Sinkkonen & pienet lapset

eiköhän tällä palstalla ole jo tänä päivänä pahoitettu riittävän monen äidin mieli. Tarviko tämäkin aihe taas nostaa?

... tieteellisestikin todennetut asiat, koska toimivat tyystin niitä vastaan.

mutta ikävä kyllä näin ei ole. Hienoa, että Sinkkonen tuon nosti esille. Tutkimuksiahan asiasta on jo tehty useita. Päiväkoti ei todellakaan ole pienen lapsen paikka.

eiköhän tällä palstalla ole jo tänä päivänä pahoitettu riittävän monen äidin mieli. Tarviko tämäkin aihe taas nostaa?

..mieli, jos lapsen etu sitä vaatii.

eiköhän tällä palstalla ole jo tänä päivänä pahoitettu riittävän monen äidin mieli. Tarviko tämäkin aihe taas nostaa?

Enkä ole katunut. Lapsi on ollut iloinen, rauhallinen ja tyytyväinen ja on nyt koululainen. Eihän lasta sinne hoitoon hyljätä, vaan suurimman osan ajasta on kuiteskin vanhempiensa kanssa. Lapsi tarvitsee rakkautta ja jatkuvuutta, mutta kyllä siihen päivähoitokin mahtuu.

vaan Sinkkosta lainaten: " kauaskantoisia seurauksia mm. keskushermoston kehitykseen. Hänen mukaansa ei pienenä kuulu joutua taistelemaan paikasta ryhmässä ja altistua jatkuvaan meluun jne...."

Enkä ole katunut. Lapsi on ollut iloinen, rauhallinen ja tyytyväinen ja on nyt koululainen. Eihän lasta sinne hoitoon hyljätä, vaan suurimman osan ajasta on kuiteskin vanhempiensa kanssa. Lapsi tarvitsee rakkautta ja jatkuvuutta, mutta kyllä siihen päivähoitokin mahtuu.

niin moni muukin asia. Äiti voi olla lasta kohtaan etäinen ja hermostunut jos joutuu olemaan kotona vain kun niin "pitää" tehdä.

meistä menneistä sukupolvista, jotka olemme olleet päiväkodissa vauvasta asti? Entä muualla asuvista?



Luuletteko ihan oikeasti että jokaisessa maassa on samanlainen vanhempainvapaa ja mahdollisuus kotihoidontukeen ja työpaikan säilyttämiseen kuin Suomessa? Tai että kaikki ovat niin rikkaita että voivat muuten vaan olla kotona?



Ja nyt ei kaivata saarnaa siitä kuinka pienellä voi elää, koska on perheitä, esim. yksinhuoltajia, opiskelijoita ja työttömiä, jotka/joiden puolisot eivät voi jäädä kotiin.



Lapsen elämä ja hyvinvointi on kokonaisuus, sitä ei yksin hoitopaikka tuhoa tai pelasta.

eri ikäisiä 9 kk--4 vuoteen. Ei se kauhiasti siellä jouytunut taistelemaan ja meluakaan ei juuri ollut. Tärkeintä on hyvä ja vankka rakastava suhde, ei se tarkoita sitä että äiti on siinä 24/7. Lapsellani on lisäksi isä, joka on läheinen ja rakas.ja joka on halunnut viettää aikaansa lapsen kanssa.

alle 3-vuotiaalle, kuin päivähoito. Tämä siis silloin, kun vanhempien pitää mennä töihin. Kyse ei ole nyt mielipideasiasta vaan ihan faktasta, jota kasvatusalan ja lapsen kehityksen ammattilaiset ovat koittaneet vuosia nostaa esille.

