaan, kun käyttäytyy noin typerästi. Itse sanomiset jättäisin omaan arvoonsa, voisin pitää jopa huvittavana.
Kyllähän noin voi silti ajatella. Minäkään en aluksi erityisemmin pitänyt omista sormuksistani, kun ne on melkein halvimmat mahdolliset, mutta ei mulle kukaan ole niistä mitään kehdannut sanoa. Nykyään osaan tosin olla älyttömän ylpeä siitä, että olen päässyt naimisiin ja ihan ylpeänä kannan sormuksiani. Joskus sellaiset tosi paksut ja isotimanttiset sormukset näyttää melkein naurettavilta. Omat sirot sormukseni tuntuvat päivä päivältä kauniimmilta.
eihän noin typeriä kommentteja voi vakavasti ottaa.
aivan tosissaan, valitettavasti. Jotenkin vain annoin mennä ohi korvien.
ap
mutta tuo jälkimmäinen kyllä oli aika ikävästi sanottu..
varmaan lähinnä myötähäpeää sanojan puolesta. Ja hämmentyisin.
Ja sitten toteaisin: Älä suotta huolehdi, mä olen sellainen sählääjä, että 20 vuodessa olen hukannut sormuksen jo moneen kertaan.
jos se olisi semmoinen, joka yleensä on puolellani, kuten äiti tai paras ystäväni, niin loukkaantuisin ja harmistuisin, mutta jos se olisi eräs tuttu, joka aina laukoo mulle tuollaisia (tyhmyyttään tai kateuttaan tai jotain), niin ottaisin huumorilla kuten tähänkin asti.
oma äiti. Joka ei vaan suostu uskomaan, että mieheni ja minun juttu kestää, vaikka yhdessä on oltu kohta 10v ja lapsiakin on kolme. Meillä ei koskaan edes ole mitään riitoja tms, ei ikinä ole ollutkaan, mutta äitini on varma, että tämä ei kestä. En tiedä mistä on tällaista päähänsä saanut.
ap
Että terve vaan jos mutsis on nähny ukkos pettävän sua!!!! :-o
sanojalla aika selkeä sosiaalisten taitojen puute. Turha siitä on itteensä otta jos toinen vaan on kyvytön suhtautumaan asioihin. Vähän käy sääliksi suorastaan, mahtaa olla nihkeää sosiaalinen elämä, jos tommosia sammakoita usein päästelee. Ei tainnut teilläkään kohota häävieraskutsulistan kärkeen;)
Sormus on tärkeä siksi mitä se edustaa, ei siksi minkä hintainen se oli. Avioerotilastot ovat kylmää faktaa, mutta ei pidä käsittää asiaa väärin sikäli, että ero olisi yhtä todennäköinen kakille. Itse voi hyvin paljon vaikuttaa. Se että on sen miehen eikä kalliin sormuksen perään on jo ihan hyvä alku. Kuten myös se, ettei joka pikku asiasta ota nokkiinsa vaikke ehkä aihettakin olisi.
enkä ymmärtäisi miksi tuollainen ihminen on läheinen?! Ellei sitten ole sukulainen?
Tämä on sitä sukupolvien välistä kuilua parhaimmillaan. Äidit arvioivat parisuhteita omilla vanhentuneilla kriteereillään.
Hymyile vaisusti ja nyökkäile satunnaisesti ja anna mennä ohi. Ei ne vanhat koirat enää uusia temppuja opi.
Vai onko jonkun äiti joskus muuttanut täysin mielensä ei mieluisesta vävystä/miniästä? Siis muuten kuin uuden vielä vähemmän mieluiseen vävyyn/miniään verratessaan.
enkä ymmärtäisi miksi tuollainen ihminen on läheinen?! Ellei sitten ole sukulainen?
läheinen, että on äitini...
ap
"lyödä lisää löylyä" ja vastata äidillesi: "En kai mä nyt viitsinyt hienompaa hankkia, me kun puhuttiin "Maken" kanssa, että otetaan ero viiden vuoden kuluttua. Sitäpaitsi kun on kapea sormus, niin mahtuu sitten seuraavienkin liittojen sormukset samaan sormeen eikä tarvitse ottaa näitä pois, voi tehdä sellaisen kokoelman."
Ehkä äitisikin olisi jäänyt miettimään, mitä hän oikein tuli sanoneeksi. Joskus ihmisten sanomisten toistaminen toisin sanoin ja vähän vielä värittäen saa heidät tajuamaan mitä he oikein sanoivatkaan.
minulle, hyvästä miehestä? Onnellisesta perheestä? Tm vastaavasta, tuohon liittyvästä.