Lue keskustelun säännöt.
Toisenlaiset frendit
25.04.2010 |
Kylläpä oli hauska ohjelma kehitysvammaisista. Me naurettiin täällä. Tulee uusintana keskiviikkona 22 jos joku ei nähnyt. Ensi sunnuntaina ne menee tallinnanreissulle:)
Kommentit (23)
1. osa 25.4.
Tässä jaksossa tutustumme Toisenlaisten frendien päähenkilöihin ja elämään, joka on arkista aherrusta ja tähtihetkiä. Onko parempaa kuin herätä huolettomana aurinkoiseen kevätaamuun ajatellen tulevaa ihanaa kesää?
Mutta naisille ei olemassa huoletonta kesää, sillä Sannaa ja Sonjaa mietityttävät paino-ongelmat ja herkuttelu. Rantakuntoon pitäisi päästä mutta miten
2. osa 2.5.
Arjen katkaisee yllätysristeily! Keväisellä Tallinnan risteilyllä on luvassa shoppailua, uhkapelejä, karaokea ja romantiikkaa.
3. osa 9.5.
Liekit kannattaa sammuttaa mutta haaveita ei. Asuntolassa on paloharjoitus ja ainakin yksi unelma käy toteen kun Mikko vierailee eduskunnassa. Myös Tytöt pääsevät puhumaan politiikkaa ja keksivät unelmien presidettiehdokkaan.
4. osa 16.5.
Kukapa meistä ei kaipaisi ystävyyttä ja rakkautta! Tässä jaksossa sitä riittää kaverusten lähtiessä perinteiselle lavatanssireissulle. Kesän kohokohtiin kuuluva matka tuo rakastuneet yhteen, niin Sannan poikaystävineen kuin Timon ja Sonjankin. Kesäpäivään mahtuu myös mustasukkaisuutta, yksinoloa, naurua ja musiikkia – siis kaikki draaman ainekset!
5. osa 23.5.
Koko asuntolan rakastama Kata täyttää vuosia ja lähestyvä syntymäpäivä laittaa väen sekaisin. Tosin draamaltakaan ei vältytä – kuka ei pääse osallistumaan kesän tärkeimpiin synttäribileisiin? Syntymäpäiväsankari itse suhtautuu menoon ympärillään tyynesti – mutta suurpäivän koittaessa jännitys on tarttunut jo häneenkin!
6. osa 30.5.
Kesä on päättymässä. Ja millainen kesä! Timo on käynyt työharjoittelussa, Kata on juhlinut synttäreitä, on matkusteltu ja vietetty kesäarkea kaikin tavoin. Vielä on silti aikaa juhlia. Asuntolassa järjestetään kesäjamit, joiden toteuttaminen vaatii ponnisteluita kaikilta. Mutta se kannattaa, sillä lopputulos on ikimuistoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä vammaisia nuo ovat? sanna ja sonja ainakin ovat down-ihmisiä. mutta mitäs noilla muilla on?
Ja se kahvinjuojapoliitikko on hauska.
Oli kyllä tosi hyvä ohjelma. Aion kyllä seurata myös muuta jaksot.
Kehitysvammaistenohjaajana oli hassua huomata se, miten jotku tavat tai piirteet onkin hauskoja, kun ne on jollain muulla kuin niillä, joiden kanssa töitä tekee joka päivä... Ja taas kerran näin omatkin asukkaat uusin silmin; taas jaksaa! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun komma poistettii välist,mut ap kirjottaa että "me naurettiin täällä" onhan sekii pilkkaamista???
että oli hauska ohjelma ja naurettiin katsellessa, kuinka se on pilkkaamista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se jos nauraa vammaisille!!!
jokin aika sitten dokkarin joka kertoi tanskalaisista kehitysvammaisista. Sain kyllä nauraa heidän jutuilleen vedet silmissä. Ja mikä parasta, heillä oli aivan mahtava huumorintaju ja tilannekomiikka hallussa. Osasivat myös itselleen nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sekä kehitysvammaisen nuoren naisen äiti, joka piti ohjelmasta.
mutta onko tosiaan ok nauraa vammaisille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten miksi ei myos vammaisill? Hyvantahtoista nauramistahan tuo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa tehtiin näytelmää "Vieraat". Pointti oli siinä että paria henkilöä lukuunottamatta koko näyttelijäkaarti koostui kehitysvammaisista. Juonena oli että ne normikansalaiset löysivät vahingossa uuden maailman,jossa puolestaan he olivat "outoja" ja kehitysvammaisuus ainoa vallitseva piirre.