meistä menneistä sukupolvista, jotka olemme olleet päiväkodissa vauvasta asti? Entä muualla asuvista? Luuletteko ihan oikeasti että jokaisessa maassa on samanlainen vanhempainvapaa ja mahdollisuus kotihoidontukeen ja työpaikan säilyttämiseen kuin Suomessa? Tai että kaikki ovat niin rikkaita että voivat muuten vaan olla kotona? Ja nyt ei kaivata saarnaa siitä kuinka pienellä voi elää, koska on perheitä, esim. yksinhuoltajia, opiskelijoita ja työttömiä, jotka/joiden puolisot eivät voi jäädä kotiin. Lapsen elämä ja hyvinvointi on kokonaisuus, sitä ei yksin hoitopaikka tuhoa tai pelasta.

ja epäilen, että se on yksi perusturvattomuuteni ja psyykkisten ongelmieni aiheuttajista. Uskon, että jos minulla olisi ollut turvallisempi varhaislapsuus äidin kanssa, ei näitä ongelmia välttämättä olisi.

pienellä ikäerolla. Lapsen pitää olla ainoa ja ilman huomiotaisteluja ainakin 3-vuotiaaksi.

Sisarukset aiheuttavat myös melua.

voi altistua melulle ja joutua taistelemaan paikastaan. Meillä on vain kaksi lasta, jotka taistelvat huomiosta välillä aika lailla, ja ainakin me vanhemmat kärsimme melusta toisinaan. =)

Esim. evolutiivisesti ajateltuna luontaisin elinympäristö ihmiselle on n. 20 hengen "lauma". Tällainen toteutuu edelleen ns. luonnonkansoilla ja jopa Suomessa tämä oli tavallisin kasvuympäristö jopa 50-luvulle asti maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa.



Ihminen tarvitse päivittäin vaihtelevia kontakteja eri ihmisiin. Ydinperheessä nyhjöttäminen päivästä toiseen on epänormaalia laumaeläimelle.

äiti vuoden kotona, sitten isä vuoden. kolmannen ikävuoden hoitoa vielä mietitään, riippuu lapsen sosiaalisista taidoista ja tarpeista (isovanhemmat, pph, pk).

meistä menneistä sukupolvista, jotka olemme olleet päiväkodissa vauvasta asti? Entä muualla asuvista?

Luuletteko ihan oikeasti että jokaisessa maassa on samanlainen vanhempainvapaa ja mahdollisuus kotihoidontukeen ja työpaikan säilyttämiseen kuin Suomessa? Tai että kaikki ovat niin rikkaita että voivat muuten vaan olla kotona?

Ja nyt ei kaivata saarnaa siitä kuinka pienellä voi elää, koska on perheitä, esim. yksinhuoltajia, opiskelijoita ja työttömiä, jotka/joiden puolisot eivät voi jäädä kotiin.

Lapsen elämä ja hyvinvointi on kokonaisuus, sitä ei yksin hoitopaikka tuhoa tai pelasta.

Päiväkotihoito monessa maassa todella kallista, siksi ehkä haetaan vaihtoehtoja, mutta lapsen paras on olla kotona, vaikka sitten hoitajan kanssa. Tutussa rauhallisessa ympäristössä.

Tässä myös toisen suomalaisen ammattilaisen tutkimuksen tuloksia. Keltinkangas-Järvinen on ollut mukana Kengu-Ru-tutkimusprojektissa, jossa on keskitytty juuri alle 3-vuotiaiden kehitykseen.

http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=113&t=&a=6820

Päinvastoin, kaikki viime aikoina julkaistut tutkimukset ovat aivan eri mieltä pienen lapsen kehityksestä.

Esim. evolutiivisesti ajateltuna luontaisin elinympäristö ihmiselle on n. 20 hengen "lauma". Tällainen toteutuu edelleen ns. luonnonkansoilla ja jopa Suomessa tämä oli tavallisin kasvuympäristö jopa 50-luvulle asti maatalousvaltaisessa yhteiskunnassa. Ihminen tarvitse päivittäin vaihtelevia kontakteja eri ihmisiin. Ydinperheessä nyhjöttäminen päivästä toiseen on epänormaalia laumaeläimelle.

...en käynyt esim. kahteen vuoteen kampaajalla. Elimme todella säästöbdjetilla, että sain olla kotona. Nyt meillä on tosi, tosi fiksu lukiolainen ilonamme!