Seurasin väkisinkin toisetkin harjoitukset, mutta niitä olikin kiva seurata! Ei-ammatilliselta pohjalta tulevaien näyttelijöiden ote hommaan oli jotain aivan muuta kuin olin tottunut näkemään. Hieno projekti. Myös ohjaaja oli täysillä mukana, teatterin vakaa ammattilainen, josta näköjään on moneksi.
joten miksi ei myos vammaisill? Hyvantahtoista nauramistahan tuo on.
Te tiukkapipot, nauratteko te itsellenne? Jos ette, niin kannattaa opetella.
Eräs vammainen sanoikin sattuvasti, et meillä voi elämä olla hyvää ja antoisaa, vaikka meille nauretaan ja osataan nauraa omille toilailuille, mutta ajatelkaa niitä jotka meille nauravat, mutta eivät osaa nauraa itselleen.
Kyllähän nyt nauraa saa - en usko että suurin osa nauraa sille kehitysvammaisuudelle, vaan nimeomaan niille jutuille ja toilailuille. Niin sitä on naurettu jokaiselle tositeevee-ohjelmmallekin. Miksi siis pitäis ajatella, että nauru on kiellettyä ihan vaan erilaisuuden takia; se jos jokin on kiltteysrasismia!
Ei kehitysvammaisuus ole (enään) salattu ja vaiettu asia, jonka kanssa pitäisi olla hiljaa ja vakavasti, samalaisia ihmisiä kuin kuka tahansa meistä!
Ihanan raikas tuulalahdus tositeevee-tarjonnassa, tälläista avoimuutta tarvitaan laajemminkin. Ennakoluulot saa kyytiä, kun tajutaan että tavallista arkea me kaikki eletään.
Terkuin pienen ds-lapsen äityli.
jossa tehtiin näytelmää "Vieraat". Pointti oli siinä että paria henkilöä lukuunottamatta koko näyttelijäkaarti koostui kehitysvammaisista. Juonena oli että ne normikansalaiset löysivät vahingossa uuden maailman,jossa puolestaan he olivat "outoja" ja kehitysvammaisuus ainoa vallitseva piirre.
Mä yritin eilen muistella sitä, kävin sen silloin aikoinaan katsomassa ja oli todella upeaa työtä!
7
menkää nauramaan jollekin keh.vammaselle lapselle vaikka kaupassa... tuskin sen äiti ja isä ilahtuu.
kerran ystäväni oli kaupassa vammaisen lapsensa kanssa ja eräs mies leukaili että kumman näkönen...tää äiti lähti itkien kaupasta...
Riippuu tietenkin siitä, miten leukailee ja kenelle. Se vaatii tilannetajua...
Itse naureskelin, kun oma down-murkkuni on niiiin samanlainen, kuin Sonja. Samanlainen päättäväisyys ja tempperamentti asioissa.
Täälläkin tykättiin kovasti. Ja joo-o, NAURETTIIN! Oli jotenkin lämmöllä tehty ohjelma ja niin aito.
Ihmettelen kovasti miksei saisi nauraa heidän jutuilleen. Eiköhän kaikki posiitivisella mielellä nauranut, ei pilkatakseen. Meillä täällä muuttuisi arki kovin vakavaksi jos ei saisi nauraa kun on kehitysvammainen perheessä. Me ainakin nauretaan ihan sydämemme kyllyydestä tyttömme hassuttelulle ja toilailulle. Ja kivaa on kaikilla.
Ei vammaiseen tartte asennoitua kuin johonkin kummajaiseen. Ihan voi käyttätyä niin kuin kaikkien muidenkin ihmisten seurassa.
Minä en ainakaan kyllä ensimmäiseksi ajattele, jos joku kaupassa nauraa meidän tytöllemme, että hän nauraa kehitysvammaisuudelle. Kyllä minä ajattelen, että neiti on tehnyt jotain hauskaa. Kyllä sen sitä paitsi erottaa jos joku vinoilee. Ja minusta sen pilkallisen naurun voi jättää omaan arvoonsa, se kertoo minusta naurajasta paljon. Eli meidän neitiä saa edelleen ihastella ja naureskella tempuille ja jutella. Meillä ei ajatella, että mitä ihmiset nyt pilkkaamaan tulivat.
Down-neitosen äityli